Hyökkäys Irania vastaan valmiina alkamaan
Viime
viikkojen konflikteja ennakoiva valokeila on osoittanut Iraniin – ja
hyvästä syystä. Tänään koko alue valmiina luisumaan sotaan USAn,
Israelin, Iranin ja Persianlahden armeijoiden ollessa hälytystilassa.
Aiemmin uskottiin Israelin tekevän ehkäisevän iskun Iranin ydinlaitoksia
vastaan kuten tapahtui Irakin Osirakiin 1981. Nyt kuitenkin vaikuttaa
siltä, että USA on mahdollisesti aloittamassa sodan.
Joulun
alla USA muutti radikaalisti aiempaa positiotaan. Sekä maan
puolustusministeri että esikuntapääliköiden pj julkisesti tunnustivat
sotilaallisten toimien mahdollisuuden. Brittien puolustusministeri
ehätti lupaamaan maan olevan valmis iskuihin jos Iran sulkee Hormuzin
salmen. Israelilais-yhdysvaltalainen komentoesikunta on perustettu ja
sotaharjoitusten nimissä USA on tällä viikolla siirtämässä 9.000
sotilastaan Israeliin. Iran omalta osaltaan pitää lähes jatkuvasti
laivasto-, ohjus- ja miinaharjoituksia mahdollisen hyökkäyksen varalta.
Vaikka
Hormuzin miinasulku on mainittu eskalaation yhtenä syynä on tämä vain
sivujuonne – miinanraivaajat kykenevät avaamaan salmen parissa
vuorokaudessa eli kyse olisi vain tilapäisestä haitasta. Vakava kysymys
sen sijaan on Iranin Fordowiin valmistunut uusi rikastuslaitos jossa
kyetään tuottamaan 20 %:sta – ydinkärkiiin soveltuvia latauksia.
Mainittu laitos sijaitsee 90 metriä syvällä kalliossa ja muita laitoksia
vastaan käytettäväksi suunnitellut ns bunkkeripommit parhaimmillaankin
kykenevät tuhoamaan vain 60 metrin syvyydessä olevat laitokset.
Yhdysvalloilla on varastossa tosin valmiina 100 metriin ulottuva
bunkkeriohjus mutta tällöin kyseessä on 1,2 megatonnin ydinlataus ja
kynnys tällaisen arsenaalin käyttöön on korkea.
Ilmaiskusta
on enemmän tai vähemmän negatiivisia vaikutuksia. Toisaalta ne eivät
välttämättä pysäytä Iranin ydinohjelmaa – kaikki kohteet eivät ehkä ole
tiedossa, iskut jäävät tehottomiksi mm vastatoimien takia. Toisaalta
Israel voisi kärsiä huomattavia tuhoja vastaiskusta – ei niinkään Iranin
ohjusten takia – vaan Iranin liittolaisen, Hizbollahin, laukaistessa
arviolta jopa 40.000 ohjustaan Israeliin. Kun kyse lisäksi ei ole
mistään quassameista vaan kehittyneemmistä aseista ei moderneimmankaan
ohjuspuolustuksen kapasiteetti riitä torjumaan kaikkia.
Edellä mainittuja tekijöitä käsittelen laajemmin pääblogissani julkaisemassani artikkelissa End Game Approaches on Nuclear Iran – http://arirusila.wordpress.com/2012/01/11/end-game-approaches-on-nuclear… .
Osiraq ei ole Syyriassa vaan Irakissa.
Tietäen hyvin länsivaltojen äärimmäisen haluttomuuden laajempaan konfliktiin Irania vastaan (edes Syyriassa), Ahmadinejadin epäsuosittu rosvohallinto kansainvälisine tukijoineen yrittää bluffillaan kaikin tavoin provosoida rajoitetun konfliktin pitääkseen itsensä, Assadin ja Hizbollahin vallassa ja estääkseen myönteisen kehityksen Egyptissä ja Palestiinassa.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikein, tuhottu laitos on Irakissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys kuuluu – antaako Iran itse mitään vaihtoehtoja? Pitäisikö vain nielaista sen uhka Israelille?
Ilmoita asiaton viesti
”Kysymys kuuluu – antaako Iran itse mitään vaihtoehtoja? Pitäisikö vain nielaista sen uhka Israelille?”
Hyvä kysymys, sillä riskien ollessa nykyisen kaltaiset voi uhan nielaiseminen osoittautua todelliseksi vaihtoehdoksi. Jotkut analysoijat pitävät jopa vakautta ja Iranin kehitystä edistävänä jos maa saa ydinaseen.
Lainaus blogiartikkelistani:
Dore Gold hits the core of the problem in his column published in IsraelHayom by asking Is Iran rational? One of the most difficult questions that the West needs to answer in the year ahead is whether Iranian behavior will be influenced mostly by rational considerations or by ideological beliefs. Some analysts say that the possession of nuclear weapons might encourage moderation in the Iranian regime ( Reuven Pedatzur in Haaretz on Dec. 20, 2011). The leading commentator on international affairs in the U.S., Fareed Zakaria, also believes that a nuclear Iran would act rationally and could be deterred. He notes that the Revolutionary Guard has become the center of power in Iranian decision-making taking, displacing the religious leadership.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraan kyllä huolestuneena, mitä edesottamuksia Ahmadinejad ja Iran ottavat. He ovat uhanneet Israelia. En puhuisi koko ajan Israelista, mutta kun se tuntuu olevan Iranille todellinen väkivallan kohde. Israel on pieni. Ehkä tosiaan pitää odottaa, mutta…
Meitä pyydetään olemaan maltillisia Iranin suhteen. Iran ei itse kuitenkaan välttämättä ole maltillinen Israelin suhteen. Puolustan pientä maata, minkä kansaa uhataan.
Onko varaa antaa Iranin hankkia ydinaseensa ja aloittaa sitten esimerkiksi aseellisen hyökkäyksen tukeminen Israeliin? Iran voisi omalla painollaan taata Israeliin hyökkäävän jonkun muun Lähi-idän valtion koskemattomuuden (siltä varalta, että joku Euroopasta kiirehtisi puolustamaan Israelia).
Ilmoita asiaton viesti
1981 Osirakin lisäksi Israel tuhosi syyrialaisen ydinlaitoksen Syyrian itäosassa Deir ez-Zorin lähellä syyskuussa 2007.
Israelin eväät yksin eivät riitä Iranin ydinohjelman tuhoamiseen. Hidastaminen on onnistunut Stuxnetin, kauppasaarron ja muiden ”pehmeiden” toimien avulla. Nyt USA:lla, muilla sotilaallisesti vahvoilla länsimailla, Israelilla ja Persianlahden öljymailla on totuuden hetki. Iran on joko saatava lopettamaan ydinohjelmansa ei-rauhanomaiset sovellutukset riittävän vakuuttavasti tai valmistauduttava lopettamaan ne sotilastoimin. Iranin rationaalisuuteen länsimailla ei juuri uskoa.
Suuri kysymys onkin, miten mahdollisimman rajoitetulla sotilaallisella väliintulolla sekä estetään pommin edelleenkehitys että saadaan aikaan Iranissa hallituksenvaihdos, sillä nykydiktatuuri ei palvele iranilaisten tai kansainvälisen yhteisön turvallisuuden etua.
Valitettavasti samalla tullaan epäsuorasti pönkittäneeksi Saudi-Arabian lähes yhtä epäinhimillistä systeemiä.
Jos Iranissa olisi vastuullinen ja vakaa hallitus, sille saattaisi moni olla valmis myöntämäänkin oikeuden omaan rajoitetun mittakaavan ydinaseeseen. Nykyisin valitettavasti vain kolme huonoa vaihtoehtoa:
1. Toivoa että pehmeät keinot edelleenkin riittävät estämään toimivien ydinaseiden kehityksen valmiiksi. Tämä tie käyty loppuun ja se ei ole onnistunut, vaikka selvästi hidastanut Iranin pyrkimyksiä. Iran ei ole myöskään osoittanut halua luopua ydinohjelmastaan, kaikki myönnytykset olleet vain näennäismyönnytyksiä.
2. Antaa Iranin saada ydinase ja toivoa parasta. Koska hallitus ei välitä kansalaisistaan ja on aggressiivinen naapureitaan kohtaan, on toivomus lähinnä toiveajattelua.
3. Sotilaallisella väliintulolla estää pommin valmistuminen. Sisältää runsaasti epävarmuustekijöitä niin parhaan mahdollisen toteutuksen kuin Iranin hallituksen ja kansan reaktioiden suhteen.
Ehdottomasti toivottavin skenaario olisi seuraava: Välittömän intervention uhka saisi nykyhallinnon vastuulliset piirit yhdessä laajojen kansankerroksien tuen avulla syrjäyttämään nykyhallinnon ja Iran aloittaisi demokratisointiprosessin, jonka seurauksena siitä tulisi vastuullinen ja sisäisesti vapaa alueellinen suurvalta. Valitettavasti vuoden 2009 tapahtumat vaalivilppeineen ja brutaalilla väkivallalla rauhanomaisiin mielenosoituksiin vastaamisineen eivät todista tuonkaan vaihtoehdon todennäköisyyden puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Aki Pulli: ”1981 Osirakin lisäksi Israel tuhosi syyrialaisen ydinlaitoksen Syyrian itäosassa Deir ez-Zorin lähellä syyskuussa 2007.”
Tämä on totta, mutta Rusilan artikkelissa luki ensin ”Syyrian Osirak”, jonka hän korjasi uuteen versioon. Muistettava on myös, että 2003 osa Saddamin rosvohallinnon projekteista siirrettiin ystävällisten valtioiden avustamana Syyriaan.
Aki: ”Iran on joko saatava lopettamaan ydinohjelmansa ei-rauhanomaiset sovellutukset riittävän vakuuttavasti tai valmistauduttava lopettamaan ne sotilastoimin. Iranin rationaalisuuteen länsimailla ei juuri uskoa.”
Olen samaa ja eri mieltä. Samaa mieltä siitä, että Iranin ydinohjelman valmistuminen olisi katastrofi. Eri mieltä siitä että Israelin ja länsimaiden tarvitsisi sitä erityisesti pelätä. Se olisi katastrofi ennen kaikkea iranilaisille itselleen, sillä se antaisi paariahallinnolle kansainvälisen koskemattomuuden ja alistaisi Iranin määrättömäksi tulevaisuudeksi Venäjän ja/tai Kiinan ”takuiden” alle. Tämä merkitsisi hyvästejä vihreälle vallankumoukselle, erittäin suurta tappiota arabikeväälle ja hengenvaaraa kaikkien länsimielisten ja/tai liberaalien arabimaiden hallituksille.
Siksi Israel amerikkalaisine ystävineen ei ole ainoa, jota kiinnostaa kaikin tavoin, vaikka sitten hengenvaaran uhalla, hidastaa Iranin projekteja niin kauan kunnes erittäin epäsuosittu rosvohallinto Teheranissa kaadetaan.
Kun Iranissa on uusi hallinto, ydinase on enää kosmeettinen ongelma samaan tapaan kuin Pakistanin, Intian ja Israelin ydinaseet. Ei Iran sitä käyttäisi, ei edes nykyisen hallinnon vallassa ollessa eikä edes Israelia vastaan. Ahmadinejad saa sydänkohtauksen paljon nopeammin kuin hänen sormensa ojentuisi punaista nappia kohti. 😉
Aki: ”Valitettavasti samalla tullaan epäsuorasti pönkittäneeksi Saudi-Arabian lähes yhtä epäinhimillistä systeemiä.”
Ei suinkaan. Ei Saudi-Arabian omituisuuksia ollenkaan pönkittäisi se, että Iranissa tulisi muutos. Nythän mitään heikkoutta ei voi sallia koska Iran.
Viimeisestä kappaleesta olisin muuten samaa mieltä, mutta Iranin nykyjohto ja sen ulkomaiset neuvonantajat uskovat, ettei sellaista välitöntä intervention uhkaa ainakaan Libyan ja Irakista vetäytymisen jälkeen ole, että Iranin hallinnon asema olisi uhattuna. Vuonna 2013 sellainen voisi olla, minkä vuoksi Iran pelaa nyt. Rajoitettu interventio olisi sille pelkästään mieleen ja siksi se jatkaa provokaatioitaan, yrittäen siirtää pelin pois Syyriasta Persianlahdelle ja Pakistaniin.
Ilmoita asiaton viesti
Pistehyökkäyksiä saattaa tapahtua, mutta en usko, että Yhdysvallat ja Israel ovat ainakaan vielä valmistautumassa sotaan. Luulen, että nyt tapahtuu paineen lisäämistä Irania kohtaan ja osa syy tähän ajoitukseen on Irakissa olleiden joukkojen vapautuminen mahdolliseen toimintaan. Täysmittainen painostus ei ollut kovin uskottava niin kauan kun oli selvää, että Yhdysvalloilla ei ollut resursseja kolmanteen samanaikaiseen sotaan. Nyt kun Yhdysvalloilla on taas mahdollisuus käyttää joukkojaan voi niitä käyttää myös uhan luomiseen.
Se miten Yhdysvaltojen vaalit vaikuttavat tilanteeseen on vielä avoin kysymys, mutta tuskin Obama ottaa tässä vaiheessa riskiä etäännyttää itsestään sitä maltillisempaa ja rauhantahtoisempaa väkeä. Jos vaalien loppusuoralla häviä alkaa näyttää todennäköiseltä, voi sotatoimien kantainen riskiveto tulla kyseeseen.
Ilmoita asiaton viesti
From the Times of London (behind paywall):
Israel has begun thinking the unthinkable: that it will have to deal with a nuclear-armed Iran within a year.
In documents seen by The Times, Israeli officials have begun preparing scenarios for the day after a nuclear weapons test. The move is a tacit recognition that Israel is backing away from its long-held position that it would do everything in its power — including mounting a military strike — to stop Iran acquiring nuclear capabilities.
Details of the war game, which was enacted by former ambassadors, intelligence officials and ex-military chiefs, emerged as the United Nations’ nuclear watchdog confirmed yesterday that Iran has begun producing enriched uranium in an underground bunker designed to withstand airstrikes.
The International Atomic Energy Agency said that it was monitoring the work at the Fordow facility, which is concealed in a mountain near the holy city of Qom.
The simulation exercise was conducted in Tel Aviv last week by the Institute for National Security Studies (INSS), a think-tank. Its conclusions suggest that a nuclear test would radically shift the whole power balance of the Middle East. The Israeli specialists assumed that the following would occur:
1. The US would try to restrain Israel from military retaliation and propose a formal defence pact, including possibly inviting the Jewish state to join Nato;
2. Russia would propose a defence pact with the United States in an effort to stop nuclear proliferation in the Middle East;
3. Saudi Arabia, not content with US nuclear guarantees, would develop its own nuclear arms programme;
4. Egypt would push for military action against Iran while Turkey would be likely to avoid a showdown with Tehran.
5. If Israel were to become a member of Nato, Turkey would withdraw from the organisation.
All the predictions are based on current international policies.
The specialists — including a former head of Israel’s National Security Council, two former members of the Prime Minister’s Office, a former ambassador and others with close ties to Israeli military intelligence — believe that a nuclear test in January 2013 would be presaged by a series of provacative demands from Tehran. They include an Iranian call for its border with Iraq to be redrawn; calls for sovereignty over Bahrain and low-level actions against the vessels of the US Fifth Fleet in the Gulf.
The specialists made clear that although Israel would come under pressure to abandon any military plans against Iran, it would keep this option on the table.
“The Israeli military option is likely to be a significant lever, if not toward Iran, then toward some of the main players,” said the minutes of the war game seen by The Times. “The simulation showed that this option, or the threat of using it, would also be relevant following an Iranian nuclear test,” it added.
“The simulation showed that Iran will not forgo nuclear weapons, but will attempt to use them to reach an agreement with the major powers that will improve its position.”
Ilmoita asiaton viesti
Pari huomiota:
– Juuri tuossa mainittu viiden kohdan ohjelma vastaa tiettyjen piirien tavoitteita, joskin vaikutukset olisivat puolustusliitolle sen verran tuhoisat että on vaikea uskoa länsivaltojen olevan niin valmiita NATO:n uhraamiseen jonkun Iranin vuoksi. Yhdysvaltojen ja Israelin kiinteä puolustusliitto on muutenkin käytännössä todellisuutta.
– Egypti ei ajaisi suoraa sotilaallista konfrontaatiota Iraniin, vaikka onkin siitä kauempana kuin Turkki ja Saudi-Arabia. Egypti on yhä itse pelikenttänä, kuin peilikuvana Syyriasta.
– Iran ja sen liittolaiset saartavat tällä hetkellä Turkkia kolmelta suunnalta samalla kun Turkin luottamus perinteisiin liittolaisiinsa on alimmalla sodanjälkeisellä tasolla. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Turkki haluaa pitää vakautta Venäjän ja Iranin suuntaan mutta on samalla valmis yrittämään tien avaamista arabi-ilmansuunnalla, jossa Iran on sen päävastustaja.
– Tällaisten dokumenttien julkaiseminen The Timesissa on osa sarjassa koepalloja, joilla on itsessään merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Nykytiedon valossa pidän todennäköisimpänä lopputulemana sitä, ettei suurhyökkäystä Iraniin tapahdu, vaan tilanne jatkuu toisaalta talous ym sanktioilla painostamalla ja toisaalta ns peiteltyjen operaatioiden (cybersota, salamurhat, ”onnettomuudet” …) pohjalta ja toivoen muutosta Iranin valtarakenteessa esim seuraavien vaalien jälkeen. Kaikki tämä voi parhaimmillaan johtaa Iranin päätökseen luopua ydinasekehittelystä tai ainakin hieman hidastaa sitä.
Syitä hyökkäyksestä luopumiseen voisivat olla ainakin seuraavat:
1) Hyökkäys vaatisi ydinladatun bunkkeripommin käyttöä josta sivuvaikutukset olisivat suuret ulottuen Iranin ulkopuolelle.
2) Ilman täysimittaista hyökkäystä tavoitteita ei saavuteta.
3) Epävarmuus tiedustelutietojen paikkansapitävyydestä esim kohteiden suhteen.
4) Hizbollahin vastahyökkäystä jopa 40.000 ohjuksella ei 100 %sti pystytä torjumaan, osa läpi pääsevistä ohjuksista voisi aiheuttaa merkittävää tuhoa.
5) Parin vuoden päästä Israel kyennee torjumaan Iranista mahdollisesti ammuttavat ohjukset, Arrow3 on silloin valmis samoin muutakin mm laserteknologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Rusila vie meidät aina asiallisesti ajantasalle siitä mitä maailmassa tapahtuu.
Meillä helposti ajatukset lipsahtavat nippelinpyöritykseen pienen Suomen pelipöydälle, sen poliittisiin, muka niin tärkeisiin henkilövalintoihin ja itse kenenkin lausahduksiin.
Tosin, ottihan Essayah aika napakasti kantaa Iran kysymykseen, mutta muilta sitä ei ole kuulunut. Johtuneeko siitä, että ei ole kysytty.
Ilmoita asiaton viesti
On aivan selvää, että länsimaita kiinnostaa todellisuudessa vain Iranin öljy.
Sama juttu kuin Libyassakin, johon ”demokratiaa” piti viedä oikein pommein ja asein.
Osapuolilla jotka ovat eniten huolissan Iranin ydinaseohjelmasta on itselläänkin ydinaseita. Iranin naapureilla on ydinaseita. Jopa Pakistanilla on ydinaseita.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Millään maalla ei todellisuudessa tarvitsisi olla ydinaseita. Ne ovat turhia – kaikki osapuolet häviävät.
http://rt.com/politics/ahmadinejad-exclusive-inter…
Nuclear weapons are the weapons of the previous century – Ahmadinejad to RT
Tuossakin haastattelussa on lopussa viisaita sanoja. Olipa se miten propagandaa tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Osin olen samaa mieltä – öljy ja kaasu kiinnostavat länsimaiden lisäksi ainakin Kiinaa, Japania ja Intiaa sekä myös Venäjää; demokratiasta puolestaan ollaan aika hiljaa joka puolella. Israelia Persianlahden öljy tuskin kiinnostaa, maa on mukana erinäisissä itäisellä Välimerellä tapahtuvissa energiahankkeissa. Sen sijaan historiallisistakin syistä mitä suurinta huomiota Israelissa kiinnitetään erilaisiin turvallisuusuhkiin – jopa ylikorostuneesti koska alueellisesti niin pienessä maassa virheisiin ei ole varaa. Viimeisimmästä ohjustorjuntateknologiasta huolimatta mikään systeemi ei välttämättä ole sata varma ja yhdenkin ydinlatauksella varustetun ohjuksen läpipääsy olisi katastrofi.
Ilmoita asiaton viesti