Suomibrändiä kiillottamaan

Mielenkiinnolla
odotettu Suomen brändityöryhmän raportti julkistettiin eilen. Ainakin
itse yllätyin myönteisellä tavalla, päästiin ainakin hieman irralleen
joulupukista, saunasta ja maisemista.  Nyt Suomea kuvataan mm maailman
viheliäisimpien ongelmien ratkaisijana. Hyvä!  Ensimmäisenä haasteena
näen uskottavan edes hieman todellisuuteen pohjaavan sisällön
toteuttamisen ja sitä estävien pullonkaulojen tunnistamisen.

Suomi
ei ehkä ole innovatiivisuuden kärkimaita; johtuneeko luonteenomaisesta
alamaisuusajattelusta että Suomessa tarvitaan nippu käyttöohjeita,
direkteevejä, asetuksia, naapurikyttäystä jne että ihmiset osaisivat
autoilla, syödä, juoda ja asua. Poliittisen kentän staattisuus kuvastaa
konservatiivisuutta, virkamiehet pelkäävät virheitä uskaltautumatta
luoviin ratkaisuihin, yrittäjyys ei nuorillekaan ole kovin merkittävä
vaihtoehto.

Juotavat
järvet on mainio tavoite kuin myös muu luonnon suojelu. Miten tähän
sovitetaan turvetuotanto ja bioenergian käytön lisäämisen
haittavaikutukset. Ja oliko se juuri pari päivää sitten kun Suomi
luokiteltiin ympäristöasioissa perässähiihtäjäksi. Riskialttiista
uusista ympäristöinnovaatioista ollaan samalla luopumassa (viittaan
talteenottolaitoshankkeeseen).

Nähdäkseni
aikajänteenä olevan parin vuosikymmenen aikana perus- ja muuta
koulutusta tulisi painottaa ajattelemisen välineiden, itsenäisen
toiminnan ja elämisen tukemiseen teknissuuntaisen nippelitiedon ja
pakkoruotsin kustannuksella.

Suomeen
pyritään liittämään myös mielikuva rauhanvälityksen osaajana.
Valitettavaa, että keulahahmona hypetetään Ahtisaarta jonka sekä
menestyksestä että neuvottelutaktiikasta olen jo aiemmin esittänyt omat
kriittiset näkemykseni. ( Do you hear Mr. Nobel rolling in his grave? and his peace mediation methods: 500.000 bodies or sign! ja Kosovo: Two years of Pseudo-state
) Pelkkien konfliktien ratkaisu on mielestäni palokuntatoimintaa,
tärkeää mutta toisarvoista. Ensisijaisena näen ongelmien ennaltaehkäisyn
ja niiden syihin puuttumisen tai edes tietoisuuden niistä. Tällöin
tilanne muuttuukin ristiriitaiseksi koska joudutaan astumaan niille
varpaille jotka konflikteista hyötyvät ja tässä päälimmäisenä mielessäni
on sotateollinen kompleksi liitännäisineen. Odotan mielenkiinnolla
onko Suomella valmiutta siirtää esim puolet puolustusbudjetista
rauhanvälitykseen liittyvään tutkimus- ja kehitystoimintaan. (Tästä
enemmän kirjoituksessani Peacemaking – How about solving Conflicts too? )

Tulevien
menestystarinoiden ohella keskeinen fasiliteetti mielestäni on ns
pohjoismainen hyvinvointivaltio turvaamassa yksilölliset tasaveroiset
kehittymismahdollisuudet kaikille kansalaisilleen ja joka omalla
esimerkillään voi innostaa myös ympäröivää maailmaa pyrkimään samaan.

Brändityöryhmän raportit täältä!