Gaza optiot

The Institute for National Security Studies (INSS) tutkimuslaitos keräsi asiantuntijaryhmän pohtimaan Israelin Gazaa koskevaa politiikkaohjelmaa. Kartoitettuaan useita vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ryhmä päätyi analysoimaan viittä parhaaksi, varsinkin Israelin turvallisuusdoktriinin kannalta, katsomaansa vaihtoehtoa. Analyysissä kunkin vaihtoehdon myönteiset ja kielteiset vaikutukset painotettiin ja tämän tuloksena ne asetettiin paremmuusjärjestykseen.
Gazan kaistale on ollut jatkuvassa kriisissä sitten vuonna 2005 tapahtuneen Israelin yksipuolisen vetäytymisen jälkeen ja varsinkin kun Hamas voimalla otti alueen hallintaansa. Vakavampia aseellisia konflikteja Hamasin ja Israelin välillä on tapahtunut kolme kertaa [2009, 2012 ja 2014] ja näiden välillä ja jälkeen Hamas on enemmän tai vähemmän terrorisoinut varsinkin Israelin puolella asuvaa raja-alueiden väestöä mm rakettihyökkäyksin.
Hyökkäykset ja vastaiskut sekä jatkuva jännitys ovat johtaneet Gazan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen alennustilaan sekä yhdyskuntarakenteen rappioon ja ajoittain humanitaariseen kriisiin. Israel on joutunut rajoittamaan mm ohjusten ja rakettien valmistamiseen soveltuvien materiaalien vientiä Gazaan jolloin myös siviilien tarvitsemissa tuotteissa ja raaka-aineissa määrät ovat kysyntää pienempiä. Egypti puolestaan on joutunut turvallisuussyistä tuhoamaan Gazan vastaisella rajallaan yli tuhat salakuljetustunnelia koska Siinain Daeshiin tai al-Qaedaan liittyvät terroristiryhmät käyttivät niitä hyväkseen pitäen Gazaa tukialueenaan. Gazalaisten ahdinkoa on lisännyt se että kotien ja yhdyskuntarakenteen jälleenrakennukseen ohjattuja kansainvälisiä avustuksia ei ole voitu käyttää kohteeseensa Hamasin ottaessa niistä merkittävän osa mm hyökkäystunneleiden rakentamiseen Israelin raja-alueiden väestön terrorisoimiseksi.
Strategiset vaihtoehdot
INSS:n analysointiprosessin tuloksena julkaistiin [26/04/2020] Gazaa koskevasta politiikkaohjelma -hankkeesta ja sen suosituksista memoranda Israel’s Policy Toward the Gaza Strip: Strategic Alternatives . Viisi lähemmin analysoitua startegista vaihtoehtoa olivat seuraavat:
1. Konflitin hallinta
2. Israelin ja Hamasin pidennetty tulitauko
3. Gazan täydellinen irrottaminen Israelista ja Länsirannasta
4. Sotilasoperaatio Hamasin sotilaallisen siiven syrjäyttämiseksi vallastaan
5. Palestiinalaisten sisäisen sovinnon edistäminen
Vaihtoehtojen punninta
Ensivaiheessa tehtiin siis ym tulokseen johtanut vaihtoehtojen valinta. Näistä neljä on Israelin kontrollissa ja viides sellainen jota Israel voi edistää.
Toisessa vaiheessa luotiin kriteeristö vaihtoehtojen vertailuun pohjautuen Israelin turvallisuusintresseihin/-doktriiniin.
Kolmannessa vaiheessa kriteerit jaoteltiin painoarvoltaan kolmeen luokkaan riippuen niiden merkityksestä Israelin turvallisuusintresseille.
Neljäs vaihe käsitti kunkin vaihtoehdon analyysin niiden myönteisten ja kielteisten vaikutusten hahmottamiseksi.
Viidennessä vaiheessa vaihtoehdot pisteytettiin kunkin kriteerin osalta erikseen.
Kuudennessa vaiheessa pisteytykset punnittiin ja vaihtoehdot asetettiin paremmuusjärjestykseen.
Vaihtoehtojen vahvuudet ja heikkoudet
1. Konfliktinhallinta on oikeastaan 0-vaihtoehto ja nykytila johon voidaan päätyä muiden strategioiden epäonnistuessa. Vaihtoehdon vahvuuksina ovat mm se, että Gazan tilanteen hoito tapahtuu ilman lisäresursseja, Hamas säilyy hallintoa ylläpitävänä organisaationa hilliten väkivaltaisempia ryhmiä ryhtymättä itsekään konfliktin eskaloimiseenin eli tilanne säilyy hallinnassa. Heikkouksina ovat mm epävakaan tilanteen jatkuminen rajaseudulla, ei estä Hamasin aseellista varustautumista eikä vähennä terrorististisia rakenteita ja strategiaa voi pitää lyhytännitteisenä.
2. Pidennetty Israelin ja Hamasin tulitauko pohjautuen sopimukseen merkitsisi Hamasin tunnustamista Gazasta vastaavana auktoriteettina. Tällä vaihtoehdolla on lukuisia vahvuuksia kuten win-win tilanne molemmille Hamasin kehittäessä gazalaisten hyvinvointia ja Israelin rajaseudun asukkaiden nauttiessa rauhallisemmista oloista. Vaihtoehto korostaa myös Egyptin roolia välittäjänä ja vahvistaa Hamasin vastuuta siviileille sotilaallisen siiven roolin pienentyessä. Heikkouksina on se, ettei sopimuksella välttämättä ole mitään sitovaa lainvoimaa eikä se välttämättä estä Hamasin sotilaallista varustautumista. Kuitenkin Hamas sopimuksen myötä vahvistaa oikeutustaan hallintoelimenä kuin myös kansainvälistä asemaansa ja rooliaan Palestiinalaisalueiden hallinnossa samalla vähentäen Palestiinalaishallinnon (Fatahin) merkitystä.
3. Gazan kaistaleen täydellinen erottaminen Israelista ja Länsirannasta merkitsee Gazaan johtavien ylityspaikkojen sulkemista mutta samalla mahdollistaen sieltä kulun merelle ja Siinaille. Tämän vaihtoehdon vahvuuksina on Israelin vetäytyminen kaikesta vastuusta Gazan suhteen, se vahvistaa Israelien ja Gazan eroa toisistaan ja korostaisi Hamasin roolia siviiliyhteiskunnan rakentajana. Heikkouksia mallissa on kuitenkin enemmän koska vaihtoehto vahingoittaa palestiinalaisten sisäistä eheytymistä, estäisi Palestiinalaishallinnon ulottumisen Gazaan, edelleen Israelin kontrolli Gazaa kohtaan häviäisi eikä Hamasin asevarustelua voitaisi hillitä.
4. Sotilasoperaatio Hamasin sotilassiiven syrjäyttämiseksi loisi edellytyksiä Palestiinalaishallinnon vallan palauttamiseksi Gazaan luoden samalla Israelille mahdollisuuksia muokata aluetta rauhanomaisemmaksi tuhoamalla Hamasin sotilassiiven rakenteet ja heikentämällä sen miehistövahvuutta kaikilla tasoilla. Vaihtoehdon toteutus toisaalta merkitsisi suuria inhimillisiä ja taloudellisia uhrauksia molemmin puolin, lopputulema saattaisi olla kaoottinen, Israel saattaisi joutua hoitamaan aluetta sotilashallintona ja Hamasin sotilassiiven romahdus voisi nostaa esiin radikaalimpia jihadistiryhmiä. Gazan sotilasoperaation jälkeinen kehitys olisi ennakoimaton.
5. Edellytysten luonti palestiinalaisten sisäiselle eheytymiselle ei vaihtoehtona ole Israelin käsissä, se voisi kuitenkin antaa tukeaan vaiheittaiseen etenemiseen kohden Palestiinalaishallinnon sopimusjärjestelyä. Toisaalta tämä vaihtoehto voisi johtaa myös Hamasin vaikutusvallan nousuun sen mahdollisesti syrjäyttäessä Fatahin PLOn rakenteiden ja instituutioiden johdossa. Järjestelyn vahvuutena olisi Iranin vaikutusvallan väheneminen Gazassa, vaihtoehto saisi tukea väestöltä, se mahdollistaisi merkittävän kansainvälisen avun ohjautumisen Palestiinalaishallinnon kautta Gazan elinolosuhteiden parantamiseen.
Vaihtoehtojen vuorovaikutus
INSS:n analyysin mukaan mikään ylläolevista vaihtoehdoista ei välttämättä ole pitkävaikutteinen. Eri vaihtoehdoilla voi olla eri lopputulemia lyhyellä ja keskipitkällä aikajänteellä ja vuorovaikutteinen sirkulaarinen dynamiikka saattaa johtaa jopa takaisin 0-vaihtoehtoon eli konfliktin hallintaan. Tämä dynamiikka on mahdollista vain tilanteessa jossa Palestiinalaishallinto (PA) palaa hallitsemaan Gazaa luoden yhtenäisen poliittisen johdon Palestiinalaisalueille. Tämä vaihtoehto palvelisi Israelin alueellisia intressejä ja palauttaisi rauhaa Gazan rajaseudun asukkaille.
INSS:n suositteleman vaihtoehdon toteuttamiseksi ja negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi Israelin tulisi auttaa Palestiinalaishallintoa ja vahvistaa sitä myös Länsirannalla. Tärkeimpiä välineitä tähän on antaa PA:lle johtava rooli hoitaa kansainvälisenä avustuksena saatavaa Gazan jälleenrakennusbudjettia.
INSS siis toteaa preferoivansa PA:n johtoroolia Gazassa mutta elleivät olosuhteet tälle ole otolliset niin toiseksi paras vaihtoehto huonojen vaihtoehtojen joukossa on Hamasin johtoaseman säilyttäminen. Tämä vaihtoehto voimistanee myös Israelin ja Egyptin välistä koordinaatiota.
Oma näkökulmani: Siinai Option on paras Israelille, Egyptille ja gazalaisille
”The core principle of the Sinai option is: Land AND money for peace.” (Ari Rusila)
INSS kylläkin tuo esiin Egyptin roolin mm Israelin ja Hamasin suhteiden välittäjä mutta jättää tyystin huomiotta ns. Siinai option ratkaisumallina, joka kuitenkin mielestäni on kaikkia em vaihtoehtoja parempi niin Israelille, Egyptille kuin gazalaisillekin. Kyseessä ei ole mikään uusi innovaatio tämän konfliktin ratkaisemiseksi, suunnitelma esitettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1956 ja viimeksi elo-syyskuussa 2014 [ Middle East Monitor (MEMO) ] Egyptin Presidentti Abdel-Fattah el-Sisin tarjottua Palestiinalaishallinnolle 620 neliömailia Siinailta liitettäväksi Gazaan Palestiinalaisvaltiota varten jotta nämä luopuisivat vuoden 1967 rajojen takaisinvaatimisesta. PA:n Presidentti Abbas kieltäytyi ehdotuksesta.
Ajatuksena oli mahdollistaa kyseiselle alueelle palestiinalaispakolaisten paluu, Egyptin tavoitteena puolestaan oli Siinailla toimivien terroristiryhmien (mm Siinain ISIS) parempi kontrolli. Tavoittena tällä ”Suur Gaza” suunnitelmalla oli luoda demilitarisoitu Palestiinan valtio Siinaille.
Middle East Eye (MEE) raportin mukaan Siinai optio oli Israelissa keskeisimpiä teemoja vuoden 2004 Herzliya konferenssissa – vuosittaisessa tapahtumassa missä Israelin poliittinen , akateeminen ja turvallisuus eliitti kokoontuu vaihtamaan erilaisia kehittämisideoita. Tällöin ideaa kehitettiin mm sellaiseksi, että palestiinalaiset saisivat Siinaille muodostettavan alueen vastikkeeksi osasta Israeliin liitettävää Länsirantaa ja Egypti puolestaan saisi maaväylän Negevin kautta suoran yhteyden saamiseksi Jordaniaan. (Tästä ja muistakin ideoista dokumenttiarkistosta: Herzliya Papers )
Arabilehti Asharq Al-Awsatin mukaan ennen President Mohamed Morsi teki vastaavan ehdotuksen vuonna 2012. Muslimiveljeskunnan vieraillessa tällöin Washingtonissa Valkoisen Talon virkailijat esittivät toteutuksen aikajänteeksi 4-5 vuotta ja tukevansa täysin Palestiinan valtiota Siinaille merisatamineen ja lentojkenttineen.
Mielestäni Siinai optio on sekä saavutettavissa oleva että kestävä ratkaisu Gazan tilanteeseen ja laajemminkin varsinkin kun alkuvuonna julkistettu Valkoisen Talon rauhansuunnitelma (”Deal of the Century” aka Trump peace plan) omaa merkittävä talouspaketin suunnitelman toteuttamiseen. (enemmän artikkelissa Palestine: Peace & Prosperity Plan )
Jos gazalaiset voivat – kansainvälisellä tuella – kehittää yhdyskuntarakennettaan, alentaa työttömyyttä elinkeinojaan edistämällä ja saamalla työlupia Israeliin ja Egyptiin ja elää rauhanomaisissa oloissa, niin tällöin heillä on vähemmän syitä kannattaa radikaaleja jihadistiliikkeitä ja väkivaltaa.
Nähdäkseni Siinai option on siis paras vaihtoehto niin Israelille, Egyptille kuin gazalaisillekin mutta ratkaisematta jää vielä kysymys Länsirannasta. Jos Hamasin järjestelyn myötä voi päästä irti sotilaallisesta siivestään ja PIJ:stä parantunevat sen yhteistyömahdollisuudet myös Fatahiin nähden. Palestiinalaishallinto tuskin ainakaan lyhyellä aikavälillä osallistuu em. järjestelyyn mutta muutamassa vuodessa sen edut todennäköisesti tulisivat nähtäviksi myös Länsirannan palestiinalaisille; Siinai optio voisi antaa positiivisen vision tulevaisuudesta jonka pohjalta kitkeriäkin kompromisseja menneisyyden virheistä voisi korjata. (Siinai option taustoitusta kirjoituksessani Sinai Option again )
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt suomeksi Ariel –verkkojulkaisussa ja on tiivistelmä englanninkielisessä Conflicts by Ari Rusila –blogissa julkaisemastani artikkelistani
Sinun blogeillesi on yhteistä se, että niissä pohditaan aina mikä olisi parasta Israelin kannalta. Palestiinalaisille sitten jämät, mitä nyt sattuu jäämään jäljelle. Kai he ymmärtävät hyväksyä ne jämät, ennemmin tai myöhemmin, hyvällä tai pahalla.
Kahden kerroksen väkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, (pohditaan aina, mikä olisi paras Israelille) – näinhän se Ari tekee, mutta miksi? Koska koko muu maailma pohtii sitä mikä olisi pahinta Israelin kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Missä tämä muu maailma on, joka pohtii mikä olisi pahinta Israelille? Satukirjoissa? Netanyahun vaalimainoksessa? Historian lehdillä?
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti uutisessa, dokumenteissa, ja kommentaareissa joita alueelta ilmestyy. Uutinen vailla oikealle ymmärtämiselle välttämätöntä kontekstia. Joka yleensä on alueen voimassaoleva rauhansopimus ”Oslo Agreemnt 1 ja 2.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää paikkansa. Silti tässä artikkelissa nostan esiin erityisesti Siinain optiota joka ainakin minun mielestäni antaisi gazalaisille vallan mainiot edellytykset kehittää oma elinkelpoinen valtionsa tai autonomiansa. Jos gazalaisten kehittyvät elinolot samalla hillitsevät aggressioita Israelia ja Egyptiä kohtaan niin mikä siinä olisi vikana.
Mitä Länsirantaan tulee niin eri rauhantarjouksissa heille on tarjottu 88-92% Länsirannan alueesta (eli 67 rajan ja Jordanjoen välisestä) ja maanvaihdoin jopa 100%. En sanoisi tällaista osuutta jämiksi. Tarjouksia ei Palestiinalaishallinto ole hyväksynyt mikä on mielestäni hallinnon taholta yhtä järjetöntä kansalaisten palvelua kuin Arabiemiraattien korona-avustuksen torjunta kun se kuljetettiin Tel Avivin lentokentän kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Länsiranta pitää saada yhtenäisenä alueena ilman Israelin läsnäoloa ja ilman tilkkutäkkimäisyyttä. Reunoilta laskien jotain aluevaihtoja voisivat ehkä hyväksyäkin, mutta eivät keskeltä yhtenäistä aluetta.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Valkoisen Talon rauhansuunnitelmassa alueen yhtenäisyys varmistettaisiin silta- ja tunnelirakennelmin niin että palestiinalaiset voisivat kulkea ilman tarkistuspisteitä oman alueensa sisällä ja isarelilaiset puolestaan omiin asutuksiinsa omia teitään. Samoin Länsirannan ja Gazan välille on suunniteltu korotettu moottoritie suoran yhteyden varmistamiseksi. Itse näen näitä Länsirannan rakennelmia parempana vaihtoehtona turvamuurista itään olevien israelilaisasutusten evakuointia alueyhtenäisyyden parantamiseksi. Tämä vaihtoehto ei ole järin suuressa suosiossa Israelissa mutta toki palestiinalaiset voisivat tämän vastatarjouksena esittää jos neuvottelupöytiin takaisin päästäisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoisin kuitenkin Ion, että ennenmuuta sirpaloitumisesta ovat huolissaan israel-vastaiset NGO:t, eivät niinkään heimouskolliset palestiinalaiset, joilla edelleen on voimakas isojen sukujen arabiperinne ja sukujen väliset sodat, jopa verikostot ovat arkipäivää. Jos Gazalainen opiskelija tulee Ramallahiin opiskelemaan, hänen on hyvin vaikea saada sieltä vuokra-asuntoa eri klaaniin kuuluvana henkilönä. Ssama pohja on yhtenäisyyden puutteella PA:n ja Hamasin välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuollaisia satuja tarvitse keksiä, riittää kun tutustuu palestiinalaisten poliitikoiden lausuntoihin, mitä he tahtovat. He tahtovat yhtenäisen alueen. Myös syy siihen pirstaloitumiseen hiertää palestiinalaisa, eli se että sinne on tultu vastoin kansainvälistä lakia rakentamaan siirtokuntia heidän alueilleen. Siinä ne syyt.
Ilmoita asiaton viesti
Hetkinen, mikä oli satua mielestäsi?
.
Mutta palestiinalaispuheenvuorot muodostuvat täysin sen mukaan, kummalle yleisölle kulloinkin puhutaan. Länteen vai omille!
Ilmoita asiaton viesti
Väite siitä, että palestiinalaisia ei häiritse se että Israel on pilkkonut Länsirannan tilkkutäkiksi, ja että se häritsee vain ulkomaisia järjestöjä.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan jos lyhennetään polkua ja mennään suoraan asian ytimeen asti, eivät palestiinalaiset pyri tuohonkaan, yhtenäiseen Länsirantaan vaan tähän:
Hardly a day goes by without PA leaders emphasizing to the Palestinian people that Israel has no right to exist, and that all of Israel is “Palestine.”
Ja puhe rauhasta -67 rajoilla on länsimaita varten suollettua potaskaa!
https://youtu.be/iTnSXBHG8G0
Ilmoita asiaton viesti
Vastavuoroisesti samaa retoriikkaa on Israelin puolella, että Palestiinan valtiolla ei ole oikeutta olla olemassa. Israelhan protestoi joka kerta kun joku taho tunnustaa Palestiinan valtion. Potaskaa on yhtä paljon Israelin puolella, turha sepittää satuja Israelin moraalisesta hyveellisemmyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Sen voi varmaan näyttää jos sellaista löydät.
Eipä sellaista ei ole vastaani tullut.
Hilltop-nuorillakaan ei ole mitään lähtökohtaista verenhimoisuutta, vaikka on vahva vihamielisyys. Palestiinalaiset eivät ole heille jotain ihmistä alempiarvoista kuten juutalaiset muslimiarabeille, -hyönteisiin verrattavia, – hyvin usein lähi-idän paikallisissa puheenvuoroissa, (islamin oppineiden perjantai-saarnat) tai apinoita ja sikoja vähintään.
On kyse antisemitismistä.
Ilmoita asiaton viesti
Antisemitismi-kortti nostettu, kauan se kestikin.
Israelin positiossa on kyse rasismista ja apartheidista.
Ilmoita asiaton viesti
Sanotko vielä, – vastoin mitä kansainvälistä lakia, vaikka onkin kyse yleisesti toistetutsa sanonnasta?
Ilmoita asiaton viesti
Vallattujen alueiden anneksointi on sotarikos, ja syy siihen miksi esim. Suomi on asettanut pakotteita Venäjälle (Krimin anneksointi).
Ilmoita asiaton viesti
Puolustus-sodan seurauksena tapahtuva miehitys ei ole laiton.
Annexointia ei tapahtunut.
Through the Jerusalem Law, Israel extended its administrative control over East Jerusalem. This has often been interpreted as tantamount to an official annexation, though Ian Lustick, in reviewing the legal status of Israeli measures, has argued that no such annexation ever took place.
The Palestinian residents have legal permanent residency status.[93][94]
There are various possible reasons as to why the West Bank had not been annexed[96] to Israel after its capture in 1967. The government of Israel has not formally confirmed an official reason; however, historians and analysts have established a variety of such, most of them demographic.https://en.wikipedia.org/wiki/West_Bank#Areas_annexed_by_Israel
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen siirtokunta Vihreän Linjan itäpuolella on laiton. Lisäksi anneksointia suunnitellaan juuri tänä kesänä.
Ilmoita asiaton viesti
Juu näin on, että suunnitellaan. Tämä laittomuus nousee kestämättömistä johtopäätöksistä, joita konflikti on täynnä, silkkaa politiikkaa, ei todelliseen kansainväliseen ikeuteen perustuvia oikeudellisia paradigmoja!
Sen lisäksi että täälläkin, omalla maallaan, juutalaisen olemassaolo on saatu esitettyä jopa sotarikoksena.
Ilmoita asiaton viesti
Kun pysyisivät omalla maallaan, mutta kun pitää viedä palestiinalaisten maatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka omistaa Länsirannan?
Ilmoita asiaton viesti
Palestiinan valtio, jonka suurin osa maailman valtioista on tunnustanut rajoilla joka sisältää Länsirannan.
Ilmoita asiaton viesti
Puolustautuessaan arabimaiden hyökkäystä vastaan vuoden 1967 kesäsodassa Israel sai Jordanialta haltuunsa Juudea-Samarian ja Itä-Jerusalemin (”Länsirannan”). Ennen Kansainliiton päätöstä 1922 alueen edellinen suvereeni hallitsija oli Turkki. Kansainvälisen lain mukaan miehityksen yksi olennainen piirre on, että toinen valtio ottaa hallintaansa toisen valtion suvereniteettiin kuuluvia alueita. Ennen Kansainliiton päätöstä alueiden suvereeni hallitsija oli Turkki, joka oli luopunut kaikista aluevaatimuksistaan entisiin alusmaihinsa. Myös Jordania luopui kaikista aluevaatimuksista vuonna 1994 Israelin kanssa solmimassaan rauhansopimuksessa.
Mutta ei ainoastaan Kansainliiton päätös vuodelta 1922 tue Israelin omistusoikeutta alueisiin, vaan myös uti possidetis juris -periaate, jota on käytetty säännönmukaisesti, kun uusia valtioita on syntynyt – eli ne perivät edellisen hallinnon aikana voimassa olleet rajat. Kun Britit lähtivät 14.5.1948 ja Israel syntyi samana päivänä, alueen hallinnollinen raja ulottui Jordan-jokeen saakka.
Alueet eivät siis koskaan ole ”virallisesti kuuluneet Jordanialle”. Israelin omistusoikeus alueisiin perustuu vahvasti kansainväliseen lakiin, myös turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 242, jonka mukaan alueen valtioilla on oikeus turvallisiin rajoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos ja näkemiin, tämä potaskan jauhaminen riittää aivan kylliksi. Rusila ei olekaan yleensä saanut aikaiseksi sellaista loanheittoa blogeihinsa, jolle ilmeisesti on koko ajan ollut tilausta. Asioita ei ole vain nostettu pöydälle.
Ilmoita asiaton viesti
Kopsan kannattaa tutustua Haagin kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisuun vuodelta 2004 ja erityisesti kappaleisiin 90 – 101. Siteeraan kappaletta 101:
”101. In view of the foregoing, the Court considers that the Fourth
Geneva Convention is applicable in any occupied territory in the event of an armed conflict arising between two or more High Contracting Parties. Israel and Jordan were parties to that Convention when the 1967 armed conflict broke out. The Court accordingly finds that that Convention is applicable in the Palestinian territories which before the conflict lay to the east of the Green Line and which, during that conflict, were occupied by Israel, there being no need for any enquiry into the precise prior status of those territories.”
https://www.icj-cij.org/files/case-related/131/131-20040709-ADV-01-00-EN.pdf
X
Ilmoita asiaton viesti
Palestiinan valtio-status lienee hiukan erilainen, mutta palaisin vielä siihen, että jokaikinen siirtokunnaksi haukuttu juutalainen lähiö sijaitsee C-alueella, jossa Oslon sopimus ei aseta minkäänlaisia rajoituksia Israelin rakentamiselle. Ja rakentamisessa Israel on siitä huolimatta ollut painostuksen takia äärimmäisen pidättäytyväinen, pitänyt muistaakseni jopa 10:n vuoden tauon, sen silti tuomatta minkäänlaista edistystä rauhanneuvvotteluihin. Ja kaikenlisäksi se oli, ei ehkä nyt enää,? juuri täydennysrakentamista,niinkuin meilläkin tehdään, jo olemassaolevanyhteyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tietenkään ole tullut edistystä rauhanneuvotteluihin, kun Israel ensinnäkään ei ole pitänyt mitään taukoa, ja toisekseen ei ole purkanut laittomia siirtokuntiaan. Eihän mikään tauko ole se pointti, vaan kaikkien jo rakennettujen laittomien siirtokuntien purkaminen ja vetäytyminen pois Länsirannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Laittomuus on kupla! Aluejako ja sen säännöstö löytyy Oslon rauhansopimuksesta.
Rauhaa ei voi tehdä, jos ei ole rauhan tahtoa!
Ilmoita asiaton viesti
> Rauhaa ei voi tehdä, jos ei ole rauhan tahtoa!
Pitää paikkansa Israeliin 100%.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä 100% ei oikeastaan sovellu Israeliin, Palestiinalaishallintoon paremminkin. Oslon sopimusten jälkeen v. 2000 Camp Davidin kokouksessa PM Barak oli valmis tarjoamaan palestiinalaisille Gazan kaistan, Itä-Jerusalemin ja 94% Länsirannasta 10-25 vuoden siirtymäajalla ja rahallisia korvauksia palestiinalaispakolaisille, mutta Arafat kieltäytyi tarjouksesta aloitti intifadan.
Vuonna 2003 Israelin parlamentti hyväksyi niin sanotun Lähi-Idän suunnitelman rauhansuunnitelman pohjaksi. Samana vuonna Sharon allekirjoitti palestiinalaisten kanssa Tiekartta-rauhansuunnitelman, joka tähtää mm. itsenäiseen Palestiinaan. Palestiinalaishallinnon presidentti Jasser Arafat kuoli marraskuussa 2004 ja hänen seuraajakseen tuli Mahmud Abbas. Abbas ja Sharon tapasivat huippukokouksessa helmikuussa 2005 ja osapuolet sopivat aselevosta. Samalla Abbas vetosi palestiinalaisiin jotta he pidättäytyisivät väkivallasta. Toisen intifadan katsotaan päättyneen tähän. Israel vetäytyi Gazasta 2005. Hamasin noustua valtaan jäivät rauhansuunnitelmat Gazan konfliktin varjoon.
Paras tarjous tuli 2008 PM Olmertin toimesta ( sisällöstä ks. https://arielfi.wordpress.com/2019/04/19/historiasta-pm-olmertin-tarjous-abbasille/ ) PLO:n pääneuvottelija Saeb Erekat kertoo PMW:n videoklipissä – os. https://www.youtube.com/watch?v=0X3cPPU7eoU#action=share – seuraavasti vapaasti käännettynä:
Kuulin [aiemman Israelin pääministeri] Olmertin sanovan että hän tarjosi [Abbasille] 100% Länsirannan alueesta. Tämä on totta ja todistan sen. Hän esitteli kartan ja sanoi: “Haluan [Israelin] ottavan 6.5% Länsirannasta ja antaa [Palestiinalaishallinnolle] 6.5% vuoden 1948 [Israelin] alueesta vastikkeeksi.” [Olmert] sanoi Abbasille: “Länsirannan ja Gazan alue kesäkuun 4. päivän v. 1967 aattona [ennen Kuuden-Päivän sotaa] oli 6,235 km2. [Minä] Erekat sanon: ‘Siellä on 50 km2 ei kenenkään maata Jerusalemissa ja Latrunissa.’ Me jaamme sen keskenämme joten alue tulee olemaan 6,260 km2.” [Sanoin Abbasille:] Olmert haluaa antaa sinulle 20 km2 enemmän jotta voit sanoa [palestiinalaisille]: “Sain enemmän aluetta kuin vuoden 1967 [sodassa menetetyt] alueet.” Mitä Jerusalemiin tulee, [Olmert sanoi:] “Mikä on arabien on arabien ja mikä on juutalaisten on juutalaisten ja me pidämme sen avoimena kaupunkina.” Pakolaisia koskien Olmert tarjosi hänelle [Abbasille] 150,000 pakolaista… [Olmert] sanoi: “Pakolaisten paluuoikeus Palestiinaan on teidän lakinne; mutta mitä tulee Israeliin me voimme hyväksyä 150,000 pakolaista runsaan 10 vuoden kuluessa. 15,000 [vuodessa] runsaassa 10 vuodessa”
Palestiinalaishallinto ei kuitenkaan tarjousta heti hyväksynyt ja asia raukesi sittemmin Olmertin jouduttua eroamaan virastaan.
Nyt puolestaan Valkoinen Talo on tehnyt ”out of the box” suunnitelman joka omaa myös mittavan talouspaketin Palestiinan valtion ja sen asukkaiden elinolojen kehittämiseksi mutta toistaiseksi Palestiinalaishallinto on kieltäytynyt neuvotteluista. (tästä ”Vuosisadan diilistä lisää mm https://arielfi.wordpress.com/2020/02/10/vuosisadan-diili-vihdoinkin-julk-op-ed/ )
Ilmoita asiaton viesti
Nuo tarjoukset olisivat hyviä, ei muuta kuin tarjoamaan. Mutta Israel ei tarjoa, vaan suunnittelee jotain aivan muuta tänä kesänä.
Palestiinan kansa on väsähtänyt, ja olisi nykyään valmis jo noihin 20 vuoden takaisiin tarjouksiin. Mutta sitä mukaa kun palestiinalaiset pehmenevät ja terrorismi vähenee, sitä mukaa Israel pakenee omien tarjoustensa kanssa, ja nyt ei ole enää reiluja tarjouksia pöydällä, vaan pelkkää sortoa ja riistoa.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni ”Vuosisadan diilin” talousosa on uusi tekijä aiempiin rauhansuunnitelmiin verraten koska sillä pyritään rakentamaan elinvoimainen ja menestyvä palestiinalainen yhteiskunta $50 miljardin lainoista, tuista ja yksityisistä investoinneista koostuvan kymmenvuotisen tukipaketin avulla. Suunnitelman paras anti onkin kun se luo vision paremmasta tulevaisuudesta kuin myös antaa keinot sen toteuttamiseen. Juuri siksikin palestiinalaisten kannattaisi edes istua neuvottelupöytään, esittää vastatarjouksensa ja katsoa päästäisiikö tällä kertaa pidemmälle kuin samalla kaavalla toteutetuissa kaksi vuosikymmentä kestäneissä tuloksettomissa keskusteluissa. Nyt nimenomaan pitäisi takoa kuumaa rautaa koska mitä ilmeisimmin Trump haluaa vaalivuonna ison sulan hattuunsa ja jos osapuolet saataisiin taipumaan kitkeräänkin kompromissiin niin voisi Nobeliakin jatkossa pukata.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityisiä investointeja tulisi joka tapauksessa, jos palestiinalaiset saavat rauhan ja valtion. Korppikotka kyllä haaskan haistaa. Todennäköisesti monelta valtiolta rahaakin. 50 miljardin diilin vertailukohta ei ole nolla, kyllä melkein tuollainen summa sijoituksia ja lahjoituksia löytyy muualtakin. Diilin rahallinen puoli ei ole kovin erityinen houkutin. Ja maantieteellinen puoli on täysi kansallinen nöyryytys, joten kauppoja ei ole tulossa.
Ilmoita asiaton viesti
77% vanhasta britti-hallinnon palestiina-mandaatista on jo Jordanialla, on se kun mikään ei riitä, siellähän se ”Palestiina” jo on. Gazassa on kaistale välimerta ja Siinai-optio toisi vielä lisää rahanarvoista rantaviivaa. Joku visionääri näkisi mahtavat kaupalliset mahdollisuudet, aivain kuin Beirut 60-luvulla, Lähi-Idän Monaco. Mutta uhriudutaan vuosikymmeniä ja perseillään monien sukupolvien näkymät että saadaan jos saadaan Walesin kokoinen pläntti vielä pilattua kaiken lisäksi.
”There is no more Palestine. Finished.”
Ilmoita asiaton viesti
Gazan humanitääristä tilannetta kuvaavassa kappaleessa on kaikki se oikein päin, mitä mediasta saa lukea toisin päin; yleensä ”Gazan saarto ahdistaa” -otsikolla:
KORJATTU SYY JA SEURAUSSUHDE GAZAN KRIISISSÄ:
Hyökkäykset ja vastaiskut sekä jatkuva jännitys ovat johtaneet Gazan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen alennustilaan sekä yhdyskuntarakenteen rappioon ja ajoittain humanitaariseen kriisiin.
Israel on joutunut rajoittamaan mm ohjusten ja rakettien valmistamiseen soveltuvien materiaalien vientiä Gazaan jolloin myös siviilien tarvitsemissa tuotteissa ja raaka-aineissa määrät ovat kysyntää pienempiä.
Egypti puolestaan on joutunut turvallisuussyistä tuhoamaan Gazan vastaisella rajallaan yli tuhat salakuljetustunnelia koska Siinain Daeshiin tai al-Qaedaan liittyvät terroristiryhmät käyttivät niitä hyväkseen pitäen Gazaa tukialueenaan.
Ja että jälleenrakennukseen ohjattuja kansainvälisiä avustuksia ei ole voitu käyttää kohteeseensa Hamasin ottaessa niistä merkittävän osa mm hyökkäystunneleiden rakentamiseen Israelin raja-alueiden väestön terrorisoimiseksi.
Ilmoita asiaton viesti