Jugoslavian hajoamissotien mediasota jatkuu yhä

”He may be a son of a bitch, but he’s our son of a bitch.” (Franklin Roosevelt)

 

Muutama viikko sitten propagoin uuden Srebrenicaa käsittelevän dokumenttifilmin puolesta. Norjalaistuotos – <a href="Srebrenica: A Town Betrayed – esittää tapahtumiin aiempaan läntisessä valtavirtamediassa esitettyyn kuvaan poikkeavan näkökulman kyseenalaistaen samalla mainitun median objektiivisuuden ja itse asiassa osoittaen sen alistuneen asiansa osaavien PR-toimistojen työkaluksi. Dokumentin tekijät ovat joutuneet ajojahdin kohteeksi ja eri yhteisöt ovat kannelleet mm Norjan julkisen sanan neuvostoa vastaaviin sekä dokumentin esittäneen tv-yhtiön elimiin. Reaktio ei sinänsä ole yllätys sillä mediasota alkoi jopa ennen Balkanin sotia sen jatkuessa vielä tänäkin päivänä.

 

Dokumentin tekijät, tutkivat journalistit, Ola Flyum and David Hebditch, ovat laatineen valituksiin perinpohjaisen 43 sivuisen vastineen ja tämä kirjelmä – – 2 Response to NHC Complaint ENG – on luettavissa myös pääblogini documentti arkistossa.

 

Uudessa artikkelissani Media War of Yugoslav Secession continues käsittelen lähemmin mainittua mediasotaa joka tiivistetysti ilmaisten demonisoi serbit, kätki Kroatian fasismin todellisen luonteen ja kanonisoi Bosnian muslimit. Palkatut PR-toimistot lobbareineen tekivät taitavasti työnsä erityisesti Yhdysvalloissa ja opittuja käytäntetä – numeropeli monikymmenkertaisilla kuolinluvuilla, tekaistut todisteet ja median manipulointi – olivat käyttökelpoisia vielä Kosovon sodassakin. Serbit olivat itse asiassa hävinneet mediasodan jo 90-luvun alkuvuosina, taistelukentillä tämä realisoitui vuosituhannen vaihteessa ja poliittisilla tantereilla vasta viime vuosina aiemmat liki kiveen hakatut ”totuudet” ovat alkaneet lännessäkin murtua.

 

Lobbareiden sanoma ei olisi lyönyt toteutuneen loistavasti läpi ilman otollista maaperää Yhdysvalloissa. Neuvostoliiton hajoaminen vei Natolta vihollisen ja uhkasi sotateollisen kompleksin voitontavoittelua luoden kuitenkin samalla uusia mahdollisuuksia monikansallisten suuryritysten laajenemiselle. Yhteneväinen sotateollisen kompleksin ja Pentagonin etu oli luoda Balkanilta Mustanmeren kautta Kaukasukselle ulottuvalle vyöhykkeelle heikkoja, riippuvaisia ja yhteistyökykyisiä nukkehallituksia näiden alueiden sekä energialähteiden ja kuljetusreittien dominoimiseksi sekä taloudellisesti että poliittisesti; liittoutumaton Jugoslavia ei tässä kontekstissa enää ollut käyttökelpoinen.

Näistä teemoista siis laajemmin pääblogini artikkelissa

Media War of Yugoslav Secession continues

 


 

LIITE:

Military-industrial Complex shaping US-policy

Global military industrial consumption per year is 1.5 trillion U.S. dollars. US share of the cake is about 40% to the current year, 664 billion dollars. This is a good comparison of the UN budget (27 billion), which is a sum of nearly three per cent of its Member States on military expenditure. Peace work is estimated to get yearly 6 billion and conflict prevention 0.6 billion.

US military-industrial complex has been shaping the country’s economy and affecting its foreign policy. A recent count found the Department (Defense) had 47,000 primary contractors, or over 100,000 firms, including subcontractors. Even academia is in tow, with about 350 colleges and universities agreeing to do Pentagon-funded research.

To keep the media on Pentagon’s side, in the US and elsewhere, the military allocates nearly $4.7 billion per year to “influence operations” and has more than 27,000 employees devoted to such activities.

The international community is now willing to invest 200 times more to the war than peace. Against one peace researcher, is estimated to be more than 1100 researcher for weapon (and their use) developers. The difference in what countries are prepared to invest in weapons and their use is huge compared to what they use for example, poverty elimination and economic development in developing countries. And just poverty is one of the causes of violence.

More e.g in my article $1tn G20 deal vs. MI(MA/E)C

arirusila
Vasemmistoliitto Jyväskylä

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ariel Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu