(Öljy) Sota Libyassa
Interventio Libyaan siis saatiin aikaan, lopultakin.
Itsehän aiemmin esitin suojeluvastuu -periaatteelle (R2P) saattavan
löytyä perusteita jos Gaddafi ottaa käyttöönsä joukkotuhoaseita – kuten
hallussaan olevan liki kymmenen tonnin sinappikaasuvaraston,
biokaasuja,”yellow-cake” uraania Scud-B ohjuksia. tai jos Gaddafin
hallinto ulkomaisten palkkasoturien tuella ryhtyy laajemmin puhdistamaan
muiden heimojen jäseniä maassaan. Tiedot kentän sotatoimista (jälleen) ainakin julkisesti olivat niin ristiriitaisia etten tiedä josko jälkimmäinen ehtoni toteutui.
Se
mikä on valitettavaa on aktiviteettien anglo-amerikkalaisuus. Olisin
suonut ainakin muodollisesti homman hoidettavan Arabiliiton toteutamana.
Nyt ei voi välttyä mielikuvalta, että operaation tavoitteena
ainoastaan on Libyan öljyreservien kaappaus, kansallisen öljy-yhtiön
(The National Oil Corporation, NOC
taitaa olla top 25 maailman businessrankingissa) valtaus, mahdollinen
privatisointi ja jako ulkomaisten omistajien kesken. Ainut
jännitysmomentti lienee kuinka suuren osan yhtiöstä saavat jenkki-,
ranskalais- ja brittiyhtiöt, saadaanko kiinalaiset pelattua ulos ja
jääkö italialaisille mitään. Mikäli Libyan rahapoliittset instituutiot
ja hallinto yleisemminkin saadaan lamautettua ja Gaddafin
länsipankkeihin sijoitetut miljardit ohjattua toisaalle voidaan
paikallisten voimien osallistuminen luonnonvarojen kehittämiseen
(=voittoihin) blokata lopullisesti. Ai niin se humanitaarinen puoli – so
what, who cares?
Ranskan
aktiivinen rooli sotatoimiin ryhtymisessä on hyvin ymmärrettävissä ei
niinkään alueen historiallisen dominoinnin kautta vaan peilaten
ajankohta Ranskan tulevia presidentinvaaleja ja Sarcozyn ennätysalhaista
kannatusta vasten.
Ensitietojen
mukaan lentokieltoalueen toteutus alkoi ranskalaishävittäjän tuhottua
neljä panssarivaunua. Tästä voisi päätellä lentokiellon ymmärrettävän
laajassa merkityksessä. Vahvistamattomien tietojen mukaan lentokiellon
toteuttajat – länsimaiset hävittäjät – ovat hyökänneet myös
siviilikohteisiin. Jos tämä pitää paikkansa voi vain kysyä eikö
Balkanin sodista, Irakista ja Afganistanista ole opittu mitään.
Samaan
aikaan kun suuri yleisö saa kv uutiskanavilta seurata kiehtovaa
toimintadraamaa liki reaaliajassa toivoisin päättäjien ja erityisesti
YK:n alkavan pohtia Libyan päätöksen monistamista Arabikadun muihin
kohteisiin. Vastaavaa toimintaa saatetaan jo kaivata Bahrainissa ja
Jemenissä – Syyriassa puolestaan on aiemman presidentin ajoilta
kuolettavia kokemuksia opposition täydellisestä jyräämisestä ja jos
keinot jatkossa pojan myötä eivät ole inhimillistyneet niin toivoisin
enneltaehkäisevin perustein puuttumisen valmisteltavan avoimesti ja
hyvissä ajoin.
Eräitä MENA -aluetta käsittäviä kirjoituksiani:
Hyvä analyysi Libyan tilanteesta. Varsinkin Ranskan presidentille tuli tämä sota kuin tilauksesta. Hänhän on ollut hätää kärsimässä epäsuosionsa tähden. Onnistunut sotaretki auttanee häntä tulevissa vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Taivas vastaan ihmiskunta? Luulisin, että Taivas johtaa 777- nolla? Itsehän en ole ensimmäistä kertaa tällä pienellä hiekkalaatikolla.
Mutta ei ole kaukana sekään hetki, että tässä satukertomuksessa painan punaista nappia. Huomaatte kyllä milloin painan nappia.
Kaunis satu?
Ilmoita asiaton viesti
Harvoin tältä kirjoittajalta tulee näin kyynistä analyysia. Ihan niinkuin seinällä olisi valmiiksi kartta, jonka edessä nupineulat ja päälle olisi puettu reservin upseerin takki ja verikauha.
Mutta toisaalta, kun kannukset on ”ansaittu” aiemmilla kirjoituksilla, on tämänkin tekstin luotettavuus lähtökohtaisesti hyvä.
Se alenee kuitenkin sen takia, että kytkökset myös IRL Müncheniin 1938, Sarajevoon 1914 ja Tilsitiin 1808 ovat kuitenkin ilmiselvästi samalla jatkumolla.
Kun siihen lisätään vielä se, mitä 1943 Mustan meren rannassa (Jalta) sovittiin, voidaan palata tähän ”öljy”-asiaan ja peilata keinoja Balkanille Jugoslavian hajoamisen aikhan.
Yksi merkittävä lisä-ehto:
YK:lla on perusteita löytää legitimiteettiä, se on 192 suvereenin valtion verkko, Turvallisuusneuvoston jäsenyys on NATOa tärkeämpi (tai kiireisempi) tavoite Suomen nykyiselle ulkopoliittiselle johdolle.
Politiikka on MYÖS ideaalien toteuttamiskeinojen etsimistä (Robert Schuman).
Olen itse valmistelemassa melko tärkeätä matkaa ”tuonne päin” ja sen puitteissa minulle on pariinkin otteseen huomautettu yhdestä asiasta, jota on syytä tarkasti seurata:
Mahmud Ahmadinežad
محمود احمدینژادا
Ilmoita asiaton viesti
Tutustuppa esim. projektiin The New American Century. Nuppineuloja vilisee. Kyynistä on alistua kaikkeen niin, ettei puhuakaan saisi kuin eurofasistista lässytystä. 192 maata menee puukko kurkulla supervllan dominoidessa suurvaltojen vanavedessä.
Ja kun eurodirektiivi ei vielä kiellä, totean, että Münchenissä 1938 oli eurooppalainen yhteustyö todella lähellä lyödä läpi. Sanoisin, että sopimus oli hyvä juttu. USA.lle se oli suuri uhka ja se siirtyi sotajalalle…
Ilmoita asiaton viesti
@Tuomas Hako
Vastaus kätkee sisälleen kysymyksen, johon se on vastaus.
Suosittelen kirjaa (turhaan, mutta kun on muitakin lukijoita):
”Jos kohtaat matkallasi Buddhan, surmaa hänet”
Sitaatti kuitenkin puolustaa paikkaansa:
”Every profession has its downsides and in academia, the widespread jealousy and back-biting amongst academics, often even from within the same institution, is certainly one of the downsides I dislike most. Yesterday, I read another great example of this.
I was pleased to see that my article in support of David Held has created an outpour of solidarity and attracted a lot of attention on the web. And a few days ago, David himself published another article explaining the situation on Open Democracy. In response to this, Professor John Keane, now based in Sidney but previously of Westminster University, published a letter on the same website, which most commentators – and I myself too – perceived as an impertinent rant against David and his work.
Chief amongst the obscure parts of the ‘letter’ is the section in which Keane raises the question of whether some of David’s theoretical work, which he thinks includes badly defined concepts, has played a role in the LSE – Libya relationship”
Ilmoita asiaton viesti
Lentokieltoalueen toteutus hyökkäämällä ohjuksin mm maakohteisiin käsittää nähdäkseni kaksi ongelmaa: Ensinnäkin jos osumatarkkuus on samaa luokkaa kuin Kosovon pommituksissa niin siviilit ovat suurin kärsijä. Kosovossakin jenkit tuhosivat lähinnä vaneritankkeja ym hämäyskohteita itse armeijan jäätyä suhteellisen koskemattomaksi. Samalla kuitenkin tuli mittavia ns ”collateral damages” jenkit tuhosivat mm muutaman kosovon albaanien saattueen eli siviilituhot eivät aina katsoneet puolta ja voitaneen muutoinkin katsoa rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai muulla sotarikostermillä.
Toinen ongelma on, että vielä vahvistamattomien tietojen mukaan jenkit jälleen ovat käyttäneen ohjuksissaan matala-aktiivista uraania vaikka jopa omillakin Irakin veteraaneilla on aineelle altistumisesta oikeusjuttuja vireillä. Tästäkin aineesta kärsivät vuosien saatossa luonnollisesti paikalliset siviilit joita nyt joukolla ollaan ainakin muodollisesti pelastamassa.
Ilmoita asiaton viesti
@Rusila
Käännän osan takistani:
Libyan missio lienee enemmän Rusilan esittämällä pohjalla kuin ensimmäisessä kommentissani arvioin. Kiinan, Venäjän ja Intian irtisanoutuminen missiosta on varsin selkeä viite tästä (Zimbabween, Ruandaan ja Kongoon ei aikanaan lähdetty).
Sarkozy´n uhkapeli maailmanrauhalla oman vaalimenestyksen merkeissä ja Tunisian mokaa korjaten on ilmeinen taustaosio.
Kukaan ei taida tietää, kuinka suuri on pro-Gaddafi-liike Libyan kansan keskuudessa, kuinka suuri anti-Gaddafi-liike ja mikä on ”suuren hiljaisen enemmistön” määrä.
Köyhdytetyn uraanin rooli on mielenkiintoinen: tupakkakonsernien viljelmillä käytettävässä typpilannoitteessa on köydytettyä uraania ja asiasta on viriämässä melkoinen prosessi EU:n ja suurten tupakkatuottajien välille.
Vaikka Arabiliitto onkin ”pro” missio, on epävarmaa, mitä kaksi ”suurta” (Iran ja Syyria) aikovat.
Ja jos Mossad on mukana, mitä tapahtuu ”Maren” itäpäässä?
Tuppipelin käsittein: G. pelaa noloa (misääri), Sarkozy ramia (grandia).
Yleensä älykkäät valitsevat nolon.
Hyvin kuvaava on HS:ssa tänään (s D6) kuvaus siitä, miten ”sotakirjeenvaihtajat” muodostavat paikan päällä jyrsityn kantansa (sopulit) heti alussa ja miten taas hiovat vietejänsä laadukkaiksi vasta sitten, kun ei enää ole lukijoita (”sota” on jäähtynyt).
Ilmoita asiaton viesti
Eilen epäilin ymmärtäneeni lentokieltoaluepäätöksen aivan väärin seurattuani sen toteutustapaa. Ehkä en ole ainoa näin tehnyt vai mitä voisi kuvitella Arabiliigan johdon näkemyksistä:
The Arab League chief said on Sunday that Arabs did not want military strikes by Western powers that hit civilians when the League called for a no-fly zone over Libya. In comments carried by Egypt’s official state news agency, Secretary-General Amr Moussa also said he was calling for an emergency Arab League meeting to discuss the situation in the Arab world and particularly Libya.
”What is happening in Libya differs from the aim of imposing a no-fly zone, and what we want is the protection of civilians and not the bombardment of more civilians,” he said. ”He requested official reports about what happened in Libya in terms of aerial and marine bombardment that led to the deaths and injuries of many Libyan civilians.”
Mielestäni tässä tilanteessa Nato-pommitukset tulisi välittömästi keskeyttää maakohteisiin, kentältä tulisi saada mahdollisimman neutraalia tietoa mm DU:n käytöstä ja Arabiliigalle antaa johtava rooli YK:n päätöslauselman toteutuksessa. Lisäksi kansainvälinen yhteisö voisi harkita, josko jo Jeminissä ja Bahrainissa sekä jatkossa mm Syyriassa olisi aihetta puuttua tilanteeseen ja millä keinoin.
Pysyn silti kirjoitukseni ensikappaleessa esittämieni R2P reunaehtojen takana.
Ilmoita asiaton viesti