Egypti uudistaa ilmavoimiaan venäläishävittäjin, Israel vielä tukeutuu Yhdysvaltoihin

Sukhoi Su-35 (aka Flanker-E) on Egyptin ilmavoimien uusin palvelukseen otettu uusi hävittäjä ja on myös nyt vastaanottanut kaikki jo aiemmin tilaamaansa  46 MiG-29M ja MiG-29M2 monitoimihävittäjää. Näiden venäläishävittäjien lisäksi Egypti omaa 24 uutta Dassault Rafael hävittäjää vanhempien 94 Mirage -hävittäjäkoneiden ohella Ranskasta.  218 yhdysvaltalaista F-16 hävittäjää säilyy edelleen käytössä.  Kun USA myi Israelille omia F-35 hävittäjiään se kieltäytyi myymästä niitä Egyptille.  Tämän Egypti koki horjuttavan voimatasapainoa alueella.

Egyptin asevoimia ollaan merkittävästi uudistamassa ja tämä tapahtuu vähentämällä aiempaa riippuvuutta Yhdysvalloista.  Venäläis- ja ranskalaishävittäjien ohella harkinnassa on myös mm yhteiseurooppalainen Typhoon -hävittäjä.  Taisteluhävittäjien ohella Egypti vastaanotti 2019 marraskuussa 40 venäläistä Ka-52 taisteluhelikopteria.Tilanne kuvaa Egyptin halua hajauttaa asehankintojaan ja palauttaa voimatasapainoaan ilmaherruuden osalta suhteessa Israeliin.  

Egyptin painottaessa asehankintojaan pois Yhdysvalloista tukeutuu Israel liki täysin yhdysvaltalaiseen kalustoon.  Israelin ilmavoimat koostuvat noin 350 modernista hävittäjästä, noin 70 hyökkäyshelikopterista ja tukena on lisäksi tankkaus-, häirintä-, tiedustelu-, harjoitus- ja kuljetuskoneet; liki kaikki kalusto on Yhdysvalloista.  Israel on käyttänyt F-35 hävittäjää nelisen vuotta ja taistelutilanteissa reilut kaksi vuotta ja nyt niitä on pari laivuetta, hankintaa ryhdyttiin valmistelemaan v. 2006. Ennen käyttöönottoa Israel halusi parantaa F-35:n ominaisuuksia mm tutkien ja elektronisen sodankäynnin osalta. Edelleen Israel vaati itsenäisiä huoltomahdollisuuksia. Lisäksi mm Elbitin elektroniikan ohella Israel valmistaa kyseisen koneen siipiosia ja kypäränäytöt. Samoin Israelin omia ohjuksia voidaan käyttää aseistuksen osana. Tämä F-35 kehitetty versio tunnetaan nimellä F-35 Adir.iä.

Alkuperäisessä versiossa on yhä 13 vakavaa korjattavaa teknistä puutetta ja yli 800 ongelmaa ohjelmistojen kanssa. Ohjelmistokoodia ko koneessa on yli kahdeksan miljoonaa riviä. Kone uhkaa jäädä ikuiseksi kehitysversioksi ja sen hintakin ylitti budjetin eli hintana noin 200 miljoonaa dollaria/kone. Ja kaiken lisäksi suorituskyvyltään huonompi kuin ilmavoimien nyt käytössä olevat koneet. Ne saatiinkin halvemmalla USAn sotilasapubudjetin tuella.

Kun USA päätti viime syksynä myydä F-35 hävittäjiä myös Arabiemiirikunnille on Israel vaatinut jälleen käyttöönsä USAn parasta viidennen sukupolven hävittäjää eli Lockheed Martinin F-22 Raptor hävittäjää säilyttääkseen laadullisen etumatkansa ilmavoimiensa osalta. Raptor on kaksimoottorinen, yksipaikkainen jokasään huipputekninen monikäyttöhävittäjä ja sen uskotaan olevan tällä hetkellä ylivoimainen myös ilmataisteluissa. USA on kieltäytynyt myymästä Raptoreita useille liittolaisilleen ja nähtäväksi onnistuuko Israel niitä ostamaan.  Raptor on viidennen sukupolven hävittäjä joka on verrannollinen Kiinan Chengdu J-20 ja Venäjän Sukhoi Su-57 vastaaviin hävittäjiin. 

Kenraalimajuri Khaled Okasha, Egyptian Center for Strategic Studies -laitoksen johtaja, on todennut Al-Monitor -julkaisun haastattelussa, että USAn myytyä viidennen sukupolven F-35 hävittäjiä Israelille tämä takasi Israelin ilmaylivoiman tämän tyyppisten koneiden osalta ja  päivitetyt Sukhoi 35 hävittäjät tasapainottavat tilannetta. Venäläishävittäjää on menestyksekkästi testattu Syyrian sodassa ja tämä auttoi korjaamaan kyseisen hävittäjän aiempia heikkouksia. 

Okasha painotti Egyptin oikeutta hajauttaa asehankintojaan ja on näin tehnytkin huolimatta siitä, että Yhdysvallat uhkasi Egyptiä sanktioilla ja aseavun katkaisemisella venäläishävittäjien hankinnan myötä.

Asejärjestelmien modernisointi on mitä suurimmassa määrin myös poliittinen kysymys.  Esimerkiksi  Egyptin tukeutuu energiapolitiikassaan Italian valtio-omisteiseen ENI-konserniin, joka suurimmilta osin vastaa Egyptin kaasun- ja öljyntuotannosta.  Italia varmistaa voimakkaan läsnäolonsa itäisellä Välimerellä mm asesopimuksilla Egyptin kanssa, viimeisimpänä esimerkkinä joulukuussa 2020 tehty miljardisopimus,  joka saattaa sisältää Egyptin merivoimien uudistamista, Eurofighter Typhoon -hävittäjiä ja sotilassateliitteja.  Tämäkin palvelee Egyptin asehankintojen vähentämistä USAsta.  

Israel on puolestaan harkinnut riippuvuuden vähentämistä Yhdysvalloista tukeutumalla enemmän omaan asetuotantoonsa.  Kuitenkin aiemmilta ajoilta ja varsinkin USAn aseavun (sisältäen ostetut ja lainoitetut asehankinnat) ansiosta alan israelilaisyritykset omaavat läheiset tuotekehityssuhteet Yhdysvaltoihin eikä hankintojen hajauttaminen Israelille ole mielekästä.  USA on tuellaan saanut myytyä aseitaan Israeliin ja talousavun turvin Israel puolestaan on saavuttanut laadullisen ylivoimansa (“qualitative military edge”) oman asekehityksensä myötä. Poliittista aspektia tuo myös esiin se, että Israel on perunut asekauppoja Venäjään vihamielisesti suhtautuviin maihin, kuten Ukrainaan, ja Venäjä puolestaan vastaavasti kauppoja Iranin tapaan Israelia kohtaan vihamielisiin maihin.   

Vaikka Egyptin ja Israelin asevarustelun voi nähdä keskinäisenä kilpailuna ei näin välttämättä ole koska mailla on hyvin pitkälle meneviä turvallisuus-, talous- ja energiapoliittisia intressejä.  Mainittakoon Egyptin ja Israelin perustaneen joulukuussa 2019  Eastern Mediterranean Gas Forum kutsutun yhteisön yhdessä Italian (sic.), Kyproksen, Kreikan, Jordanian ja Palestiinalaishallinnon kanssa.  

Geopoliittista kilpailua asevarusteluun saattaa siinä mielessä liittyä, että Yhdysvaltain vähentäessä rooliaan Lähi-idässä ja Afrikassa ovat Venäjä ja Kiina täyttämässä osaltaan tätä valtatyhjiötä.

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.