Dialektiikkaa politiikkaan

Kotimaisen
politiikan uskottavuuteen vaikuttaa mielestäni heikentävästi (luovan)
dialogin puute niin puoluepoliittisella kuin yleisemmin
yhteiskunnallisellakin tasolla. Seurauksena on yhden vaihtoehdon – yhden
totuuden – politiikka joka vaihtoehto sittemmin vahingon jo tapahduttua
voi osoittautua vääräksi.

Kun
esimerkiksi vähänkään mittavampaa investointihanketta suunnitellaan
niin sisäisen rakenteen ohella ennen päätöstä usein vaaditaan sekä YVA
(ympäristövaikutukset) tai jopa nyttemmin YRVA (yritysvaikutukset)
arvioinnit. Samalla usein myös tehdään vaihtoehtoiset skenaariot ja
peilataan niitä myös 0-vaihtoehtoon.

Miksi
tällaista menettelytapaa ei voida omaksua enemmän myös politiikassa –
onhan sekin osaltaan merkittävää tulevaisuuden rakentamista.
Esimerkiksi nyt päätettäessä Irlannin tuista olisi hyvä esittää
vaihtoehtoiset polut päätökselle (esim. skenaario ei tueta/hoitakoot
itse pesänsä: irkkupankit kaatuu, mahdolliset seuraukset
meillä/Euroopassa, varautuminen, tarvittava resurssointi, plussaa vai
miinusta viivan alla verrattuna tukemiseen). Tällainen lähestymistapa
kohottaisi päätöksentekoperustan tasoa, johtaisi juupas-eipäs debatista
ehkä jopa vuorovaikutteiseen dialogiin lopputuloksenaan perusteltu
päätös joka jopa voisi ylittää alkuperäisen esityksen tavoitteet.

Nähdäkseni
edelläkuvattua menettelyä voisi vallan mainiosti soveltaa myös
ulkopoliittisiin positioihin, kehitysapuun, puolustuspolitiikkaan,
ympäristö- ja energiapolitiikkaan, miksei muuallekin.

Eräitä vaihtoehtoista politiikkaa koskevia kirjoituksiani:

• Rauhanrakennus: Peacemaking – How about solving Conflict too?

• Afganistan: Will Coin work in Afghanistan? ja Will Coin work in Afghanistan?

• Bosnia: Rethinking needed after Bosnian elections

• Kosovo: Will Negotiation Slot for Kosovo be used?

• Lähi-itä: The Three-State Option could solve Gaza conflict ja Gaza War: Could Balkan history show way out?

• EU: Could EU lead the 3rd Way out from Confrontation? ja Turkey’s EU hopes -is there any?