Välähdyksiä ulkopolitiikan haasteista

Ulkopolitiikan
ja median fokus tuntuu painottuvan Korean niemimaalle. Kuitenkin
uskoisin kyseisen konfliktin eskaloituneenakin olevan alueellisesti ja
ajallisesti hyvin rajoittunut ja loppuvan konsanaan kunhan Kiina saa
lopullisesti tarpeekseen naapurinsa poukkoilusta ja sallii P-Korean
nykyjohdon syrjäyttämisen ja Koreoiden yhdistymisen.

Tätä
odotellessa lähi-itä on ja pysyy agendalla. Kahden valtion mallia
ajava kansainvälisen yhteisön tiekartta näyttää johtavan umpikujaan. 
Tämän tiimoilta näinä päivinä käytäneen diplomaattista kamppailua
kymmenkunnassa EU maassa (Suomi mukaanlukien) siitä miten suhtautua
Palestiinalaisalueiden yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen. Jos Suomi
pitää mm Kosovon casessa omaksumansa linjan niin suhtautumisen voisi
odottaa olevan myönteinen; vai opittiinko aiemmasta tapauksesta mitään
ja pidättäydytään hätiköidyistä teatteritempuista? (Konfliktin
ratkaisusta lisää esim. Time-Out for Israeli-Palestinian talks” )

Samaan
aikaan Suomen ulkopoliittinen johto on kiinnittänyt huomiotaan
Valko-Venäjän vaalien rehellisyyteen. Mitenkään ko vaaleja
vähättelemättä olisin kiinnostunut kuitenkin kuulemaan onko Suomi
viimeinkin valmis uudelleenarvioimaan Kosovon tilannetta. Provinssihan
piti omat vaalinsa toista viikkoa sitten, voittajaksi selviytyi jälleen
pääministeri Thaci joka viime viikolla aivan virallisellakin tasolla
liitettiin järjestyneeseen rikollisuuteen ja elinkauppaoikeudenkäyntiin.
Euroopan neuvostolle raportin laatineen sveitsiläisen hra Martyn
tutkimustulosten pohjalta Sveitsissäkin jo vakavisaan kysytään “Was recognising Kosovo a diplomatic mistake?” . Tässäpä tiivistelmää:

How
much responsibility should Switzerland bear, considering it was one of
the first nations to recognise Kosovo’s independence? There have been
criticisms expressed in the Swiss media this week of Switzerland’s
diplomatic move, following a Council of Europe report accusing Kosovo’s
leader of heading a mafia-style organisation. Swiss politician Dick
Marty, who led the investigation, has criticised the international
community sharply. According to Marty, the European Union, the United
States and the United Nations were all aware of the crimes committed by
the Kosovo Liberation Army (KLA), but turned a blind eye in favour of
short-term stability. His report accuses Thaci of being the head of an
organised crime ring during the Kosovo Albanian guerrilla war against
Serbia in the late 1990s – a ring that assassinated opponents and
trafficked in drugs as well as organs harvested from murdered Serbs.

Itsekin
olen kirjoitellut tästä Kosovon järjestyneen rikollisuuden ja
provinssin poliittisen johdon suhteesta useita artikkeleita pari vuotta
vaan niistähän ei tarvitse välittää (mm ”Balkan Route – Business as usual” ja ”Quadruple Helix – Capturing Kosovo”
ja elinkaupasta myös New
Cannibalism in Europe too?) . Kun nyt aihe näyttää väkiinkin tulevan arvovaltaisemmin esiin niin
toivoisin Suomenkin UM päivittävän positioitaan. Asian helpottamiseksi
muutama oma vaihtoehtoni hehkutetun “dignified foreign policy”n
linjanvedoiksi:

a)
todetaan ettei Suomi tiennyt tukevansa mafiavaltion perustamista (tässä
vaihtoehdossa tulisi kyllä kaikkien briiffaajien asema
uudelleenarvioida koska kaikki läntiset tiesdustelupalvelut ovat
tienneet ja raportoineet Kosovon järjestyneen rikollisuuden ja
poliittisen johdon yhteyksistä)

b)
todetaan Suomen tienneen tukevansa järjestyneen rikollisuuden
vallankaappausta ja tehneen poliittisen päätöksen siitä huolimatta
(tätähän politiikka on mutta ellei asiaa ryhdytä korjaamaan lienee turha
mainostaa uljkopolitiikan uusia toimintatapoja)

c)
todetaan kuten edellä b) vaihtoehdossa ja lisäksi tutkitaan onko
Suomeen talletettu Kosovon mafioiden tuloja (kuten Sveitsi nyt tutkii)
ja ovatko Kosovosta Suomeen saapuneiden muuttajien yhteydet Kosovon
mafioihin merkittäviä (tämä vaihtoehto siirtää painopisteen
poliittisista linjauksista rikollisoikeudellisiin kysymyksiin jolloin
poliittinen uudelleenarviointi on helppo haudata)

d)
todetaan kuten edellä c) vaihtoehdossa ja lisäksi perutaan tunnustus
Kosovon itsenäisyydelle (osa EU maista ja yli sata YK:n jäsenmaata ei
sitä ole koskaan tunnustanutkaan); pidättäydytään YK:n turvaneuvoston
voimassaolevassa päätöslauselmassa 1244 ja pohditaan provinssin statusta
uudelleen Pristinan ja Belgradin keskinäisten neuvottelujen tulosten
pohjalta (Sveitsin
ulkoministeri muuten kieltäytyi tänään vastaanottamasta maan
albaanidiasporan hänelle myöntämää kunnianosoitusta Kosovon
itsenäisyyden tunnustamisesta).

Helppo
arvaus on ensinnäkin, että kannatan viimeistä vaihtoehtoa ja toisekseen
sen vaativan siinä määrin selkärankaisuutta ulkopoliittiselta johdolta
etten usko sen toteutumiseen. Todennäköisin vaihtoehto on asian
poliittisen puolen vaikeneminen kuoliaaksi (rikosoikeudellinen puoli
etenee Suomesta huolimatta) ja pään pano pensaaseen aiempien virheiden
peittelemiseksi. Valitettavasti.

Taustaksi vielä paljonsanova video <a href="“General Lewis Mackenzie: We Bombed The Wrong Side” ,jonka otsikko ei kovin kaukana ole minunkaan näkemyksistäni.