Monikansallisuuden utopia pitkittää Balkanin pakolaisongelmaa

Maailman
pakolaispäivän ja oman 60. merkkivuotensa kunniaksi YK:n
pakolaisvirasto (UNHCR) on jälleen julkistanut tilastonsa
ajankohtaisesta tilanteesta. Eurooppalaisittain ehkä yllättävintä on,
että maanosan suurimmasta sisäisen pakolaisuuden ongelmasta Balkanin
sotien seurauksena kärsii Serbia. Yllättävää siksi, että EU ja muu
kansainvälinen yhteisö on tälle suhteellisen pienelle alueelle
investoinut kymmeniä miljardeja euroja turvallisuuden ja monikansallisen
ja -kulttuurisen siviiliyhteiskunnan rakentamiseen. Tuloksena on
kuitenkin 10-15 vuoden ponnistelujen jälkeen yksikulttuurinen
näennäisvaltio Kosovo, jyrkän nationalistinen seuraava EU-jäsen Kroatia,
jyrkentyneet etniset rajat kehittänyt keinotekoinen liittovaltio
Bosnia-Herzegovina ja osin menneisyyden ongelmien kanssa kamppaileva
Serbia.

 

YK:n pakolaisviraston viimeisen juuri julkaistun raportin ( UNHCR Global Trends 2010 )
mukaan lähes 44 miljoonaa ihmistä elää pakolaisina. Pakistan, Iran ja
Syria omaavat maailamn mittakaavassa suurimmat pakolaisväestöt lukujen
ollessa vastaavasti 1.9 miljoonaa, 1.07 miljoonaa ja 1.005 miljoonaa.
Eurooppalaisittain erityisesti sisäinen pakolaisuus on keskittynyt
Serbiaa, jossa – Kosovon protektoraatti mukaanlukien – lasketaan olevan
yli 310.000 pakolaista; näistä noin 10 % asuu Kosovossa. Serbian
pakolaiset (noin 65.000) ovat tulleet lähinnä Kroatiasta ja
Bosnia-Herzegovinasta, noin 210.000 sisäistä pakolaista (ns. IDP:t) ovat
kotoisin Kosovosta. Kosovossa puolestaan noin 20.000 serbiä elää
sisäisinä pakolaisina provinssin vielä serbien hallussa olevissa
kunnissa tai kansainvälisten joukkojen turvaamissa enklaaveissa.

Pakolaisten
tilanne on heikko. Osa heistä elää yhä pakolaiskeskuksissa, osa on
löytänyt heikkotasoista tilapäismajoitusta ja osa elää laittomissa
tilapäisasutuksissa ilman sähköä tai vettä. Yli viidennes elää
köyhyysrajan alapuolella. Koska EU:n ylevät
monikansallisuus/-kulttuurisuus ihanteet eivät näytä toteutuvan eikä
turvallisuustilanne rohkaise paluumuuttoon entisille asuinsijoille, on
kestävämpi ratkaisu löydettävissä vain pakolaiset vastaanottaneessa
maassa toteutettavasta kotouttamisohjelmasta, joilla elinoloja
parannetaan. Serbian osalta kaikkein hädänalaisimpien osalta edes
minimaalisten perustarpeiden tyydyttämisen on arvioitu maksavan 300-350
miljoonaa euroa. UNHCR on budjetoinut Serbiaa varten vuodelle 2011 USD
42.2 miljoonaa, josta Kosovossa käytettäväksi 14.4 miljoonaa. (Lähteet: B92.net ja UNHCR )

Balkanin
sodat aiheuttivat paljon nykyistä mittavamman pakolaisongelman. Sotien
jälkeen kroaatit palasivat asuinsijoilleen itsenäistyneessä maassaan;
Bosnia puolestaan jaettiin Daytonissa etnisten rajalinjojen mukaan;
albaanit palasivat tai palautettiin kansainvälisenä protektoraattina
olevaan Kosovoon. Länsimaiden valittua 90-luvulla puolensa nähtiin
poliittisesti tarkoituksenmukaisena demonisoida serbit kaiken pahan
alkulähteenä. Nyt olisi mielestäni aika todeta monikansallisen ihanteen
toteutuksen hitaus tai pikemminkin kariutuminen, tunnistaa sotien
todelliset uhrit ja osallistua heidän tilanteensa parantamiseen
Serbiassa.

* * * * *

Eräitä aihepiiriä taustoittavia artikkeleitani:

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu