Analyysi: Israel vs. Netanjahu [Op-Ed]

”Yksikään pääministeri ei aiemmin ole asettanut itseään ja tarpeitaan ennen Israelin valtion etuja kuten Netanjahu nyt tekee.” (Benny Gantz)

Analyysi Israel vs Netanjahu käsittelee Israelin nykytilannetta kahden aspektin kautta: Ensinnäkin Israelin valtion nostamaa syytettä toimivaa pääministeri Benjamin Netanjahua vastaan ja toiseksi tämän syyteen Israelin jo liki vuoden lamaannuttaneeseen [hallitus]poliittiseen tilanteeseen. Jää nähtäväksi tuovatko mahdolliset vuoden sisään jo kolmannet Knessetin vaalit [parlamenttivaalit] selvyyttä maan poliittiseen johtoon.

Oikeusprosessi  

Oikeuskansleri [Attorney General] Avichai Mandelblit muodollisesti toimitti  Knessetille syytteensä koskien pääministeri Benjamin Netanjahua. Kyseessä on ensimmäinen istuvaa pääministeriä koskeva syytteeseenpano Israelissa [aiemmin syytetty ja tuomittu Ehud Olmert erosi ennen syytteeseenpanoa pääministerin tehtävästä]. Lahjontaa, petosta ja luottamusta koskevat syytteet ovat nyt hyvin vakavia; tästä syystä merkittävin tapaus käsitellään suoraan ylemmässä oikeusasteessa ja tuomiona voi olla jopa kymmenen vuotta vankeutta. Edelleen valtionsyyttäjällä on nyt käytössään valtiontodistajina PM Netanjahun aiempia läheisiä avustajia ja mittava määrä sähköposteja ja muuta todistemateriaaleja, syytekirjelmä nimeää 333 todistajaa. PM Netanjahu luonnollisesti kiistää kaikki syytteet.

Rikossyytteet koskevat tapauksia Case 1000, Case 2000 ja Case 4000. Ensimmäisessä tapauksessa (the Illegal Gifts Affair) kyseessä on lahjat joita Netanyahu vastaanotti Hollywood pohatta Arnon Milchanilta vastikkeeksi poliittisista eduista; Case 2000 (the Yediot Ahronot-Israel Hayom Affair) koskee Yedioth Ahronothin julkaisija Arnon Mozesin kanssa tapahtunutta juonittelua jossa vastikkeeksi myönteisestä julkisuudesta Netanyahu pyrki taltuttamaan Israel Hayom -julkaisua (miljadööri Sheldon Adelsonin rahoittama pro-Netanyahu -julkaisu); Case 4000 (aka the Bezeq-Walla! Affair) koskee Netanyahun tarjoamia taloudellisia etuja Bezeq -yhtiön (telekom -jättiyritys) suuromistaja Shaul Elovitch’ille vastikkeeksi myönteisestä julkisuudesta tämän hallitsemassa uutisjulkaisu Walla!’ssa.   Sen sijaan poliisitutkinnassa aiemmin olleesta Case 3000 (Sukellusveneet) -tapauksesta ei syytettä näillä näkymin olla nostamassa. Kyseessä on Netanyahu’n läheisten avustajien ja sukulaisten toiminta omaa etuaan tavoitellakseen edistää Israelin laivasto-ostoja (sukellusveneitä) saksalaiselta ThyssenKrupp’ilta.  

Vaaliprosessi  

Israelin edustuksellinen demokratia on ollut takalukossa liki vuoden.  Avigdor Libermanin käytännössä hajottaessa hallituksen alkuvuonna 2019 järjestettiin huhtikuussa ennenaikaiset vaalit. Pääministeripuolue Likudin ja uuden haastajan Blue&White koalitioiden päädyttyä tasatulokseen ei kumpikaan pystynyt enemmistöhallitusta aikaansaamaan.  Uusintavaalit syyskuussa toivat lievän mutta ei riittävän voiton Benny Gantzin johtamalle Blue & White puolueelle Benjamin Netanjahun johtamaa Likudia vastaan.  Hallitusta ei molempien yrityksestä huolimatta saatu kasaan ja kolmannet vaalit vuoden sisään näyttävät todennäköisiltä.   Viime syyskuun vaalituloksen ennakoitiin merkitsevän puolueiden kansallisen yhtenäisyyshallituksen muodostamista koska ”kuninkaantekijäksi” kohonnut Avigdor Liberman ilmoitti tulevansa mukaan ainoastaan yhtenäisyyshallitukseen kieltäytyen liittoutumasta erikseen sen enempää Gantzin kuin Netanjahunkaan johtaman koalition kanssa.   Yhtenäisyyshallitusta yritettiin aikaansaada niin Netanjahun kuin Gantzinkin johdolla kuin myös idealla pääministerikierrätyksestä. Ohjelmallisia esteitä Likudin ja B&W:n koalition muodostamiseen ei ollut vaan koko prosessi kaatui henkilökysymyksiin ja nimenomaan Benjamin Netanjahuun.

Tilapäisvaltuuksin toimiva pääministeri Netanjahun tulee pitää asemansa voidakseen viivyttää häntä vastaan nostettua oikeusprosessia. Oikeuttaakseen asemansa hän tarvitsee vaaliliittoutumansa ääriuskonnollisten pienpuolueiden tuen koska ilman niitä B&W:n Gantz olisi suurimman puolueen edustajana luonnollinen pääministeri; lisäksi sekulaareja vaaliteemoja korostanut Avigdor Liberman ei hyväksy ääriuskonnollisia puolueita, tämä kysymyshän jo alunperin johti ensimmäisiin ennenaikaisiin vaaleihin viime keväänä.   Tilanne on nyt siinä mielessä Knessetin käsissä, että sillä on aikaa 11.12.2019 mennessä löytää keskuudestaan henkilö jota vähintään 61 edustajaa kannattaa hallituksen muodostajaksi; tämä henkilö voi myös olla aiempi hallitustunnustelija Netanjahu tai Gantz. Ellei enemmistöä määräaikaan löydy joutuu Knesset hajaantumaan ja uudet vaalit järjestetään maaliskuussa 2020.  

Näkökulmani  

Pääministeri Netanjahun oikeusprosessi ja sitä seurannut poliittinen lamaannus haittaa suuresti koko Israelin yhteiskuntaa.  Armeija ja turvallisuusviranomaiset kyllä pystyvät jopa luovasti reagoimaan ulkoisiin ja sisäisiin uhkiin mutta strategiseen suunnitteluun ja sen poliittiseen visioon sekä toimintojen budjetointiin tarvittaisiin vakaampaa hallitusta.  Liki kaikki yhteiskunnalliset toiminnot, kuten sosiaali- ja terveyspuoli, koulutus jne – kaipaisivat nekin toimintakykyistä hallitusta.   Sinänsä Netanjahun oikeusprosessi osoittaa hyvin Israelin oikeusjärjestelmän toimivuuden.  Syytteitä ei ole nostettu hätiköiden tai poliittisin perustein vaan niitä on edeltänyt mittava poliisin esitutkinta ja jo ennen syytteeseenasettamista Netanjahulla oli mahdollisuus lakitiimeineen kiistää todistusaineisto kuulemismenettelyssä. Edelleenkään siis kukaan ei ole lain yläpuolella kiistämättömistä ansioistaan huolimatta.  

Poliittisesti tilanne on uusi koska pääministeri ei ole väistynyt paikaltaan oikeusprosessin ajaksi kuten mm hänen edeltäjänsä oli tehnyt.  Näkemykseni mukaan näin tulisi tehdä kahdesta syystä: Ensinnäkin voi epäillä voiko virkaatekevä pääministeri keskittyä täysin valtion johtamiseen ollessaan keskellä omaa oikeudenkäyntiään, toiseksi voi epäillä pääministerin toimien oikeellisuutta todellisten tai kuviteltujen ulkoisten uhkien torjunnassa koska mm hätätilavaltuudet mahdollistavat pääministerille lisää mahdollisuuksia hidastaa itse oikeusprosessia.  

Tällä hetkellä tilanteen selkiyttämiseksi näyttää mielestäni olevan vain kaksi keinoa: Joko Likud vaihtaa johtajaansa tai Netanjahu onnistuu jälleen kerran saamaan niin merkittävän vaalivoiton että kykenee muodostamaan enemmistöhallituksen ja saamaan itselleen oikeusprosessia hidastavan immuniteetin.   Likudin johdon vaihtoyritys on jo avoimesti vireillä sillä mm vahvimpana seuraajaehdokkaana pidetty Likudin MK Gideon Sa’ar on julkisesti esittänyt Netanjahun korvaamista itsellään jolloin maahan saataisiin jo viikossa toimintakykyinen hallitus. Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei vaihtoyritys onnistu ennen joulukuun 11. päivän määräaikaa jolloin Knesset päättää uusintavaaleista 12.12.2019.  

Poliittinen takalukko hyödyntää väliaikaisesti pääministeri Netanjahua koska hän sen avulla voi viivyttää oikeusprosessiaan liki puolella vuodella.  Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa äänestäjäkunnan nielevän tätä peliä enkä siten usko Likudin vaalivoittoonkaan hänen johdollaan.  Toisaalta osa äänestäjistä on mahdollisesti saanut tarpeekseen edustuksellisen demokratian toimintakyvyttömyydestä jolloin äänestysaktiivisuus saattaa laskea tuoden yllätyksiä.  Pahimmillaan Netanjahun oikeusprosessi voi lamaannuttaa Israelin poliittista järjestelmää jopa seuraavat viisi vuotta.  

Aiempaa taustoistusta mm kirjoituksessini:

Netanyahun oikeusprosessi

Israelin politiikka Netanjahun panttivankina [Op-Ed]

IsraEL2019 II: Tasatuloksesta edellytyksiä yhtenäisyyshallitukseen tai umpikujaan

Kirjoitus ensinnä ilmestynyt  Ariel  -verkkojulkaisussa