Palestiinan YK farssi ei ratkaise mitään
Palestiinalaisvaltion YK-käsittelyn nyt alkaessa kertaan jälleen yhden (oman) näkemykseni historiasta ja mm setlementtien laillisuudesta/laittomuudesta sekä vaihtoehtoisista teistä pysyvämpiin ratkaisuihin:
Kansainvälisen oikeuden kannalta alue oli osa (Turkin) ottomaanien valtakuntaa 1517-1917 jolloin Turkin hävittyä IMS:n se jaettiin Ranskan ja Britannian mandaatteihin – nykinen Libanonin ja Syyrian alue Ranskan alaisuuteen, nykyinen Israel, länsi-ranta ja Jordania Britannian mandaatiksi. Kansainliitto valtuutti Britannian muodostamaan Palestiinaan juutalaisten kotimaa ja edistämään juutalaisten asutustoimintaa mandaatillaan. V. 1923 Britannia jakoi mandaattinsa kahteen hallinnolliseen alueeseen – juutalaisia varten varattiin Jordan joen länsipuolinen alue (mm nykyinen länsiranta) ja joen itäpuolisesta alueesta muodostettiin Palestiinan arabeille Trans-Jordaniaksi (vuodesta 1946 Jordaniaksi) kutsuttu alue. YK:n yleiskokous uudisti aiemman Kansainliiton päätöksen muodostaa juutalaisten kotimaa – juutalaisvaltio – yleiskokouksessaan 1947. Kokouksen päätöslauselma 181 esitti myös Palestiinan jakamista juutalaisvaltioon ja arabivaltioon jonka ehdotuksen juutalaiset hyväksyivät perustaen Israelin valtion 1948. Arabit kuitenkin hyökkäsivät Jordan joen yli ja liittivät nykyisin länsirantana tunnetun alueen (Trans-)Jordaniaksi. Alue palautui Israelin hallintaan kuuden päivän sodan jälkeen 1967.
Länsiranta ei ole koskaan kollektiivisesti kuulunut Palestiinan arabeille eli ns. ”palestiinalaisille”. He omistavat siellä vain yksityistontteja kuten juutalaisetkin. YK:n päätöslauselma 242 vuodelta 1967 ei myöskään tunne ”Palestiinan arabikansaa”, jolta olisi viety maa joka pitäisi heille palauttaa. Tämä mielikuvituskansa keksittiin vasta vuonna 1968. Aiempien vainojen ja lopulta holokaustin jälkeen juutalaisille osoitettiin mitättömän pieni – noin Uudenmaan kokoinen – läntti turvasatamaksi, jota he alinomaa ovat joutuneet puolustamaan vihamielisiä arabivaltioita ja yksittäisiä terroristiryhmittymiä vastaan. Alueen pienuus ja em ulkoinen vihamielisyys osittain selittää Israelin ehkä ylikorostuneen turvallisuusajattelun joka vaikeuttaa kompromissien etsintää ja hyväksyntää.
Nähdäkseni YK prosessi ei palvele rauhan aikaansaamista alueelle, päinvastainenkin on mahdollista. Konfliktiin on olemassa lähinnä vain huonoja tai vielä huonompia ratkaisuja. Mielestäni mikään ulkopuolelta pakottettu ratkaisu (jos sellaista edes olisi näköpiirissä) ei toimi, tämä nähtiin jo Kosovon tapauksessa. Vain osapuolten keskinäiset neuvottelut voivat aikaansaada kompromissiratkaisun. Pääratkaisuvaihtoehtoja ovat mm yhden valtion malli, kahden valtion malli, itse parhaana pitämäni kolmen valtion malli (Gaza Egyptille, länsiranta soveltuvin osin Jordanialle ja Israel nykyisellään pääsetlementeillä täydennettynä). Jos eniten kansainvälistä kannatusta omaavaan kahden valtion malliin päädytään niin nähdäkseni Olmertin ehdotus 2008 neuvottelujen päätteeksi on toistaiseksi pitkälle menevin malli.
Israelilais-Palestiinalais konfliktista taustoitusta lisäksi esimerkiksi näissä kirjoituksissani:
Israeli-Palestinian Conflict – Negotiation Slot for a Month
PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace
Loistava kirjoitus pätevältä asiantuntijalta. Suomi asutti muutamassa vuodessa sadat tuhannet karjalaiset ja samoin Euroopassa asutettiin miljoonia silloisilta kotiseuduiltaan siirtyneitä ihmisiä. Ei jääty vatvomaan ikiaikaisia ja sekavia omistusoikeuksia, vaan ruvettiin suuntaamaan kaikki voimat hyvinvoinnin rakentamiseen. Ja hyvin on pärjättykin!
Arabivaltioilla olisi ollut vuosikymmeniä aikaa ja rajattomat taloudelliset mahdollisuudet asuttaa nämä palestiinalaiset, mutta pohjaton juutalaisviha on estänyt edes harkitsemasta sellaista mahdollisuutta.
Noita YK. n päätöslauselmia voidaan tahkota loputtomiin, mutta Israel on, pysyy ja vahvistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo turvallisuusajattelukin on ylikorostunutta vain sellaisten näkökulmasta jotka eivät ole tuossa maassa kasvaneet tai seuranneet tapahtumia pidemmän aikavälin aikana.
Samoilla linjoilla ollaan. Tuo kolmen valtion malli on ainoa sellainen jolla on taloudellisesti sekä poliittisesti elinkelpoisia mahdollisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Suosikkimallisi jako kolmeen on fiksu, mutta käytännössä varmaankin mahdoton. Siellä on paikalla ja ympäri maailman niin paljon erilaisia kokkeja, jotka hämmentelevät soppaa mitä erilaisimmista syistä. Mikä tahansa vaihtoehto voidaan tyrmätä aina jostakin syystä ja näin tunnutaan tekevän.
Yksi pahimmista vaihtoehdoista lienee se, jos Israel pakotetaan sodalla, jossa käytetään jopa atomiaseita, viimeiselle rannalle. Sen iskut ennen omaa tuhoutumistaan ovat todellinen Harmageddonin taistelu. Assuanin padon räjäyttämistä on mahdoton torjua. Vesimassat tuhoaisivat käytännössä koko Egyptin. Israel pyyhkisi atomiaseillaan kaikkien arabimaiden pääkaupungit ja öljyalueet autiomaiksi. Toisaalta sitten Israelin alueesta tulisi asuinkelvoton ties kuinka pitkäksi aikaa.
Voivatko Lähi-Idän ihmiset olla noin hulluja? Kuka tietää? Ehkäpä uskonnollinen fanaattisuus peittää järjen äänen. Vai elävätkö maat ja kansat uudelleen ”kylmää sotaa”?
Ilmoita asiaton viesti