Erään (mediasota-)kuvan tarina

Kaksikymmentä vuotta sitten The New York Times, Associated Press ja monet muut laadukkainakin pidetyt valtamedian edustajat julkaisivat kuvan lyödystä ja verisestä nuorukaisesta kumartuneena pamppua pitelevän israelilaissotilaan edessä Temppelivuorella. Kuvatekstissä nuorukainen identifioitiin hiljattaisten mellakoiden palestiinalaisuhriksi antaen käsityksen siitä, että israelilaissotilas olisi piessyt hänet.

Tri Aaron Grossman Chicagosta lähetti NYT:iin seuraavan kirjeen (vapaasti suomennettuna):

Koskien kuvaa sivulta A5 Israelin sotilaasta ja palestiinalaisesta Temppelivuorella, totean palestiinalaisen itse asiassa olevan poikani, Tuvia Grossman, juutalainen opiskelija Chicagosta. Hänen matkustaessaan taksilla kahden ystävänsä Jerusalemissa palestiinalais-arabialainen joukkio veti heidät autosta ja mukiloi sekä puukotti heidät vakavasti. Edelleen tätä kuvaa ei olisi voitu ottaa Temppelivuorella, koska siellä ei ole huoltoasemia eikä varmasti yhtään heprealaisella kirjoituksella, kuten sitä, joka näkyy selvästi israelilaissotilaan takana hänen yrittäessään suojella poikaani väkijoukolta.

 

 

Vastauksessaan NYT julkaisi osittaisen korjauksen, jossa Tuvia Grossman kuvattiin amerikkalaisopiskelijaksi Israelissa – ei arabien pieksämäksi juutalaiseksi. Edelleen korjauksessa todettiin hra Grossmanin haavoittuneen Jerusalemin Vanhassa kaupungissa, vaikka pahoinpitely tapahtui Wadi al Joz’n arabilähiössä eikä Vanhassa kaupungissa.

Grossmanin kuvaa ryhdyttiin myöhemmin käyttämään myös propagandatarkoituksessa. Esimerkiksi Palestinian Islamic Jihad (PIJ) sijoitti Grossmanin kasvot kotisivunsa banneriin.

Tuvia Grossmanin kasvot vasemmalla sijoitettumna jihadistien (PIJ) banneriin.

 

Mediasota

Kuva on hyvin tehokas mediasodan väline. Asia erikseen ovat käsitellyt tai väärennetyt kuvat, propagandajulisteet jne mutta aivan erityisen vaikuttavia ovat valtamedioissa toimituksellisessa aineistossa esiintyvät kuvat osana todellisuutta taustoittavaa uutisointia. Tällaiset sinänsä autenttiset kuvat voivat ilmentää mitä erilaisempia näkökantoja riippuen siitä miten kuva on rajattu, mitä sen kerrotaan esittävän tai mihin yhteyteen se on liitetty. Alla on yksi esimerkki siitä miten pelkällä rajauksella kuva ilman sen kummempaa manipulointia voi välittää tilanteesta jopa vastakkaisen tunnelman riippuen siitä käytetäänkö vasemmalta tai oikealta rajattua osaa samasta kuvakokonaisuudesta.

Media- (tai info-)sotaa on käyty jo pitkään mutta viime vuosikymmeninä sen arvo on paremmin ymmärretty ja se on ammattimaistunut. Esimerkiksi Bosnian sodassa alueen muslimihallinto tajusi jo hyvissä ajoin palkata yhdysvaltalaisen PR-toimiston vetämään onnistuneesti – mm Srebrenican tapahtumia paisuttelemalla – USAn puolelleen Serbiaa vastaan. Kosovon KLA puolestaan levitti kansainväliseen mediaan lobbareidensa kautta kuvaa etnisistä puhdistuksista jotka johtivat Serbian pommituksiin; ironista oli että pommitusten suurin yksittäinen siviiliuhrimäärä syntyi jenkkien iskettyä Kosovon albaanisiviilejä kuljettaneeseen saattueeseen.

Viime vuosikymmeninä mediasodankäynti kuvien välityksellä on siis ammattimaistunut mutta toisaalta kuva- tai tilannemanipuloinnin paljastaminen on aiempaa helpompaa. Pallywood – Hamas ystävineen – on useaan kertaan jäänyt kiinni käytettyään Irakissa tai Syyriassa kuvattua materiaalia hyväkseen pyrkiessään osoittamaan Israelin julmuuksia/sotarikoksia Gazan siviiliväestöä kohtaan. Pallywood tuotanto on hyvinkin monipuolista, esim tv-ohjelmien kohteena on useimmiten oman siviiliväestön indoktrinointi kun taas englanninkielinen materiaali pyrkii vaikuttamaan kansainväliseen mielipiteeseen.

Tänä päivänä internetin aikakaudella sekä valeuutisten luonti että niiden kumoaminen on aiempaa helpompaa. Ongelmana on kuitenkin aikajänne. Kilpailussa skoopeista ja klikkauksista faktantarkastukseen käytettävä aika jää käytännössä olemattomaksi. Kun manipuloitu kuva tai valeuutinen valtaa etusivut kykenee oikaisu tai kumoaminen saavuttamaan yleensä lukijoita paljon myöhemmin sisäsivuilta jos lainkaan eli vahinko on jo tapahtunut.

Hetkellisten otsikko- ja linkkiklikkausten ohella kuvamanipulointia käytetään myös pitkäjänteiseen indoktrinaatioon.  Vaikuttaminen kuvien avulla on tuttua Lähi-idässä jopa viime vuosien oppikirjoista kuten vaikkapa Palestiinalaishallinnon postimerkkihistoria alla osoittaa:

Toki ylläoleva postimerkki on vain vaatimaton esimerkki historian uudelleenkirjoituksesta kuvien avulla;  paljon vakavampaa on mm Palestiinalaishallinnon oppikirjoissa läpi aineiston esiintyvä vihakasvatus juutalaisia vastaan puhumattakaan Hamasin sotilaallisista lasten kesäleireistä joissa annetaan myös käytännön opastusta juutalaisten tappamiseen – näitähän on tuettu ja ilmeisesti yhä tuetaan Suomenkin ulkoministeriön kehittämisohjelmien kautta.  Tämän jätän tässä nyt vain toteamuksen asteelle sen mennessä tämänkertaisen aihealueen ulkopuolelle ja koska siitä olen jo aiemmin useaan kertaan kirjoittanut.

Epilogi

Miksi sitten tuoda esiin yksittäinen kuva – case Grossman – parin vuosikymmenen takaa?  Vuonna 2000 HonestReporting  aloitti toimintansa jakamalla pienelle sähköpostilistalleen tietoja Israel -vastaisesta propagandasta ja valtamediassa ilmenevästä puolueellisuudesta. Edellä mainittu Tuvia Grossman’in tapausta esittävä kuva aloitti järjestön todellisen kasvun internet -ajassa ja käänsi HonestReporting maailman johtavaksi ruohonjuuritason organisaatioksi joka median ”vahtikoirana” puolustaa Israelia median välittämää puolueellista kuvaa vastaan.  Tämän työn kunnioittaminen on motiivini tähän kirjoitukseen.

Case Al-Dura: The France 2 Al-Durrah Report Its Consequences and Implications

Lisää mediasodasta esim: ”Blogging & Web 2.0 As A Tool In The Media War by Ari Rusila” printed in A Flying Finn : Finnish Civil Society Actors in the Global Sphere Melasuo, Tuomo; Nissinen, Petter; Tomperi, Outi (ed.), 2013, published by Tampere Peace Research Institute; ISBN: 978-951-44-9191-7.


Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu