Balkankuvani
Joulun alla annoin haastattelun serbialaisen SNP Nashi -organisaation kansainvälisten suhteiden johtajalle Vjekoslav Cerovinalle. Kyseinen SNP NASHI järjestö on vastaavan venäläisen (Putinia ihailevan nuorisojärjestön) tapaan USA, EU ja Nato vastainen, demokraattinen, antifasistinen euraasialaista yhteistyötä kannattava perimmiltään ehkä patrioottiseksi luonnehdittava liike. Mainittu haastattelu on sittemmin levinnyt useisiin muihinkin medioihin kuten mm BTV, eNovosti, Pokretzasrbiju ,Facebookreporter,Blogovnic, Vesti011, privreda , srpskinacionalisti. Koska haastattelu peilaa hyvin blogissani kuluneena vuonna käsittelemiäni teemoja Balkanin osalta esitän seuraavassa siitä lyhennetyn suomenkielisen version.
Alun esittelyssä tuon esiin motivaationi bloggaukseen syntyneen Kosovossa työskennellessäni huomaamastani kuilusta todellisuuden ja läntisestä valtamediasta saamani kuvan välillä kuin myös kuilusta kansainvälisen yhteisön Kosovo-mission virallisten tavoitteiden ja toteiutuksen välillä. Kyseiseen problematiikkaan pyrin aluksi vaikuttamaan lähettämällä päättäjille analyyseja ja sähköposteja havitsematta mitään tuloksia. Bloggauksen aloitettuani palaute on ollut siinä mielessä myönteistä, että poliitikkojen ohella myös ns tavallinen yleisö vaikuttaa edes jossain määrin lukevan kirjoitelmiani ja jopa pitävän niistä. Ja sitten varsinaiseen kysymys – vastaus osioon:
Mielestäsi keskeisin seikka joka tulisi nostaa esiin koskien Jugoslavian hajoamissotia?
90-luvulla kuva Jugoslavian hajoamissodista onnistuttiin ”markkinoimaan” yleisesti serbejä demonisoivana ja toisten etnisten ryhmien esittämisenä yksiselitteisesti uhreina. Nyt kuva on alkanut monipuolistua ja ymmärretään liki kaikkien osapuolten syyllistyneen julmuuksiin. Alueen tulevaisuuden kannalta keskeistä on pohjata näkemykset monipuoliseen mahdollisimman realistiseen perustaan, vain näin mielestäni on mahdollisuus edistää eri etnisten ryhmien toleranssia ja jopa suvaitsevaisuutta ja luottamusta toisiaan kohtaan.
Viime vuosina paljon tietoa, joka osoittaa selvästi, että Srebrenicassa ei ollut esitetty totuudenmukaisesti. Oletko samaa mieltä, että Srebrenican tapauksessa tosiasioita olisi tietoisesti vääristelty?
Srebrenica on onnistunut esimerkki nykyaikaisesta sodasta mediaa hyväksikäyttäen. Bosnian muslimijohtajat olivat jo syyskuussa 1993 (USAn tuella ja siis lähes kaksi vuotta ennen Srebrenican joukkomurhaa) päätelleet, että tarvitaan 5000 muslimin verilöyly Naton intervention toteuttamiseksi serbejä vastaan. Onnistunein hanke oli palkatun yhden USAn johtavan PR-yrityksen hanke kääntää USAn merkittävä juutalaisyhteisö myötämieliseksi muslimeille (ja kroaateille), joka historiallisesti oli melkoinen taidonnäyte. Srebrenicassa häivytettiin onnistuneesti muslimiprikaatin pari vuotta edeltänyt terrori serbejä kohtaan, samoin Srebrenica peitti alleen operaation ”Stormin” joka oli koko Jugoslavian hajoamissotien suurimpia etnisiä puhdistuksia. (Lisää Krajina – Victory with Ethnic CleansingKrajina – Victory with Ethnic Cleansing )
Srebrenican jälkeen, luotua kuva on pidetty hengissä, ja samoja käytänteitä (yksipuolinen tilannekuva, faktojen manipulointi, uhrimäärien moninkertaistus jne) on toteutettu ”humanitaarisen intervention” nimissä Kosovossa ja muissakin selkkauksissa.
Onko kansainvälinen yhteisö on valmis käsittelemään Srebrenican eri tavalla? Mitä voidaan mahdollisesti tehdä tällä alalla?
Kansainvälinen yhteisö, tai ainakin länsivallat eivät ole vielä valmiita myöntämään, että heidän politiikka oli aiemmin valikoivaa ja virheellistä. Toisaalta yhä useampi riippumaton tutkimus osoittaa selvästi, mitä todella tapahtui ja tämä tulee jatkuvasti myös julkisuuteen joten olen varma että eri osapuolet joutuvat tarkistamaan yleistä lähestymistapaansa tähänkin kysymykseen. (Lisää Srebrenica again – Hoax or Massacre? )
Mitä mieltä olet nykyisestä Ratko Mladic’n ja Radovan Karadzicin Haagissa tapahtuvasta oikeudenkäynnistä?
Haagin tuomioistuin voi olla enemmän poliittinen kuin oikeudellinen instituutio. Kuitenkin mielestäni se on hyödyllinen siinä mielessä, että kun sekä syyttäjä että puolustus ovat esittäneet argumenttinsa meillä on jälleen realistisempi kuva tapahtumista.
Mielipiteesi Kosovosta?
Olen edelleen sitä mieltä, että Kosovo näennäisitsenäinen näennäisvaltio, muodollisesti YK: n hallinnoima protektoraatti, josta järjestynyt rikollisuus on luomassa itselleen laillista turvasatamaa ja jonka suhteen länsivallat eivät vielä voi myöntää hätiköityä puolenvalintaa eikä hätiköityä tunnustusta. On valitettavaa, että kansainvälinen yhteisö on koko ajan – jo ennen Kosovon konfliktia – järjestyneen rikollisuuden organisaation, henkilöt ja toimintatavat; kuitenkin taktisten etujen ja näennäisen vakauden nimissä yhteistyötä klaanijohtahien kanssa on pidetty näihin päiviin. (Lisää Captured Pseudo-State Kosovo )
Yksi mielenkiintoinen asia Kosovossa, ja tämä on ensimmäinen maa, joka tunnusti Kosovon itsenäisyyttä oli Afganistan. Tiedämme, että Afganistan on merkittävä tuottaja heroiinin maailmassa, ja Kosovo nimettiin merkittävä keskus huumeiden liiketoimintaa Euroopassa. Molemmissa maissa Nato on miehittäjänä raporttien mukaan heroiinin tuotanto on kasvanut moninkertaiseksi sitten Naton tulon. Mitä mieltä olet johtopäätöksestä, että Nato on suoraan mukana huumausaineiden liiketoiminnassa?
USA oli mukana huumeiden levittämiseen mm Reaganin valtakaudella osana CIAn salaisen toiminnan rahoitusta Nicaraguassa, Iranissa ja Kolumbiassa. Radikaali islam on levinnyt toimintaansa Balkanilla viimeisten 15 vuoden aikana osin huumakaupan sivutuotteena ja toisaalta ”vapaustaistelujen” tarvitsemat aseet rahoitettiin osin huumeilla. Tänään, albaanimafia ohjaa noin 70% EU: hun saapuvasta heroiinista. Vaikka kaikki tämä tapahtui aiemmin USAn tuella niin nykykäytännön uskon olevan lähinnä yksityisyritteliäisyyttä. Minulla ei ole tarkempia tietoja tästä aiheesta. ( Lisää Balkan Route – Business as usual )
Nato tai USA on viimeiset pari vuosikymmentä toiminut Serbian vihollisten suojelijana syyllistyen itsekin sotarikoksiin mm köyhdytettyä uraania sisältävin pommein. Voiko tämä suuntaus muuttua lähitulevaisuudessa?
On jo olemassa moniulotteinen kuva kaikista tapahtumista Jugoslavian hajoamissotien osalta, suuri kysymys on, ettei länsimainen valtamedia eivät koe tarvetta julkaista tätä. Tiedustelupalvelut ja johtavat poliitikot tietävät mitä tapahtui ja miksi, mutta eivät voi myöntää väärää politiikkaa. Kuitenkin peittely ei enää aiempaan tapaan onnistu mm länsimaisten tutkijoiden esittäessä tuloksiaa. Tämä prosessi on jatkuvasti käynnissä ja esimerkiksi sveitsiläisen Dick Martyn raportti Euroopan neuvostolle Kosovon poliitikkojen ja järjestyneen rikollisuuden symbioosista sekä aiemman Kosovon pääministerin Haradinaj’n oikeudenkäynti Haagissa tuovat tälläkin hetkellä asioita esille.
Mikä olisi neuvosi Serbian viranomaisille?
Kaikki Balkanin maat ovat oman kehityksen tiellä. Jostakin maasta tulee pian EU: n jäsen (Kroatia), joistakin hieman myöhemmin (Makedonia, Montenegro, Albania), jotkut etsivät liittolaisia ja muita vaihtoehtoja (Serbia), Kosovo tulee olemaan kansainvälinen suojelualue ennen mahdollista siirtymistään seuraavaksi epäonnistuneeksi (failed) tai jopa kaapatuksi (captured) valtioksi ja Bosnia etsii identiteettiään horjuen hajoamisen ja federaation välillä.
Tässä tilanteessa Serbian merkitys alueen keskuksena voi olla suuri. Olen aiemmin todennut Serbian EU tiestä, että päättäjien olisi hyvä miettiä onko EU kaiken vaivannäön arvoinen päämäärä. Tästä huolimatta suosittelen tiiviiden neuvottelujen jatkamista liittymisprosessin eri luvuista, mutta ei Brysselin vaatimusten takia vaan siksi, että ne voivat edesauttaa kaupankäyntiä, liikkuvuutta ja ylipäätään serbien elinolojen kohentumista. Lyhyesti neuvoni Serbian viranomaisille on pitää vaihtoehdot avoimina keskittymättä pelkästään EU:n. (Lisää Serbia’s EU association is not a Must)
Viestisi Serbian kansalle ja muiden ex-Jugoslavian kansoille?
Edith Durham näki aikoinaan Kosovon ja Balkanin ”alueena jossa on tänään elävä menneisyys.” Nykyäänkin tilanne on samankailtainen. Nähdäkseni historian selkiyttäminen testaamalla faktoja, argumentteja ja teorioita on ennakkoehto tulevaisuuteen suuntaamiseksi. Ehkä Etelä-Afrikassa toteutetulle totuuskomissiolle olisi tarvetta myös Balkanilla.
Serbien itse tulee taistella korruptiota vastaan ja demokratian puolesta, ulkomaat tai EU eivät tee sitä puolestanne. Sama koskee muitakin ex-Jugoslaaveja. Olkaa kriittisiä, älkää muodostako näkökantaa vain yhden osapuolen tietojen perusteella, valtamedian sijaan etsikää vaihtoehtoisia tietolähteitä, uskokaa itseenne paremman huomisen puolesta.
Otin pojat (3) matkaan, ajettiin Rovaniemelle, mentiin katsomaan lentokoneiden laskeutumista ja nousua. Paluumatkalla Norjasta kerroin tykin paikat.
Kun tultiin takaisin reissulta, sossunämmät oli poliisien ja palokunnan kanssa hakemassa lapsia takaisin. Poliisit ja palokunta ei minun lapsia vie. Ne vei ne haluaa rahaa, ne haluaa maksajan. Ne sanoi, jos et maksa rahaa lapsiasi et näe.
Mitenkä sitä köyhä, jos ei ole rahaa niin ei näe lapsia.
Minun pojat, 26v, 22v, 19v – ne ei kukaan halua minulta yhtään rahaa (nuorin menee nyt armeijaan ja tulee upseeriksi, saattaa jäädä kapiaiseksi).
Suomen valtio haluaa rahaa. Maksajia, veron maksajia.
Me poikien kanssa ollaan kavereita, ja kukaan niistä ei halu rahaa. Ja kaikki minun pojat on valmiita puolustamaan Israelia.
Ilmoita asiaton viesti
En ole tutustunut entisen Jugoslavian hajoamiseen yksityiskohtaisesti. Siellähän oli ja ilmeisesti on edelleenkin valtavat vihamielisyydet eri kansanryhmien kesken. En pysty väittelemään noiden esitettyjen asioiden kanssa.
Muistinvaraisesti kuitenkin sanon, että minua äklötti Sarajevoa piirittäneiden serbien tarkka-ampujien toiminta. Kukkuloilta ammuttiin kaikkea mikä kaupungissa liikkui. Olenko väärässä?
Jotenkin saan bloggauksestasi kuvan, että olet serbien kannalla ja he ovat sorrettuja. Tosin onneksi heille Venäjä pyrkii nyt tukemaan mahdollisimman paljon. Taitavat nämä ”sorretut” serbit nousta ykkösiksi Balkanilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa, siis olet nashi! Se selittääkin sen minkä olet aiemmin näennäisen asiantuntijan roolin varjolla vuodattanut Bosniasta, Kosovosta, Transnistriasta jne. I rest my case. Surullista.
Ilmoita asiaton viesti
Puhutaan mieluummin faktoista. Jugoslavian hajoaminen oli väkivaltainen tapahtuma, josta on vaikea saada puolueetonta tietoa. Wiki mainitsee 8000 uhria, mutta vaikka tapettuja olisi ollut vain 3000, eikö rikos olisi ollut aivan kaamea?
Ja eikö olekin totta että sota oli monien osapuolien välinen?
Kukaan ei ole pulmunen vaikka syytä on yhdessä enemmän kuin toisessa.
Suomessa kiistellään vieläkin vuoden 1918 tapahtumista. Haava kestää sata vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama kommentti:
1) En kuulu nashiin, annoin heille vain pyynnöstä haastattelun (kuten aiemmin olen antanut montenegrolaisille päivälehdille, Iranin valtiolliselle tiedotustoimistolle jne).
2) Bloggaus harvoin on akateemista puolueetonta tutkimustyötä, sille on omat mm tiedeyhteisönsä. Itse haluan korostaa usein vähemmälle huomiolle jääneitä näkökulmia kokonaiskuvan hahmottamisen edistämiseksi.
3) Sotien muodollinen aloittaja on usein helpohko määrittelykysymys esimerkiksi aikaperspektiivillä katsottuna Israel aloitti kuuden päivän sodan 1967 ja Georgia hyökkäsi p-Ossetiaan. Olennaisenpaa mielestäni on pohtia itse prosessin kehittymistä, miten eri intressien konflikti provosoi itsessään tai tarkoitushakuisesti toisiaan ja tilanne lopulta eskaloituu terrorina, sotana ja raaempina julmuuksina.
4) Bosnian sodan osalta tiedot ovat vieläkin hieman ristiriitaisia, esimerkiksi mitkä iskut Sarajevoon todellisuudessa tulivat muslimien asemista (eli ampuivatko omia siviileitään tarkoituksena serbien demonisointi). Näistä detaljeista varmaan saadaan lisäfaktoja ja arvioita Haagin oikeudenkäyntien aikana.
5) Srebrenicassa varmasti tapahtui joukkomurha (-murhia) mutta numerot, ajat, paikat ja koostumus tulee vielä tarkentaa. Yksi keskeinen tekijä mielikuvien kannalta on se, että muslimipuolen uhreista ehkä pääosa oli Srebrenicasta pakoon pyrkivän 28. muslimidivisioonan taisteluissa kuolleita sotilaita.
Ilmoita asiaton viesti
”Georgia hyökkäsi p-Ossetiaan”
Ei hyökännyt. Georgia ei missään vaiheessa hyökännyt Venäjää vastaan, ainoastaan omalla alueellaan Etelä-Ossetiassa toimivia laittomia aseistettuja rosvojoukkoja vastaan, jotka olivat tuolloin tehneet lukuisia aseellisia provokaatioita georgialaisia laillisia joukkoja, poliiseja ja siviilikohteita vastaan. Noissa provokaatioissa kuoli ihmisiä. On normaalia, että valtio puolustautuu voimatoimin jos vieraan valtion ohjaamat ja aseistamat joukot tappavat ihmisiä ja tekevät terrori-iskuja sen alueella.
Mitä tulee väitteisiin, että muslimit olisivat muka ampuneet omiaan serbien demonisoimiseksi ja että Srebrenican uhrit olisivat ansainneet tapetuiksi tulemisensa, nämä ovat mielestäni holokaustin kiistämiseen verrattavaa propagandatoimintaa. Toivottavasti tosiaan Haagissa ja kansainvälisessä tutkimuksessa myös ryhdytään toimiin tällaisen propagandan paljastamiseksi, sillä se epäinhimillistää kansanmurhan uhreja, glorifioi murhaajia ja pitkittää henkiinjääneiden omaisten henkistä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita.
Olet tietysti vapaa antamaan haastatteluja ja bloggaamaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta niin tehdessäsi hyväksyt myös että sinua saa esittämistäsi näkemyksistä kritisoida.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikein etelä-Ossetiasta oli kyse, pahoittelen virhettä.
Lainaus kommentistanne:
”On normaalia, että valtio puolustautuu voimatoimin jos vieraan valtion ohjaamat ja aseistamat joukot tappavat ihmisiä ja tekevät terrori-iskuja sen alueella.”
Tällä perusteella siis Jugoslavian armeijalla oli täysi oikeus voimatoimiin Bosniassa ja Kosovossa, eikö vain.
En ole väittänyt Srebrenican uhrien – olivat nämä sitten serbejä, bosnian muslimeita tai muita etnisiä ryhmiä – ansainneen tapetuksi tulemisensa, mainitsin että suuri osa kuoli ilmeisesti taisteluissa.
Haagin prosessia nimenomaan pidän hyvänä sen takia, että se tuo lisäfaktoja ja argumentointia erilaisen propagandan paljastamiseksi. Saamme ehkä selvyyttä mm siihen mitkä joukot ampuivat ohjuksia Sarajevon leipäjonoon.
Ja luonnollisesti hyväksyn näkemysteni kritisoinnin – dialogi ja joskus debattikin auttavat peräänkuuluttamaani historiallisten tapahtumien monipuolista hahmottamista.
Ilmoita asiaton viesti
Rusila: ”Tällä perusteella siis Jugoslavian armeijalla oli täysi oikeus voimatoimiin Bosniassa ja Kosovossa, eikö vain.”
Minusta tilanne oli hyvin erilainen. Milosevicin hallinto ajoi aika selkeästi fasistista politiikkaa ja ryhtyi käyttämään väkivaltaa kroaatteja, bosniakkeja ja albaaneja vastaan ennen kuin nämä järjestäytyivät vuorostaan. UCK:n synty on tästä hyvä esimerkki, sehän alkoi oikeastaan suojeluskuntana, kun albaanivastainen apartheid oli täysissä liekeissä.
Myös enemmän serbeihin kallellaan olevat tutkijat kuten vaikka Judah myöntävät, että jos Jugoslavian toimia yritti verrata siihen mitä Ranska teki Korsikalla, Espanja Baskimaalla tai Englanti Pohjois-Irlannissa, niin toimet olivat täysin suhteettomia. Mistään terrorisminvastaisesta operaatiosta ei ollut kyse, vaan pyrkimyksestä eliminoida Kosovon albanialainen yhteiskunta ja väestö.
Kyllä kroaatit, bosnialaiset ja kosovolaiset hekin tekivät Balkanin sodissa vääryyksiä, mutta sen rinnastaminen serbien tekoihin on kuin rinnastaisi Ranskan tai Puolan vastarintaliikkeiden saksalaisvastaiset operaatiot natsien tekoihin. Selittelipä asiaa miten päin hyvänsä, kaikki osapuolet eivät olleet yhtä syyllisiä. Serbien ja heidän ystäviensä olisi tämä syytä hyväksyä, kuten saksalaiset ovat tehneet, ja lähteä siitä eteenpäin, puhtaammassa ilmapiirissä. He voisivat huomioida enemmän sen kuinka paljon pahaa Milosevicin ja hänen liittolaistensa politiikka aiheutti serbeille itselleen.
Georgian sodan aloitus voidaan loogisesti tulkita kahdella vaihtoehtoisella tavalla, ja molemmissa sodan aloittaja oli Venäjä. Joko konfliktin voidaan katsoa alkaneen Etelä-Ossetian kapinallismilitioiden iskuista georgialaiskohteisiin, mihin Georgia joutui vastaamaan. Tai sitten katsotaan valtioiden välisen sodan alkua, jossa Venäjä tunkeutui Georgian alueelle. Georgia ei tunkeutunut Venäjän alueelle.
Katsottiinpa kummin päin hyvänsä, Venäjä tai sen osseettiset hanslankarit aloittivat sodan, jota Venäjä oli lisäksi valmistellut jo kuukausia. Ainoa mitä Georgian viholliset voivat yrittää, on väittää, etteivät eteläossetialaiset asejoukot toimineet Venäjän ohjauksessa vaan provosoivat konfliktin omatoimisesti. Näin voi väittää ainakin niin kauan kuin kaikki viralliset arkistot aiheesta ovat salaisia, mutta mikään kentältä saatu todistaja-aineisto ei tuollaista oletusta tue.
Ilmoita asiaton viesti
Tito pystyi kansandemokraattisen diktatuurinsa avulla hillitsemään valtion sisäisiä, eri etnisten ryhmittymien välisiä ristiriitoja ja hänen kuoltuaan v. 1980 Jugoslavian yhtenäisyys alkoikin rakoilla. Kosovo oli saanut itsehallinnon 1974 ja Kosovon vapautusarmeija (UÇK/KLA) perustettiin 1982. Albaaninationalistit tavoittelivat ”etnisesti puhdasta” Kosovoa tai Suur- Albaniaa ja 1980-luvulla kukoistaneen autonomian aikana Kosovon albaanit harjoittivat valtion sietämää terroria serbejä kohtaan ja tämän sekä taloudellisten syiden takia serbien poismuutto maakunnasta kasvoi. Alueen albaanienemmistön ja serbien kesken puhkesi levottomuuksia. Vuonna 1987 Slobodan Milošević nousi Serbian kommunistisen puolueen johtajaksi ja ilmoitti tavoitteekseen, että ”jotakin tehdään laillisuuden palauttamiseksi Kosovoon”. Vuonna 1989 Kosovon itsehallinto peruttiin.
Kosovon vapautusarmeija (UÇK/KLA) laajeni merkittävästi vuosina 1997–1999. UÇK laajensi aluettaan hyökkäämällä serbien sotilaskohteita, poliiseja ja armeijaa vastaan. UÇK pystytti tiesulkuja varmistaen alueensa. Maaliskuussa 1998 kapina oli laajimmillaan ja UÇK valtasi jopa neljänneksen Kosovosta.
1999 Kosovon albaanit pakenivat sodan, pommitusten tai paramilitaarien serbijoukkojen takia (vain viimemainittua on pidetty yleisesti esillä) ja serbit pakenivat peläten albaanien terroria 1999 ja 2004. Olennaista on että albaanit palasivat mutta huolimatta kv. yhteisön läsnäolosta serbit eivät ole palanneet kahdeksan vuoden aikana.
Etnisistä puhdistuksista puheen ollen Kosovo ja erityisesti sen albaanien hallinnassa oleva osa menetti lähes täysin monikansallisen luonteensa sen sijaan tänäkin päivänä serbien hallinnassa oleva pohjois-Kosovon osa on huomattavasti monikansallisempi kuin eteläinen osa.
Ilmoita asiaton viesti
Aika valikoiva on historianlukusi. UCK perustettiin vasta 90-luvulla ja organisoi suojeluskunnat vasta 97-98 aikana serbien aloitettua vainot Milosevicin jo kymmenen vuotta aiemmin käynnistämän kansanmurhapolitiikan mukaisesti.
Jugoslavian propaganda on halunnut kiinnittää huomiota Hoxhan Albanian tukemista maolaisista militanteista, jotka toimivat 80-luvulla, ilman sanottavampaa vaikutusta. Näillähän oli alun pitäenkin erittäin huonot suhteet ideologisesti aivan toista leiriä edustaneisiin kevään 81 opiskelijaliikkeeseen, Rugovan kannattajiin ja myöhemmin UCK:han.
Milosevic piti Kosovo Poljen puheensa 1987 ja sen jälkeen Kosovon itsehallinnon likvidointi, albaanien vaino ja apartheid-politiikan toimeenpano pakottivat Kosovon väestön turvautumaan omiin rakenteisiinsa. Rugova pysyi 90-luvun loppuun saakka kielteisenä aseelliselle vastarinnalle, mutta Daytonin fiasko käytännössä saneli sen, että Kosovossa jouduttiin aseelliseen vastarintaan.
UCK ei tehnyt terrori-iskuja eikä harjoittanut terroria serbisiviilejä vastaan, vaan sen operaatiot suuntautuivat sotilas-, poliisi- ja militiakohteisiin 90-luvun lopussa. Kun albaanien etninen puhdistus oli käynnistetty joukkomurhineen, serbeihin toki kohdistui kostoiskuja ja he pakenivat.
Kosovon serbit joutuvat ikävä kyllä maksamaan hintaa siitä, mitä Milosevicin hallinto teki. Serbithän olisivat halutessaan voineet palata Kosovoon, jossa koko kansainvälinen organisaatio oli mobilisoitu heitä suojelemaan, toisin kuin Serbiassa, jossa Preshevon ja Sandzhakin alueiden muslimeilla ei edellenkään ole juuri oikeuksia. On kuitenkin ymmärrettävää, etteivät useimmat Kosovon serbit halua palata, koska tietävät ympäröivän yhteiskunna kantavan kaunaa merkittävän osan heistä osallisuudesta kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen politiikkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mainintani KLAsta vuodelta 1982 kuvasi enemmän albaanien serbejä vastaan harjoittaman organisoidun taistelun aloitusvuotta. Organisaation nimet ja ideologiat ovat suhteellisen sekalaisia – samassa ryhmässä saattoi olla maolaisia, hoxhalaisia, stalinistisia kommunisteja kuin myös SS-divisioona Skanderbergin perillisiä ja fasisteja (kun lännessäkin 90-luvun lopulla mustat uniformut ja natsitervehdyhkset herättivät epäluuloja niin KLAn tervehdys muutettiin jenkkityyliseksi. Samoin samassa ryhmässä saattoi olla aseellinen ja poliittinen siipi. Seuraavassa kuitenkin hieman tarkempaa kronologiaa KLAn aseelliseen toimintaan painottuvasta syntyhistoriasta:
1981: LNCK (the National Movement for the Liberation of Kosovo (Levizje Nacional-Clirimtare e Kosoves) Sveitsistä käsin operoinut Albaaniemigranttien ryhmä perustetaan
1982: LRSHJ; Maolainen ja Hoxhan kannattajien Suur-Albaniaa ajava liike. Jotkut lähteet mainitsevat ko vuonna perustetun myös LPK:n (the Popular Movement for Kosovo, lännessä kutsuttu myös nimellä the People’s Movement of Kosovo) ja tulkinneen sen olevan KLAn poliittisen siiven esiaste.
1983: (LKCK) Kosovo liberation movement siirsi operaatioitaan ulkomailta Kosovoon ja LRSHJ/LKCK teki 1982-1984 yhdeksän hyökkäystä Pristinassa
1985: LRSHJ muuntui LRPK:ksi: Movement for the People’s Republic of Kosova.
1992-3: KLAsta kuullaan ensikerran tällä nimellä.
1993: LRSHJ muuntui jälleen LPK:ksi ( the Popular Movement for Kosovo/Levizja Popullore e Kosoves).
KLA itse muotoutui LPK: ydinryhmästä vuosien 1992/1993 vaihteessa.
Koko KLAn olemassaoloa pidettiin aluksi huhuna. -90-luvun puolivälin hyökkäysten jälkeen toteuttajina epäiltiin LNCK:ta tai LPK:ta mutta vuoden 1997 alussa albaanimedia sai vastaanottaa fakseja joissa organisaatio nimeltä Ushtria Clirimtare e Kosoves (Kosovo Liberation Army – UCK/KLA) otti vastuun hyökkäyksistä.
Vielä helmikuussa 1998, presidentti Clintonin erikoislähettiläs Balkanilla, Robert Gelbard,kuvasi KLAta sanoin ”without any questions, a terrorist group”. YK:n resoluutio 1160 otti samankaltaisen asenteen.
KLAn taistelu ei kohdistunut vain poliiseihin. Seuraavassa listaa serbisiviileihin kohdistuneista joukkomurhista pääosin vuosilta 1998-99 ennen Naton pommituksia:
Incomplete list of massacres:
¤ Gnjilane massacre – 80 Serbs discovered in mass graves having been killed by Albanians
¤ Orahovac Massacre – More than 100 Serbian and Roma civilians kidnapped and placed in concentration camps, 47 were killed.
¤ Staro Gracko massacre – 14 Serbian farmers murdered by the KLA.
¤ Glodjane massacre – 37 Serbs found in mass graves having been massacred by the KLA.
¤ Klecka massacre – 22 Serbs raped, murdered and mutilated by the KLA.
¤ Ugljare massacre – 15 Serbs murdered by KLA separatists.
¤ Pec massacre – 20 Serbs murdered and their corpses thrown down wells. Ramush Hardinaj is currently on trial for this, amongst other crimes.
¤ Panda Bar Massacre in 1998 – 6 Kosovo Serb teenagers were killed.
Lisäksi huomionarvoista on, että KLA tappoi myös satoja albaaneja perusteena näiden yhteistyö serbiviranomaisten kanssa.
Naton pommitukset Serbiaan 1999 perusteltiin humanitaarisella kriisillä, varsinainen kriisi alkoi kuitenkin vasta pommitusten alettua ja takia. Saksan tv:ssä asiasta esitetyn dokumentin nimi on melko kuvaava ”It Began With a Lie” ( http://www.youtube.com/watch?v=EjP_9LOyBuk)
Ilmoita asiaton viesti
KLA on englanninkielinen lyhenne, joten olisi parempaa käyttää selkeitä oikeita nimiä Kosovon järjestöistä. UCK:ta ei ollut olemassa 80-luvulla ja silloiset Jugoslavian ja Albanian kommunististen salaisten poliisien ohjailemat provokaattoriryhmät eivät olleet rinnastettavissa UCK:han. Päinvastoin ne edustivat aivan muita ideologioita.
UCK ei ollut fasistinen järjestö. Toki Albaniassa oli Italian liittolaisina aikoinaan fasisteja, mutta toisen maailmansodan jälkeen albaanien fasistisuus on ollut vain serbialais-venäläisen propagandan luomaa myyttiä. Sama koskee samojen tahojen itsepäisiä myyttejä kroaattien fasistisuudesta. Tudjman, Berisha ja moni muu olivat tietysti nationalisteja, mutta todellisia fasisteja olivat alueella ainoastaan uustsetnikit, kuten Milosevic, Karadzic, Mladic, Arkan, Seselj jne.
UCK:n nimissä esiintyi 90-luvulla myös provokaattoreita, joista osalla oli hyvin epämääräiset tausta, ja joita oikeat UCK:n aktivistit epäilevät alun perin olleen udbalaisia tai hoxhalaisia. Myös järjestäytynyt rikollisuus yritti tietysti käyttää konfliktia hyväkseen samoin kuin kaikenlaiset seikkailijat.
Gelbard tuli hyvin tunnetuksi todellisuudesta vieraantuneista ja virheellisistä sanomisistaan ja diskreditoitui Balkanin konfliktien asiantuntijoiden parissa.
En ole nähnyt vakuuttavaa näyttöä sen puolesta, että UCK:ta pitäisi pitää minään muuna kuin kunniallisena vastarintaliikkeenä. Sen jäsenet tai tukijat syyllistyivät epäilemättä rikoksiin ja kostoihin, mutta edelleenkin kaikki heidän tekonsa yhteenlaskettuina eivät paina edes murto-osaa niistä hirveyksistä joita serbit tekivät. Kaikki osapuolet voivat olla vähäsen syyllisiä, mutta kaikki osapuolet eivät todellakaan olleet, eivätkä ole, yhtä syyllisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Pahoittelen, että erikoismerkit eivät minulla toimi, kun kirjoitan vastauksia suoraan US:n kenttiin suomalaisella näppiksellä.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä lisäyksenä, että parhaan välineen Srebrenican faktaperustan suhteen tarjoaa mielestäni hollantilaisen instituutin tutkijaryhmän laatima ns NIOD-raportti; se on ehkä kattavin akateeminen tutkimus ja dokumentaatio siitä mitä Srebrenicassa tapahtui, mitkä tekijät olivat merkittäviä ennen heinäkuuta 1995 ja mikä oli Srebrenican historiallinen ja poliittinen konteksti.
Aiheesta laajempi artikkeli – NIOD Report on Srebrenica ( http://arirusila.wordpress.com/2011/12/06/niod-rep… )- pääblogissani ja sieltä on myös ladattavissa ko raportin englanninkielinen noin 4.000 sivua laaja versio.
Ilmoita asiaton viesti
Marijan Mario Basic
Jos Jugoslavian tapahtumia haluaa verrata Suomen tapahtumiin, niin vuosi 1918 sopii.
Kummassakin maassa oli eräällä tavalla valtatyhjiö. Venäjä oli tunnustanut itsenäisen Suomen, mutta täällä valtaa piti Venäjän vallan aikainen senaatti. Väkilukukin sen aikaisessa Suomessa oli lähellä Bosnia-Hertsegovinan väkilukua
Suomessa siis valkoiset edustivat virallista hallitusta, Bosniassa keskushallinto. Suomessa punaiset ottivat vallan, Bosniassa vähemmistönä olleet muslimit. Suomessa valkoiset aloittivat taistelut punaisia laittomasti vallan kaapanneita vastaan, Bosniassa vielä vähän pienempi vähemmistö aloitti taistelut vallan kaapanneita muslimeja vastaan.
Suomessa se osapuoli joka katsoi edustaneensa virallista hallitusta tappoi kapinallisia siviilejä ja sotavankeja 7 000-10 000, joista suurin osa kuoli vankileireillä. Teloitettuja oli 2 500-3 000.
Lisämausteina Punaisen Ristin sotasairaalassa olleiden punaisten haavoittuneiden tappaminen. Naisia teloitettiin 300-600. Ketään ei ole koskaan syytetty tai tuomittu mistään.
Serbit, jotka edustivat virallista hallintoa jäävät kyllä tuosta jälkeen. Suomen luvut ovat Wikipediasta ja ne ovat voittajien laskemia lukuja (eivät siis ainakaan suurenneltuja). Bosnian luvut ovat myös voittajien laskemia. (eivätkä siis ainakaan pienenneltyjä)
Ilmoita asiaton viesti