(Öljy) Sota Libyassa

Interventio Libyaan siis saatiin aikaan, lopultakin.
Itsehän aiemmin esitin suojeluvastuu -periaatteelle (R2P) saattavan
löytyä perusteita jos Gaddafi ottaa käyttöönsä joukkotuhoaseita – kuten
hallussaan olevan liki kymmenen tonnin sinappikaasuvaraston,
biokaasuja,”yellow-cake” uraania Scud-B ohjuksia. tai jos Gaddafin
hallinto ulkomaisten palkkasoturien tuella ryhtyy laajemmin puhdistamaan
muiden heimojen jäseniä maassaan. Tiedot kentän sotatoimista (jälleen) ainakin julkisesti olivat niin ristiriitaisia etten tiedä josko jälkimmäinen ehtoni toteutui.

 

Se
mikä on valitettavaa on aktiviteettien anglo-amerikkalaisuus. Olisin
suonut ainakin muodollisesti homman hoidettavan Arabiliiton toteutamana.
Nyt ei voi välttyä mielikuvalta, että operaation tavoitteena
ainoastaan on Libyan öljyreservien kaappaus, kansallisen öljy-yhtiön
(The National Oil Corporation, NOC
taitaa olla top 25 maailman businessrankingissa) valtaus, mahdollinen
privatisointi ja jako ulkomaisten omistajien kesken. Ainut
jännitysmomentti lienee kuinka suuren osan yhtiöstä saavat jenkki-,
ranskalais- ja brittiyhtiöt, saadaanko kiinalaiset pelattua ulos ja
jääkö italialaisille mitään. Mikäli Libyan rahapoliittset instituutiot
ja hallinto yleisemminkin saadaan lamautettua ja Gaddafin
länsipankkeihin sijoitetut miljardit ohjattua toisaalle voidaan
paikallisten voimien osallistuminen luonnonvarojen kehittämiseen
(=voittoihin) blokata lopullisesti. Ai niin se humanitaarinen puoli – so
what, who cares?


Ranskan
aktiivinen rooli sotatoimiin ryhtymisessä on hyvin ymmärrettävissä ei
niinkään alueen historiallisen dominoinnin kautta vaan peilaten
ajankohta Ranskan tulevia presidentinvaaleja ja Sarcozyn ennätysalhaista
kannatusta vasten.

 

Ensitietojen
mukaan lentokieltoalueen toteutus alkoi ranskalaishävittäjän tuhottua
neljä panssarivaunua. Tästä voisi päätellä lentokiellon ymmärrettävän
laajassa merkityksessä. Vahvistamattomien tietojen mukaan lentokiellon
toteuttajat – länsimaiset hävittäjät – ovat hyökänneet myös
siviilikohteisiin. Jos tämä pitää paikkansa voi vain kysyä eikö
Balkanin sodista, Irakista ja Afganistanista ole opittu mitään.

 

Samaan
aikaan kun suuri yleisö saa kv uutiskanavilta seurata kiehtovaa
toimintadraamaa liki reaaliajassa toivoisin päättäjien ja erityisesti
YK:n alkavan pohtia Libyan päätöksen monistamista Arabikadun muihin
kohteisiin. Vastaavaa toimintaa saatetaan jo kaivata Bahrainissa ja
Jemenissä – Syyriassa puolestaan on aiemman presidentin ajoilta
kuolettavia kokemuksia opposition täydellisestä jyräämisestä ja jos
keinot jatkossa pojan myötä eivät ole inhimillistyneet niin toivoisin
enneltaehkäisevin perustein puuttumisen valmisteltavan avoimesti ja
hyvissä ajoin.

Eräitä MENA -aluetta käsittäviä kirjoituksiani:

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu