Hajahuomioita Israelista, pakolaisista ja YK:n puolueellisuudesta
Israelilla on 0,1 % Lähi-idän maa-alasta ja se on ainoa juutalainen valtio, ei vain tällä alueella, vaan koko maailmassa, ja sitä ympäröi 22 arabivaltiota. Yhdistyneet Kansakunnat tarjosi tämän pienen tontin juutalaisille holokaustin jälkeen ja alue on ollut siitä lähtien jatkuneiden konfliktien ”ruutitynnyri”.
Juutalaisvaino on saanut aikaan pakolaisaaltoja ja diasporayhteisöjen muodostumista. Jo vuonna 605 eaa. Uus-Babylonian valtakunnassa asuneita juutalaisia vainottiin ja karkotettiin. Antisemitismiä harjoittivat myös monien eri imperiumien hallitukset (Rooman valtakunta) ja monien eri uskontojen kannattajat (kristinusko), ja se oli myös laajalle levinnyt monilla eri alueilla maailmassa (Lähi-itä ja islamilainen maailma).
Wikipedian mukaan antisemitismi koostuu yksittäisten juutalaisten vihan tai syrjinnän ilmauksista ja siihen voi myös liittyä väkivaltaa. Äärimmäisemmässä päässä se koostuu pogromeista tai kansanmurhista, jotka voivat olla valtion tukemia tai ilman sitä. Huomattavia esimerkkejä antisemitistisesta vainosta ovat Reininmaan joukkomurhat vuonna 1096; karkotusedikti vuonna 1290; juutalaisten vaino Euroopassa mustan surman aikana vuosina 1348-1351; Espanjan juutalaisten verilöyly vuonna 1391, Espanjan inkvisition tukahduttaminen ja juutalaisten karkottaminen Espanjasta vuonna 1492; Ukrainan kasakkojen joukkomurhat vuosina 1648–1657; useita juutalaisten vastaisia pogromeja Venäjän valtakunnassa vuosina 1821-1906; Dreyfusin tapaus vuosina 1894-1906; akselivaltojen holokausti toisen maailmansodan aikana.
Historiallisesti suurin osa maailman väkivaltaisista antisemitistisista tapahtumista on tapahtunut kristillisessä Euroopassa. 1900-luvun alusta lähtien antisemitististen tapausten määrä on kuitenkin lisääntynyt voimakkaasti arabimaailmassa, mikä johtuu suurelta osin arabien antisemitistien salaliittoteorioiden lisääntymisestä, joita on viljelty jossain määrin eurooppalaisten antisemitististen salaliittoteorioiden suojeluksessa.
Holokaustin kokemuksista järkyttyneenä juutalaiset saivat lopulta turvapaikan alkuperäisellä asuinalueellaan Palestiinassa kansainvälisen yhteisön tuella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britannian hallinto oli jo osoittanut juutalaisille kotimaan heidän hallitsemalleen brittimandaatin alueella. Tarkoituksena oli silloin, kuten myös myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen YK:n päätösten mukaan, että alueen juutalaiset ja palestiinalaiset eläisivät sopusoinnussa keskenään niille osoitetuilla alueilla. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja nytkin Israel on sodassa Hamasia vastaan.
Israelin konfliktien historia vuodesta 1948:
Kun ”pakolaiskysymyksestä” keskustellaan Lähi-idän yhteydessä, viitataan liki poikkeuksetta palestiinalaispakolaisiin, eikä arabimaista siirtymään joutuneisiin juutalaisiin. Kuitenkin kukoistavia, vauraita juutalaisia yhteisöjä oli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ( MENA-alueella) tuhat vuotta ennen islamin nousua. Nämä yhteisöt, jotka ulottuivat Iranista idässä Marokkoon lännessä, nauttivat vilkkaasta elämästä ja vaikuttivat paikallisiin talouksiin. Ennen Israelin valtion perustamista (1948) Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa asui lähes miljoona juutalaista, mutta 1900-luvun loppuun mennessä kaikki nämä yhteisöt olivat kohdanneet ”evakuoitumisen ja hajoamisen” ja suurelta osin kadonneet.
Israelin itsenäisyyssodan aikana paikalliset arabiyhteisöt kohtasivat ”evakuoitumisen ja hajoamisen”, mutta – toisin kuin juutalaiset arabimaailmassa – ne jotka eivät paenneet vaan jäivät, tuli Israelin kansalaisia yhtäläisin kansalaisoikeuksin samaan aikaan, kun noin 700 000–750 000 pakeni . Näin Israelin arabiväestö on siis kasvanut 300 000:sta vuonna 1948 kahteen miljoonaan vuonna 2024.
Jordania liitti Länsirannan 24. huhtikuuta 1950 vuoden 1949 aseleposopimusten jälkeen. Vuonna 1951 al-Husaynin perheeseen kuuluva palestiinalainen murhasi kuningas Abdullah I:n. Liittämisen jälkeen kaikista Länsirannan palestiinalaisista tuli Jordanian kansalaisia. Jordanian parlamentissa oli 30 paikkaa sekä länsi- että itärannalle, mikä tekee suunnilleen yhtä suuren väestömäärän. Länsirannan palestiinalaiset eivät kohdanneet syrjintää, ja heille annettiin samat oikeudet kuin Itärannan jordanialaisille.
Kuuden päivän sodan jälkeen Jordan menetti Länsirannan hallinnan Israelille. Länsirannan palestiinalaiset eivät kuitenkaan menettäneet kansalaisuuttaan eivätkä paikkaa Jordanian parlamentissa. Noin 300 000 palestiinalaista pakeni Jordaniaan. Vuonna 1970 puhkesi konflikti kuningas Husseinin johtamien Jordanian asevoimien ja Yasser Arafatin johtaman Palestiinan vapautusjärjestön välillä. Tämä konflikti tunnettiin nimellä Musta Syyskuu. Palestiinalaiset olivat lähteneet maailmanlaajuiseen terrorismiin – mm lentokonekaappauksiin – ja huhuttiin joidenkin palestiinalaisryhmien halunneen kaataa tai murhata Jordanian kuninkaan. Sodan jälkeen Jordania karkotti PLO:n Libanoniin, mutta piti pakolaiset ja integroi palestiinalaisia Jordaniaan. Israelin itsenäisyyssodan jälkeen Jordania oli ainoa arabimaa, joka toivotti Palestiinan arabit tervetulleiksi ja myönsi heille kansalaisuuden, ja tähän päivään asti Jordania on ainoa arabimaa, jossa palestiinalaisista voi tulla kansalaisia. (Lähde: Wikipedia)
MENA-alueen israelilaispakolaiset eivät halunneet palata takaisin. Heistä kuullaan vain vähän, koska he eivät pysyneet pakolaisina pitkään. Vuosien 1948-1972 välillä 820 000 juutalaisesta pakolaisesta 586 000 uudelleensijoitettiin Israeliin ilman mitään korvaustarjousta arabihallituksilta, jotka takavarikoivat heidän omaisuutensa. Maailman arabimaiden juutalaisten järjestö (WOJAC) arvioi vuonna 2006, että arabimaissa hylätyn juutalaisen omaisuuden arvo olisi yli 100 miljardia dollaria. Myöhemmin vuonna 2007 arviotaan muutettiin 300 miljardiin dollariin. He arvioivat myös arabimaihin jääneen juutalaisten omistaman kiinteistöomaisuuden olleen kooltaan 100 000 neliökilometriä (neljä kertaa Israelin valtion koko).
Israel on myös evakuoinut Gazan väkisin juutalaisista. Vuonna 2005 21 israelilaista siirtokuntaa Gazan alueella purettiin yksipuolisesti ja israelilaiset uudisasukkaat ja armeija evakuoitiin Gazan kaistalta. Israelin turvallisuusjoukot häätivät useiden päivien aikana uudisasukkaat, jotka kieltäytyivät ottamasta vastaan hallituksen korvauspaketteja ja vapaaehtoisesti jättämästä kotiaan ennen 15. elokuuta 2005 asetettua määräaikaa. Häätö – ja myös neljän pohjoisen Länsirannan siirtokunnan purkaminen – saatiin päätökseen kymmenen päivää myöhemmin. Kahdeksantuhatta juutalaista Gazan kaistan 21 siirtokunnasta asutettiin Israeliin.
Palestiinan valtio on hyväksytty Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen tarkkailijavaltioksi marraskuussa 2012. 2. kesäkuuta 2023 mennessä 139 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) 193 jäsenvaltiosta on tunnustanut Palestiinan valtion ja yhtä suuri määrä ylläpitää diplomaattisia suhteista palestiinalaisiin. Israelin tunnustaa 165.
Yhdistyneet Kansakunnat on edelleen paikka, jossa juutalaisviha kukoistaa, ja valitettavasti monet demokraattisetkin maat ovat osallistuneet antisemitististen YK:n elinten ja Israelin vastaisten päätöslauselmien tukemiseen.
Ainoastaan Israelin naapurit tai muslimimaat eivät ole puolueellisia Israelia kohtaan, tässä on esimerkki maapallon toiselta puolelta: Uuden-Seelannin tilastot Israelin vastaisten päätöslauselmien tukemisesta osoittavat, että väitteet tasapainosta, tasapuolisuudesta ja ”rehellisestä välittäjästä” ovat vääriä.
Juutalaisten vainoaminen on jatkunut yli kaksituhatta vuotta. Antisemitismin julmin ilmenemismuoto oli holokausti. Nykyinen antisemitismi on suunnattu Israeliin, juutalaisten kotimaahan, joka on luotu holokaustin pohjalta – jonka väestöstä kuitenkin yli viidesosa on ei-juutalaisia – ja juutalaisiin ympäri maailmaa erilaisin keinoin julmasta terrorismista eri kansainvälisten järjestöjen tuomitseviin lausuntoihin, yksilöiden yllyttäminen boikottiin ja Palestiinan propagandaan (BDS-liike) ja muihin mielenosoituksiin. Suositun israelilaisen sanonnan mukaan lopputulos on kuitenkin Am Yisrael Chai (’Israelin kansa elää’).
Liite:
UN bias
Tämä kirjoitus on käännös aiemmin Conflicts -blogissani ilmestyneesta artikkelistani
Yhdistyneet Kansakunnat on edelleen paikka, jossa juutalaisviha kukoistaa, ja valitettavasti monet demokraattisetkin maat ovat osallistuneet antisemitististen YK:n elinten ja Israelin vastaisten päätöslauselmien tukemiseen.
Ainoastaan Israelin naapurit tai muslimimaat eivät ole puolueellisia Israelia kohtaan, tässä on esimerkki maapallon toiselta puolelta: Uuden-Seelannin tilastot Israelin vastaisten päätöslauselmien tukemisesta osoittavat, että väitteet tasapainosta, tasapuolisuudesta ja ”rehellisestä välittäjästä” ovat vääriä.
——————————————-
Jos äänestää Israelia vastaan niin on ”puolueellinen”. Tämän logiikan mukaan Israelia tukevat äänet ovat sitten vissiin ”puolueettomia”.
Ilmoita asiaton viesti
Siltähän se tilastojen valossa näyttää kun Israelista näyttää löytyvän enemmän huomautettavaa kuin muista maailman maista yhteensä. YK:n toimielimistä esimerkiksi Ihmisoikeusneuvoston asialistalla on säännöllisesti Israelin tuomitseminen mutta vaikkapa uiguurien asiaa ei oteta enemmistöpäätöksellä edes asialistalle. Aluejaon pohjalta tuomitsijat ovat yleensä enemmän tai vähemmän diktatuureja länsimaiden ollessa vastaan tai kantaa ottamattomia. Israel on ainoa YK:n jäsenmaa, jota vastaan on asetettu toistaiseksi jatkuva, pysyvä tutkintamekanismi. Israel on toistuvasti tuominnut maansa yksipuolisen tarkastelun ja syyllistämisen YK:ssa.
YK:ssa puolueellisuus on huomattu itsekin, tässä pari otetta (https://en.wikipedia.org/wiki/Israel_and_the_United_Nations ):
In an interview on December 16, 2016, UN Secretary General, Ban Ki Moon, said that the UN has issued a ”disproportionate volume of resolutions, reports and conferences criticizing Israel.”
The United Nations Regional Groups were created in 1961. From the onset, the majority of Arab countries within the Asia group blocked the entry of Israel in that group. Thus, for 39 years, Israel was one of the few countries without membership to a regional group and could not participate in most UN activities. On the other hand, Palestine was admitted as a full member of the Asia group on April 2, 1986.[note 1]
In 2000, Israel was admitted to the Western European and Others Group (WEOG) but Israel’s membership is limited to activities at the UN’s New York City headquarters. Elsewhere, Israel is an observer, not a full member, in WEOG discussions and consultations. Therefore, Israel cannot participate in UN talks on human rights, racism and a number of other issues.
Aika hyvä raportti aiheesta vuodelta 2022: Systemic Anti-Israel Bias in the United Nations Institutional Apparatus by Ran Bar-Yoshafat and Giulia Dal-Bello tästä https://en.kohelet.org.il/policy-papers/systemic-anti-israel-bias-in-the-united-nations-institutional-apparatus
Ilmoita asiaton viesti
In 1906, a man named Davi Grün, born in Poland, then ruled by the Russian Empire, arrived in Azir Filistin, then a province of the Ottoman Empire in the Middle East as an illegal immigrant. He later changed his name to David Ben-Gurion in order to feel a sense of belonging to the country to which he had no connection other than his religious convictions.
As for the holocaust, as the cause of the Zionists goal:
”I have already gone exhaustively into the reason for our being here, reasons that I as a pioneer of 1906 can affirm have nothing to do with the Nazis! We are here because the land is ours. And we are here because we have again made it ours in this time with the work we have put into it. Nazism and our history of martyrdom abroad do not concern our presence in Israel directly.”
David Ben-Gurion, ”Memoirs.
In 1938 a thirty-one nation conference was held in Evian, France, on resettlement of the victims of Nazism. The World Zionist Organization refused to participate, fearing that resettlement of Jews in other states would reduce the number available for Palestine.
Ben-Gurion stated: ”If I knew that it was possible to save all the children of Germany by transporting them to England, but only half of them by transporting them to Palestine, I would choose the second—because we face not only the reckoning of those children, but the historical reckoning of the Jewish people.” In the wake of the Kristallnacht pogroms, Ben-Gurion commented that the human conscience might bring various countries to open their doors to Jewish refugees from Germany. He saw this as a threat and warned: ”Zionism is in danger.”
David Ben-Gurion’s biographer acknowledges that Ben-Gurion did nothing practical for rescue, devoting his energies to post-war prospects. He delegated rescue work to Yitzak Gruenbaum, who stated: ”They will say that I am anti-Semitic, that I don’t want to save the Exile, that I don’t have a varm Yiddish hartz. Let them say what they want. I will not demand that the Jewish Agency allocate a sum of 300,000 or 100,000 pounds sterling to help European Jewry. And I think that whoever demands such things is performing an anti-Zionist act.”
Zionists in America took the same position. At a May 1943 meeting of the American Emergency Committee for Zionist Affairs, Nahum Goldmann argued: ”If a drive is opened against the White Paper the mass meetings of protest against the murder of European Jewry will have to be dropped. We do not have sufficient manpower for both campaigns.”
What did the Zionist Organization do to try to stop the Nazis transporting Jews as Holocaust victims to the killing centers of Nazi-occupied Poland? The answer is quite simple, they did fucking nothing, because it would have interfered with the most important and only goal, which was the creation of a Zionist state in the Middle East.
After World War II, Zionists used the victims of the Holocaust to gain world sympathy for their cause and still do, in UN Watch and Mission for Israeli to the UN briefings. In my opinion, they are raping the memory of the victims of the Holocaust in the most outrageous way.
The Zionists have even colonized the holocaust by removing from the HOLOCAUST ENCYCLOPEDIA the number of non-Jewish Soviet civilians murdered by the Nazis, which was by far the largest single group.
The Zionists made no secret of their intentions, for as early as 1921, Dr. David Eder, a British British and member of the Zionist Commission, boldly told the Court of Inquiry: ”There can be only one National Home in Palestine, and that a Jewish one, and no equality in the partnership between Jews and Arabs, but a Jewish preponderance as soon as the numbers of the race are sufficiently increased.” He then asked that only Jews should be allowed to bear arms.
It is very interesting in Dr. Eder’s statement that he uses the word race for Jews and otherwise his attitude seems to be very Nazi-like.
This is how the Zionist conspiracy was planned:
In 1914, just after the start of World War I, Herbert Samuel, a British Jewish Viscount and Zionist with close ties to the inner circle in the British government, met Chaim Weizmann, who would later become the leader of the International Zionist Organization and the first president of Israel.
In January 1915, Samuel began distributing a memorandum he had prepared to members of the British government entitled The Future of Palestine, which proposed that Britain should conquer Palestine and establish a Jewish state there that would protect British interests in the region.
In February/March, he shared the final version of the memo, in which he dropped the immediate establishment of a Jewish state and replaced it with the idea of a national home for the Jewish people where Jews would protect British interests in the region, especially the Suez Canal. And that was it, the British bought the idea.
Later in 1916, the British combined the plan with the secret so-called Sykes-Picot Agreement they made with the French to divide the Arab territories controlled by the Ottoman Empire between them, which was accepted by both the Kingdom of Italy and the Russian Empire.
Two months before the British captured Jerusalem, they issued the so-called Balfour Declaration, which was just a decorated announcement to the public about the establishment of a Jewish national home in Palestine, which was actually the result of a conspiracy between the British and the Zionist Organization. All high-ranking officers of the British War Office already knew the significance of the Zionist program at that time.
Without exception, all British officers who served in Palestine and were interviewed by the King Crane Commission appointed by President Woodrow Wilson in 1919 were of the opinion that the Zionist program could not be carried out without armed conflict with the Muslims.
Now when we take a look at all the conferences and agreements from San Remo to Lausanne they are all just bullshit. The only treaty that really meant something was the Sykes-Picot agreement (combined with the Zionist program of the British), except that the Russian Empire was left out due to the Bolshevik Revolution.
Honest, what the fuck was that partition plan where the UN offered the Zionists more than their wildest dreams and the Muslims their worst nightmare. The map was even worse than the British plan drawn up by the Royal Commission on Palestine in 1937 (Peel Commission), rejected by the Palestine Partition Commission in 1938 (Woodhead Commission), which was also rejected. The UN Partition Plan map is like a combination of the worst aspects of both. So there’s no doubt of what parties were manipulating the UNSCOP working groups both from the outside and from the inside.
It should be mentioned that after the Woodhead Commission report, both the Jewish Agency and the Arab delegation were invited to the hearing. After the meeting David Ben-Gurion mentioned: ”The Arabs got a bad deal”. Later, however, both sides, the Yishuv and the Arabs, rejected it.
Ilmoita asiaton viesti
Balfourin julistuksesta tuli Kansainliiton päätöksen muodossa kansainvälistä lakia, (sen tapaoikeutta tarkemmin sanottuna). Israelilla on siis kolme ratifioitua kilometripylvästä suvereniteetissään:
Balfour Kansain Liiton kontekstissa,
San Remon Julistus
YK:n peruskirjaan liitetty vahvistus ja suojaus mandaatin koskemattomuudesta.
San Remon osalta myöhempi uusturkkilaisten sopimuksen kyseenalaistaminen m,.armenialaisten osalta (Turkin puolesta,) ei vaikuttanut muiden mandaatin saajien ratifiointeihin.
Mandaatit toteutettiin kaikkialla maailmassa Uti-possidetis-juris-oikeusperiaatteella, aivan samoin kuin esim. Neuvostoliiton sosialistiset kansanvallat muodostuivat edellisen valtiollisen entiteettien rajojen mukaan. Näin Juutalaisvaltiolla on täysi oikeus kaikkiin alueisiinsa, paitsi Golaniin, jonka se valloitti puolustuksellisista syistä -67, ja jossa se miehittää edelleen puolustuksellisista syistä, jotka ovat maantieteellisten pinnanmuotojen (korkeuserojen sanelemia) joka tarkoittaa koko Pohjois-Israelin sotilaallista helppoa tavoitettavuutta ja hallintaa hyvin korkealta Golanin ylängöltä.
Vastaava turvallisuus-tekijä sijaitsee Länsirannalla, josta isolta ylänköseudulta avautuu koko Keski-Israel, lentokenttineen kaikkineen liian helppona maalitauluna, jonka takia Israelin on turvallisuutensa takia mahdoton luovuttaa strategista, olemassa-olonsa takia välttämättömiä paikkoja. Sotia on riittänyt kuten tiedämme.
Ylläkuvatun suvereniteetin kieltäminen mukailee antisemitismin kaksois-standardeja, jossa Israelilta edes 3 vahvaa tekijää ei riittäisi vastaamaan muille valtioille itsestään selviin standardivaatimuksiin. Politisoituneiden oikeusistuimien prosessit, kuten suvereniteetin tutkimatta jättänyt ICJ:n turva-aita päätös, saattavat ohittaa ne, mutta eivät normaalit oikeusistuimet, josta esimerkkinä Ranskassa tapahtunut Veolia-oikeudenkäynti. Siinä Palestiinalaishallinto joutui maksamaan oikeudenkäyntikulut, eikä ole myöhemmin koskaan haastanut päätöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Paskapuhetta, Balfourin julistuksesta ei koskaan tullut mitään osaa kansainvälistä lakia vaikka Zionistit ovat sitä narratiivia suoltaneet aivan jatkuvalla syötöllä. Toisekseen mikään organisaatio ei kykene tekemään mitään suojauksia päätöksiensä puolesta hamaan ikuisuuteen. Mikäli jako olisi päätetty jo Kansainliitossa sitä ei olisi tarvinnut YK:ssa enää pohtia. YK:n päätöslauselman 181 (II) partition plan jakoehdotus sai Turvallisuusneuvoston kokouksessa (Resolution 42) vain 8 kyllä ääntä. Vähimmäismäärä on 9 (9/15) kyllä ääntä jolloin adaptio voi olla juridisesti sitova. Balfourin julistusta ei edes mainita Treaty of Sèvres paperissa, jossa mainitaan sen sijaan, että:
Nothing shall be done which may prejudice the civil and religious rights of existing non-Jewish communities in Palestine or the rights and political status enjoyed by Jews in any other country.
Ilmoita asiaton viesti
The mandate system was established under Article 22 of the Covenant of the League of Nations, entered into force on 28 June 1919.
Mandaatin toteutuminen oli prosessi. Mandaatin hallinnoija (Britannia) oli toteutuksessaan kuitenkin epäjohdonmukainen kohdatessaan arabiväkivallan, ja toisaalta oli itse arabeille velassa sotaveljeydestä l MS:ssa , joten mandaatin hoito, joka asetetiin Britannian tehtäväksi, auttamalla juutalaisten maahan muuttoa siirtokuntiin mahdollisimman paljon, eikä mahdollisimman vähän, kuten Britannia sitten kohtalokkaina vuosina 37, 38, 39 juuri teki, meni soutamiseksi ja huopaamiseksi.
Myöskään YK ei hoitanut velvollisuuksiaan:https://youtu.be/JeIXu7yw6J8?t=57
Mainitaanko Balfouria Sevren papereissa ei muuta asiaa suuntaan eikä toiseen, on pilvin pimein dokumentaatiota julistuksen keskeisyydestä.
Toistaiseksi YK on tässä muodossaan pystyssä, ja sen charter myös. Minkään muun valtion kohdalla toteutumaa ei ole koskaan tullut edes mieleen kyseenalaistaa.
Eli jos vaadit Ensimmäisen Maailmansodan jälkeisten mandaattien uudelleen tarkastelua laillisesti, sen kun, mutta projekti on vähän suurempi, koska A-mandaatin saajia on huomattavasti enemmän kuin Israel,
Class A, mandates in Western Asia:
Syria
Lebanon
Palestine
Transjordan
Mesopotamia
ja B-mandaatin
Class B, mandates in Africa:
British Togoland
French Togoland
British Cameroon
French Cameroon
Ruanda-Urundi
Tanganyika
Class C, mandates in Africa:
South West Africa
Class C, mandates in the Pacific:
Japanese Pacific Mandate
Territory of New Guinea
Nauru
Ilmoita asiaton viesti
Here, Article 22 of the text of the original official document
TREATY SERIES No. 11 (1920).
TREATY OF PEACE WITH TURKEY
Signed at Sévres, August 10, 1920.
PART I.
THE COVENANT OF THE LEAGUE OF NATIONS.
The Covenant of the League of Nations (Articles 1 to 26)
ARTICLE 22.
To those colonies and territories which as a consequence of the late war have ceased to be under the sovereignty of the States which formerly governed them and which are inhabited by peoples not yet able to stand by themselves under
the strenuous conditions of the modern world, there should be applied the principle that the well-being and
development of such peoples form a sacred trust of civilisation and that securities for the performance of this trust should be embodied in this Covenant.
The best method of giving practical effect to this principle is that the
tutelage of such.peoples should be entrusted to advanced nations who by
reason of their resources, thei experience or their geographical position can best undertake this responsibility, and who are willing to accept it, and that this tutelage should be exercised by them as Mandatories on behalf of the League.
The character of the mandate must differ according to the stage of the development of the people, the geographical situation of the territory, its economic conditions and other similar circumstances.
Certain communities formerly belonging to the Turkish Empire have reached a stage of development where their existence as independent nations can be provisionally recognised subject to the rendering of administrative advice and assistance by a Mandatory until such time as they are able to stand alone. The wishes of these communities must be a principal consideration in the selection of the Mandatory.
Other peoples, especially those of Central Africa, are at such a stage that
the Mandatory must be responsible for the administration of the territory under conditions which will guarantee freedom of conscience and religion, subject only to the maintenence of public order and morals, the prohibition of abuses such as the slave trade, the arms traffic and the liquor traffic, and the prevention of the establishment of fortifications or military and naval bases and of military training of the natives for other than police purposes and the defence of territory, and will also secure equal opportunities for the
trade and commerce of other Members of the League.
There are territories, such as South-West Africa and certain of the South Pacific Islands, which, owing to the sparseness of their population, or their small size, or their remoteness from the centres of civilisation, or their geographical contiguity to the territory of the Mandatory, and other circumstances, can be best administered under the laws of the Mandatory as integral portions of its territory, subject to the safeguards above mentioned in the interests of the indigenous population.
In every case of Mandate, the Mandatory shall render to the Council an annual report in reference to the territory committed to its charge.
The degree of authority, control or administration to be exercised by the
Mandatory shall, if not previously agreed upon by the Members of the League, be explicitly defined in each case by the Council.
A permanent Commission shall be constituted to receive and examine the annual reports of the Mandatories and to advise the Council on all matters relating to the observance of the mandates.
”Mainitaanko Balfourin julistusta Treaty of Sévres paperissa ei muuta asiaa…”
Se on Kansainyhteisön virallinen päätösasiakirja eikä sen pätevyyteen vaikuta mitenkään se, että varsinkin Zionistit tunkevat joka paikkaan Balfourin julistusta eli voivat työntää kansaiväliseen lakiin liittämiset ja tapaoikeutensa sinne missä ne ovat tämän asian osalta päteviä eli takalistoonsa ja piste.
Ilmoita asiaton viesti
Löytyy vaikka Plan of partition – Summary of the UK Palestine Royal Comissionin eli Peelin komissionkin raportista heti ensimmäiseltä sivulta:
” Saadakseen tuen maailman juutalaisväestöltä, Britannian hallitus issued 1917 Balfourdeclaration.
30 November, 1937. Julkaisija League of Nations
Ilmoita asiaton viesti
Aivan kaikki paperit olen lukenut. Nythän Pariisin rauhansopimuksella 1919 (Treaty of Versailles), joka solmittiin nk. ympärysvaltojen ja Saksan välillä, ei ole sinänsä mitään merkitystä Palestiinan mandaatin osalta, joka liittyy nimenomaan rahansopimukseen Turkin kanssa, ja päätettiin Kansainliiton toimesta vasta myöhemmin.
Iski näköjään jälkieditointi, joten 🥱
Se nyt on kuitenkin aivan yksi vitun lysti mitä Palestine Royal Commission (Peel Comission) report suoltaa koska se hylättiin ja sen tilalle asetettiin Palestine Partition Commission (Woodhead Commision)
On 7 July 1937, the commission published a report that, for the first time, stated that the League of Nations Mandate had become unworkable and recommended partition.The British cabinet endorsed the Partition plan in principle, but requested more information. Following the publication, in 1938 the Woodhead Commission was appointed to examine it in detail and recommend an actual partition plan.
And this is what happened to the recommendation of the Woodhead Commission:
The Jewish Agency Executive responded that the Woodhead report could not ”serve as the basis for any negotiations, either between the Jews and the Arabs or between the Jewish Agency and the [British] government.
The recommendations were eventually rejected by both Jews and Arabs.
Conclusion:
It doesn’t fucking any matter what is written on any page of those reports
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Pariisin rauhan soppari ole kuitenkin kokonaisuus, jonka alle nämä kaikki lasketaan, vaikka Turkin Lausannen on nimenomaan on myös erillinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseinen sopimus ei sisällä mainitaa Palestiinasta saatikka että mainitsisi juutalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Se ei sitä puikkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin niin, vaan itsehän sen Lausannen vedit kehiin. Palestiinan mandaatin osalta päätetyt asiat kirjattiin juurikin Treaty of Sévres asiakirjaan 🙃
Ilmoita asiaton viesti
Lausanne syntyi voittajavaltioiden riisuttua Turkin imperiumin pieneksi osavaltioksi Turkissa. Pelkän Anatolian kanssa jääneen Turkin uusi vallanpitäjä Kemal Ataturk sai 7 kk:n neuvottelujen tuloksena takaisin Turkkinsa, Dardannelien ja Bosborin salmet demilitarisoitiin, Turkin alueelle kaavaillut Italia ja Kurdistan siirrettiin mappi ööhön, ja Armenia nieltiin, sekä Turkin, että Venäjän taholta. Iszmir palautui Turkille, eiköhän siinä pääpiirteet, mitä Lausanne piti sisällään. Sillä ei ollut vaikutusta 1922 syntyneeseen arabialueiden jakoon.
The treaty recognized the boundaries of the modern state of Turkey. Turkey made no claim to its former Arab provinces
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän en varmaankaan kertonut jo aiemmin 🥱
Ilmoita asiaton viesti
No et todellakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin mitä en kertonut, sitäkö että mm. Palestiinan kysymys päätettiin ja kirjattiin Treaty of Sèvres papruun? Jätin tosin erikseen mainitsematta, että sen yhteydessä käsiteltiin Ottomaanien Imperiumin hallinnassa olleet arabialueet, joka siis oli osa Turkin kanssa tehtyä rauhansopimusta.
(TREATY OF PEACE WITH TURKEY, Signed at Sévres, August 10, 1920)
Lausannen sopimuksessa käsiteltiin sitten loput ja määriteltiin mm. Turkin rajat.
TREATY OF PEACE WITH TURKEY SIGNED AT LAUSANNE JULY 24, 1923
THE CONVENTION RESPECTING THE REGIME OF THE STRAITS AND OTHER INSTRUMENTS SIGNED AT LAUSANNE THE BRITISH EMPIRE, FRANCE, ITALY, JAPAN, GREECE, ROUMANIA and the
SERB-CROAT-SLOVENE STATE, of the one part, and TURKEY, of the other part; Being united in the desire to bring to a final close the state of war which has existed in the East since 1914, Being anxious to re-establish the relations of friendship and commerce which are essential to the mutual well-being of their respective peoples, And considering that these relations must be based on respect for the independence and sovereignty of States, Have decided to conclude a Treaty for this purpose, and have appointed as their Plenipotentiaries:
HIS MAJESTY THE KING OF THE UNITED KINGDOM OF GREAT BRITAIN AND IRELAND AND OF THE BRITISH DOMINIONS BEYOND THE SEAS, EMPEROR OF INDIA:
The Right Honourable Sir Horace George Montagu Rumbold, Baronet, G.C.M.G., High
Commissioner at Constantinople;
THE PRESIDENT OF THE FRENCH REPUBLIC:
General Maurice Pelle, Ambassador of France, High Com missioner of the Republic in the East, Grand Officer of the National Order of the Legion of Honour;
HIS MAJESTY THE KING OF ITALY:
The Honourable Marquis Camillo Garroni, Senator of the Kingdom, Ambassador of Italy, High Commissioner at Constantinople, Grand Cross of the Orders of Saints Maurice and Lazarus, and of the Crown of Italy; M. Giulio Cesare Montagna, Envoy Extraordinary and Minister Plenipotentiary at Athens, Commander of the Orders of Saints Maurice and Lazarus, Grand Officer of the Crown of Italy;
HIS MAJESTY THE EMPEROR OF JAPAN:
Mr. Kentaro Otchiai, Jusammi, First Class of the Order of the Rising Sun, Ambassador Extraordinary and Plenipotentiary at Rome;
HIS MAJESTY THE KING OF THE HELLENES:
M. Eleftherios K. Veniselos, formerly President of the Council of Ministers, Grand Cross of the Order of the Saviour;
M. Demetrios Caclamanos, Minister Plenipotentiary at London, Commander of the Order of the Saviour;
HIS MAJESTY THE KING OF ROUMANIA:
M. Constantine I. Diamandy, Minister Plenipotentiary; M. Constantine Contzesco, Minister Plenipotentiary;
HIS MAJESTY THE KING OF THE SERBS, THE CROATS AND THE SLOVENES:
Dr. Miloutine Yovanovitch, Envoy Extraordinary and Minister Plenipotentiary at Berne;
THE GOVERNMENT OF THE GRAND NATIONAL ASSEMBLY OF TURKEY:
Ismet Pasha, Minister for Foreign Affairs, Deputy for Adrianople; Dr. Riza Nour Bey, Minister for Health and for Public Assistance, Deputy for Sinope;Hassan Bey, formerly
Minister, Deputy for Trebizond;
Who, having produced their full powers, found in good and due orm, have agreed as follows:
PART I.
POLITICAL CLAUSES.
ARTICLE I.
From the coming into force of the present Treaty, the state of peace will be definitely re-established between the British Empire, France, Italy, Japan, Greece, Roumania and the Serb-Croat-Slovene State of the one part, and Turkey of the other part, as well as
between their respective nationals. Official relations will be resumed on both sides and, in the respective territories, diplomatic and consular representatives will receive, without
prejudice to such agreements as may be concluded in the future, treatment in accordance with the general principles of international law.
SECTION I.
I. TERRITORIAL CLAUSES.
ARTICLE 2.
From the Black Sea to the Aegean the frontier of Turkey is laid down as follows: (I) With Bulgaria:
From the mouth of the River Rezvaya, to the River Maritza, the point of junction of the three frontiers of Turkey, Bulgaria and Greece:
the southern frontier of Bulgaria as at present demarcated;
(2) With Greece:
Thence to the confluence of the Arda and the Marilza: the course of the Maritza;
then upstream along the Arda, up to a point on that river to be determined on the spot in the immediate neighbourhood of the village of Tchorek-Keuy:
the course of the Arda; thence in a south-easterly direction up to a point on the Maritza, 1 kilom. below Bosna-Keuy: a roughly straight line leaving in Turkish territory the village of Bosna-Keuy. The village of Tchorek-Keuy shall be assigned to Greece or to Turkey according as the majority of the population shall be found to be Greek or Turkish by the Commission for which provision is made in Article 5, the population which has migrated into this village after the 11th October, 1922, not being taken into account; thence to the Aegean Sea: the course of the Maritza.
ARTICLE 3.
From the Mediterranean to the frontier of Persia, the frontier of Turkey is laid down as follows:
(I ) With Syria:
The frontier described in Article 8 of the Franco-Turkish Agreement of the 20th October, 1921 (2) With Iraq:
The frontier between Turkey and Iraq shall be laid down in friendly arrangement to be concluded between Turkey and Great Britain within nine months.
In the event of no agreement being reached between the two Governments within the time mentioned, the dispute shall be referred to the Council of the League of Nations.The Turkish and British Governments reciprocally undertake that, pending the decision to
be reached on the subject of the frontier, no military or other movement shall take place which might modify in any way the present state of the territories of which the final fate
will depend upon that decision.
ARTICLE 4.
The frontiers described by the present Treaty are traced on the one-in-a-million maps attached to the present Treaty. In case of divergence between the text and the map, the text will prevail. [See Introduction.]
ARTICLE 5.
A Boundary Commission will be appointed to trace on the ground the frontier defined in Article 2 (2). This Commission will be composed of representatives of Greece and of Turkey, each Power appointing one representative, and a president chosen by them from the nationals of a third Power.
They shall endeavour in all cases to follow as nearly as possible the descriptions given in the present Treaty, taking into account as far as possible administrative boundaries and local economic interests.
The decision of the Commission will be taken by a majority and shall be binding on the parties concerned.
The expenses of the Commission shall be borne in equal shares by the parties concerned.
ARTICLE 6.
In so far as concerns frontiers defined by a waterway as distinct from its banks, the phrases ”course” or ”channel” used in the descriptions of the present Treaty signify, as regards non-navigable rivers, the median line of the waterway or of its principal branch, and, as regards navigable rivers, the median line of the principal channel of navigation. It will rest with the Boundary Commission to specify whether the frontier line shall follow any changes of the course or channel which may take place, or whether it shall be definitely fixed by the position of the course or channel at the time when the present Treaty comes into force.
In the absence of provisions to the contrary, in the present Treaty, islands and islets lying within three miles of the coast are included within the frontier of the coastal State.
ARTICLE 7.
The various States concerned undertake to furnish to the Boundary Commission all documents necessary for its task, especially authentic copies of agreements fixing existing or old frontiers, all large scale maps in existence, geodetic data, surveys
completed but unpublished, and information concerning the changes of frontier watercourses. The maps, geodetic data, and surveys, even if unpublished, which are in the possession of the Turkish authorities, must be delivered at Constantinople with the least possible delay from the coming into force of the present Treaty to the President of the Commission.
The States concerned also undertake to instruct the local authorities to communicate to the Commission all documents, especially plans, cadastral and land books, and to furnish
on demand all details regarding property, existing economic conditions and other necessary information.
ARTICLE 8.
The various States interested undertake to give every assistance to the Boundary
Commission, whether directly or through local authorities, in everything that concerns transport, accommodation, labour, materials (sign posts, boundary pillars) necessary for the accomplishment of its mission.
In particular, the Turkish Government undertakes to furnish, if required, the technical personnel necessary to assist the Boundary Commission in the accomplishment of its duties.
ARTICLE 9.
The various States interested undertake to safeguard the trigonometrical points, signals, posts or frontier marks erected by the Commission.
ARTICLE 10.
The pillars will be placed so as to be intervisible. They will be numbered, and their position and their number will be noted on a cartographic document.
ARTICLE 11.
The protocols defining the boundary and the maps and documents attached thereto will be made out in triplicate, of which two copies will be forwarded to the Governments of the limitrophe States, and the third to the Government of the French Republic, which will deliver authentic copies to the Powers who sign the present Treaty.
ARTICLE 12.
The decision taken on the 13th February, 1914, by the Conference of London, in virtue of Articles 5 of the Treaty of London of the 17th-30th May, 1913, and 15 of the Treaty of Athens of the 1st-14th November, 1913, which decision was communicated to the Greek Government on the 13th February, 1914, regarding the sovereignty of Greece over the islands of the Eastern Mediterranean, other than the islands of Imbros, Tenedos and
Rabbit Islands, particularly the islands of Lemnos, Samothrace, Mytilene, Chios, Samos and Nikaria, is confirmed, subject to the provisions of the present Treaty respecting the islands placed under the sovereignty of Italy which form the subject of Article 15.
Except where a provision to the contrary is contained in the present Treaty, the islands situated at less than three miles from the Asiatic coast remain under Turkish sovereignty.
ARTICLE 13.
With a view to ensuring the maintenance of peace, the Greek Government undertakes to observe the following restrictions in the islands of Mytilene, Chios, Samos and Nikaria:
(I) No naval base and no fortification will be established in the said islands.
(2) Greek military aircraft will be forbidden to fly over the territory of the Anatolian coast.
Reciprocally, the Turkish Government will forbid their military aircraft to fly over the said islands.
(3) The Greek military forces in the said islands will be limited to the normal contingent called up for military service, which can be trained on the spot, as well as to a force of
gendarmerie and police in proportion to the force of gendarmerie and police existing in the whole of the Greek territory.
ARTICLE 14.
The islands of Imbros and Tenedos, remaining under Turkish sovereignty, shall enjoy a special administrative organisation composed of local elements and furnishing every guarantee for the native non-Moslem population in so far as concerns local administration and the protection of persons and property. The maintenance of order will be assured therein by a police force recruited from amongst the local population by the local administration above provided for and placed under its orders.
The agreements which have been, or may be, concluded between Greece and Turkey relating to the exchange of the Greek and Turkish populations will not be applied to the inhabitants of the islands of Imbros and Tenedos.
ARTICLE 15.
Turkey renounces in favour of Italy all rights and title over the following islands:
Stampalia (Astrapalia), Rhodes (Rhodos), Calki (Kharki), Scarpanto, Casos (Casso), Piscopis (Tilos), Misiros (Nisyros), Calimnos (Kalymnos), Leros, Patmos, Lipsos (Lipso), Simi (Symi), and Cos (Kos), which are now occupied by Italy, and the islets dependent thereon, and also over the island of Castellorizzo.
ARTICLE I6.
Turkey hereby renounces all rights and title whatsoever over or respecting the territories situated outside the frontiers laid down in the present Treaty and the islands other than
those over which her sovereignty is recognised by the said Treaty, the future of these territories and islands being settled or to be settled by the parties concerned.
The provisions of the present Article do not prejudice any special arrangements arising from neighbourly relations which have been or may be concluded between Turkey and any limitrophe countries.
ARTICLE 17.
The renunciation by Turkey of all rights and titles over Egypt and over the Soudan will take effect as from the 5th November, 1914.
ARTICLE 18.
Turkey is released from all undertakings and obligations in regard to the Ottoman loans guaranteed on the Egyptian tribute, that is to say, the loans of 1855, 1891 and 1894. The annual payments made by Egypt for the service of these loans now forming part of the service of the Egyptian Public Debt, Egypt is freed from all other obligations relating to the Ottoman Public Debt.
ARTICLE 19.
Any questions arising from the recognition of the State of Egypt shall be settled by agreements to be negotiated subsequently in a manner to be determined later between the Powers concerned. The provisions of the present Treaty relating to territories detached from Turkey under the said Treaty will not apply to Egypt.
ARTICLE 20.
Turkey hereby recognises the annexation of Cyprus proclaimed by the British Government on the sth November, 1914.
ARTICLE 2I .
Turkish nationals ordinarily resident in Cyprus on the 5th November, 1914, will acquire British nationality subject to the conditions laid down in the local law, and will thereupon
lose their Turkish nationality. They will, however, have the right to opt for Turkish nationality within two years from the coming into force of the present Treaty, provided
that they leave Cyprus within twelve months after having so opted.
Turkish nationals ordinarily resident in Cyprus on the coming into force of the present Treaty who, at that date, have acquired or are in process of acquiring British nationality in
consequence of a request made in accordance with the local law, will also thereupon lose their Turkish nationality.
It is understood that the Government of Cyprus will be entitled to refuse British nationality to inhabitants of the island who, being Turkish nationals, had formerly acquired another nationality without the consent of the Turkish Government.
ARTICLE 22.
Without prejudice to the general stipulations of Article 27, Turkey hereby recognises the definite abolition of all rights and privileges whatsoever which she enjoyed in Libya under
the Treaty of Lausanne of the 18th October, 1912, and the instruments connected therewith.
2. SPECIAL PROVISIONS.
ARTICLE 23.
The High Contracting Parties are agreed to recognise and declare the principle of freedom of transit and of navigation, by sea and by air, in time of peace as in time of war, in the strait of the Dardanelles, the Sea of Marmora and the Bosphorus, as prescribed in
the separate Convention signed this day, regarding the regime of the Straits. This Convention will have the same force and effect in so far as the present High Contracting Parties are concerned as if it formed part of the present Treaty.
…jatketaanko? 🥱
Ilmoita asiaton viesti
”Löytyy vaikka Plan of partition – Summary of the UK Palestine Royal Comissionin eli Peelin komissionkin raportista heti ensimmäiseltä sivulta:
”Saadakseen tuen maailman juutalaisväestöltä, Britannian hallitus issued 1917 Balfourdeclaration.”
30 November, 1937. Julkaisija League of Nations”
Ensinnäkään raportin julkaisija ei ole The League of Nation vaan Hänen Majesteettinsa Britannian hallitus, josta tehty yhteenveto on sittemin liitetty Kansailiiton julkaisusarjaan. Toisekseen raportti ei ole mikään päätösasiakirja mistään, vaan raportti Kansainliiton valvonta komissiolle, jossa ehdotetaan Palestiinan jakoa kahdeksi valtioksi. Ja kolmanneksi, kuten tuli jo aiemmin mainittua raportin esitys hylättiin ja heitettiin roskikseen.
Palestine Royal Commission raportissa Balfourin julistus mainitaan ensimmäisen kerran luvussa II, sivulla 24. Raportin teksti itse asiassa todistaa salaliiton:
19. The fact that the Balfour Declaration was issued in 1917 in order to enlist Jewish support for the Allies and the fact that this support was forthcoming are not sufficiently appreciated in Palestine. The Arabs do not appear to realize in the first place that the present position of the Arab world as a whole is mainly due to the great sacrifices m ade by the Allied and Associated Powers in the War and, secondly, that, in so far as the Balfour Declaration helped to bring about the Allies’ victory, it helped to bring about the emancipation of all the Arab countries from Turkish rule. If the Turks and their German allies had won the War, it is improbable that all the Arab countries, except Palestine, would now have become or be about to become independent States.
20. We must now consider what the Balfour Declaration meant. We have been permitted to examine the records which bear upon the question and it is clear to us that the words ”the establishment in Palestine of a National Home” were the outcome of a compromise between those Ministers who contemplated the ultimate establishment of a Jewish State and those who did not. It is obvious in any case that His Majesty’s Government could not commit itself to the establishment of a Jewish State. It could only undertake to facilitate the growth of a Home. It would depend mainly on the zeal and enterprise of the Jewish whether the Home would grow big enough to become a State. Mr. Lloyd George, who was Prime Minister at the time, inform ed us in evidence that:—
”The idea was, and this was the interpretation put upon it at the time, that a Jewish State was not to be set up immediately by the Peace Treaty without reference to the wishes of the majority of the inhabitants. On the other hand, it was contemplated that when the time arrived for according representative institutions to Palestine, if the Jews had meanwhile responded to the opportunity afforded them by the idea of a national home and had become a definite majority of the inhabitants, then Palestine would thus become a Jewish Commonwealth.”
100-varmasti Zionistit eivät tässä olleet antamassa vaan hakemassa ja saamassa tukea, josta Balfour ilmoitti Britannian hallituksen nimissä kirjeitse Lordi Rotchildille Britannian hallituksen tukevan kansainvälisen Zionisti-liikkeen pyrkimyksessä: ”the establishment of a National Home for the Jewish people in Palestine” eikä suinkaan toisinpäin.
Ilmoita asiaton viesti
”Britit kohtasivat arabiväkivallan”
Ja paskan marjat! Mikään ei voisi olla enempää vääristelyä tyylin Goebbels.
Britit kohtasivat väkivaltaa ainoastaan Zionististen terroristiryhmien kuten Irgun & Lehi taholta johon David Ben-Gurionin johtama Haganah oli olevinaan osallistumatta. Ja paskan marjat Ben-Gurion pelasi päivät maltillista Jewish Agencyn vaikuttajaa ja rakenteli yöt terroristiarmeijaa.
PALESTINE
HL Deb 29 June 1920 vol 40 cc1005-38
[HL = House of Lords]
LORD SYDENHAM rose to ask His Majesty’s Government
(1) By what means, under the mandate which has been accepted for the government of Palestine, it is proposed to safeguard the rights of the immense, non-Jewish majority of the population, while setting up a ”National Home” for the Jewish race;
(2) Whether the term ”National Home” implies the exercise of governmental authority over the whole or part of the population of Palestine; and to move for Papers.
The noble Lord said:
My Lords, every one of us must thoroughly sympathise with those Jews who wish to make their home in Palestine. Although their rights are based upon a particularly ruthless conquest we respect, and wish to take into full account, their strong sentiment inherited from the five hundred years during which they were a ruling people. We cannot, however, go back three thousand years, and we must consider the equal rights of the present inhabitants of Palestine.
In November, 1917, Mr. Balfour expressed the sympathy of the Government with the aspirations of the Zionists, but he stated that it must be ”clearly understood that nothing shall be done which may prejudice the civil and religious rights of existing non-Jewish communities in Palestine.” It is because it seems that this just and necessary reservation has been forgotten that I venture to raise this Question in your Lordships’ House to-day. For reasons which can easily be understood it is only in your Lordships’ House that a strong plea can be raised for justice to the immense non-Jewish majority of the population of Palestine.
We went into the country to end the Turko-German menace against the Suez Canal and Egypt, and to rescue the people from the centuries of oppression by the Turks. After General Allenby’s brilliant campaign we were regarded by the people as their saviours, and the British prestige—using the word in its best sense—never stood so high among Syrian Moslems as it did then. Numbers of those Moslems served in our Armies, while others deserted from the Turkish cause and joined us. We then had a clean slate on which we could write, and I have no hesitation in saying that the problem of Palestine was, perhaps, the easiest of solution of those which had been left to us as the aftermath of the war. But now the situation has completely changed. Moslems, Christians, and many of the old Jewish ’inhabitants distrust and dislike us, and would welcome almost any other Mandatory Power to rake our place. The Moslems say openly that they would prefer to return to Turkish rule, which was at least roughly impartial, and under which the various elements lived in general harmony.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä brititkin jonkinmoista väkivaltaa kohtasivat arabien taholta mm arabikapinan aikoihin 1936-39, Tappiot olivat silloin: brittisotilaita kuoli 262 ja noin 550 kuoli, arabeja vastaan taistelleista juutalaisista kuoli noin 500 ja arabeja puolestaan kuoli noin 5000 ja haavoittui 15000, lisäksi 108 teloitettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Lukemat osoittavat melko selvästi sen ketkä sitä väkivaltaa enimmäkseen kohtasivat 🥱
Ilmoita asiaton viesti
Lukemien keskinäisen suhteen tulkinta menee yks yhteen sen kanssa kuinka tulkitset nykyisiä lukuja, niillä voidaan jopa oikeuttaa jihadia.
Jihadissa ollut aina ylitarjontaa miesvoimasta. Siitähän nyt on tässä kyse, yhteistyöhaluisten arabien pyrkimykset ollaan sivuutettu. Mutta vielä toistaiseksi al-Huseinin komento ei ole jatkuvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lukemat ovat lukemia ja piste
Ilmoita asiaton viesti
Lordi Sydenhamn oli parlamentin antisemitisti, hänen välittämää arviotaan turkkilaisvallasta jonkun paikallisen arabin suusta kuultuna, on vaikea pitää kenenkään muun mielipiteenä tuolloin, niin suureen ahdinkoon olivat peasantit joutuneet uusien ottomaani-maalakien tähden, ja 75 % oli menettänyt kokonaan tilansa kruunulle. Ottomaani-kalifaatti oli orjuuden valtakunta.
(Näiden vuosisatojen tilastot viittaavat siihen, että Istanbulin ylimääräinen orjien tuonti Mustalta mereltä on ollut noin 2,5 miljoonaa vuosina 1453–1700.[4])
Jopa useiden 1800-luvun lopulla toteutettujen orjuuden kieltämistoimenpiteiden jälkeen käytäntö jatkui suurelta osin muuttumattomana 1900-luvun alkupuolelle asti.
***
Efrain Karsh pitää arabi-radikaalien porukkaa hyvin pienenä, mutta vaikuttavana, tuolloin, – niin kuin nytkin. Tietysti, koska al-Husein oli listinyt kaikki oppositiota edustaneet arabit ( noin 100) ja kilpailevat arabijohtajat. 30 luvulla Nashasibit olivat vielä jostain kumman syystä hengissä.
al-Husein pyysi natseja pommittamaan Jerusalemia, eikä vaivannut yhtään, että hänen oma perheensä asui siellä.
Ilmoita asiaton viesti
EARL CURZON OF KEDLESTON oli puolestaan kristitty ääri-Zionisti ääliö ja Lordi Rotschildin perseennuolija.
On aivan oksettavaa lukea San Remon konferenssin kokouspöytäkirjaa (24.4.1920), jossa äijä yrittää aivan jatkuvasti tunkea, 15 eri kertaa, Balfourin julistusta keskustelun pääteemaksi…
Ranskan edustuston edustaja Berthelot otti kantaa…
”M. BERTHELOT said he accepted this, but he disputed the necessity of referring to Mr. Balfour’s declaration which had long been a dead letter.”
Viimeisen CURZONin yrityksen jälkeen häneltä käpsähti jo käämit…
”M. BERTHELOT said that there were a certain number of essential questions which still remained for discussion and decision. They had yet to fix the limits of certain States-for instance Mesopotamia, Syria, and so on; and also to name the Powers which would have the mandates for those States. These were important questions, the solution of which was more desirable than decisions on minor points, such as Zionism.”
Tämän jälkeen Ranskan neuvoston puheenjohtaja ”M. MILLERAND added that it should be understood that the agreement should be recorded in the minutes of the meeting only, and not inserted in the treaty.”
Mitä tulee brittiparlamentin ylähuoneen keskusteluihin koskien Palestiinan kysymystä niin yhdestäkään Lordi Sydenhamnin puheesta, et löydä anti-Semitismiä mikäli juutalaisille järjestettyjen etuoikeuksien arvostelua ei sellaisena pidetä. Hän toki arvosteli Zionistien pyrkimystä ylivaltaan suhteessa Palestiinan muslimiväestöön, piikittleyn hän kohdisti brittihallintoon joka salli kaiken tapahtua ja myös edisti asiaa.
Teikäläiselle tuntuu kaikki ne jotka eivät suorastaan nuole ääri-Zionistien persettä olevan anti-Semitistejä, vähintäänkin vasemmistolaisia 🥱
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut minun keksintöni se lordin antisemitismi, wiki tai joku muu historiasivu sannoi nii! Ettäs tiät! Ookkona pysyny sulana?
Ilmoita asiaton viesti
You have either mixed things up, Lord Sydenham was an anti-Zionist, or else you must be an ultra-Zionist. An anti-Zionist is not the same as an anti-Semite, although ultra-Zionists in particular claim so.
He was a former Governor of Victoria, Secretary of the Imperial Defense Committee and President of the Central Appeal Tribunal in the early years of the war.
Lord Sydenham spoke and wrote repeatedly against Britain’s policy on Palestine. He initiated several anti-Zionist debates in the House of Lords.
He supported Lord Islington’s motion in the House of Lords in June 1922 against the establishment of the Palestine Mandate, which was passed by 60 to 29, in spite an eloquent and moving appeal by Lord Balfour.
The Mandate for Palestine in its present form, the motion said, is in-acceptable to this house, because it directly violates the pledges made by His Majesty’s Government to the people of Palestine in the Declaration of October, 1915, and again in the Declaration of November, 1918, and is, as at present framed, opposed to the sentiments and wishes of the great majority of the people of Palestine, and therefore its acceptance by the Council of the League of Nations should be postponed until such modifications have therein been effected as will comply with pledges given by His Majesty’s Government.
“I sympathize entirely with the wishes of the Jews to have a national home,” Lord Sydenham said in the course of the debate, “but I say that this national home must not be given if it cannot be given without entailing gross injustice upon other people.”
Ilmoita asiaton viesti
Israelin oikeuslaitos on itse lausunut, ettei uti possetis juris sovellu (s. 29/32):
“The State of Israel which was established on May 14, 1948, is not the successor of the Palestine Government. The new State came into being as a result of the decision and the Declaration of the Provisional Government of Israel, as an independent State which neither received nor took over the authority of the Government of Palestine. The Mandatory Government left the country without transferring its authority to any other body. Furthermore, the State of Israel was established in only part of the territory which was formerly known as the mandated territory. There is no legal nexus having its origin either in a treaty between the two countries or in international law, between the former Mandatory Government and the State of Israel”.149
https://www.icc-cpi.int/sites/default/files/CourtRecords/CR2020_01082.PDF
X
Ilmoita asiaton viesti
Sorry, sekotin. Se olikin Korkeimman Oikeuden tekstiä.
ICC ei kyllä ole alkuunkaan sisäistänyt mandaattijärjestelyn mekanismia, kun se näkee yhteyksien katkeavan taianomaisista voimista, jotka tässä kohtaa ovat tietysti political bias:
The new State came into being as a result of the decision and the Declaration of the Provisional Government of Israel, as an independent State which neither received nor took over the authority of the Government of Palestine.
The Mandatory Government left the country without transferring its authority to any other body.
Mutta tämä ICC:n näkemys on ihan hyvä tietää! Ei ole koskaan tullut vastaan. Sen mukaan meneminen koskisi siis myös kaikkia muita mandaatin saajia myös.
Ilmoita asiaton viesti
Ei siinä siteerauksessasi ole mitään ”biasta” vaan juurikin selitetään syy miksi uti possetis juris ei tähän tapaukseen sovellu.
X
Ilmoita asiaton viesti
Israelin Korkein oikeus on tunnetusti vasemmistolaisten tuomarien hallussa. Ranskalainen tuomioistuin oli eri mieltä, sekä Pompeon komitea, plus lukemattomat muut. Mutta palaan kun ehdin itsekkin tutustua siihen.
Mutta ei korkein oikeus anna mitään perusteita tälle tulkinnalleen. Eiväthän muutkaan mandaatit syntyneet täydellisinä, vaan ne itsenäistyivät omalla ajallaan. Minusta K.O vetää Israelin irti muista mandaatin saajista. Lisäksi puhe, että tämä ei koskisi koko Israelia, on aika käsittämätön, eikä sitä perustella millään.
Ilmoita asiaton viesti
Pompeon komitea 🤭
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa siteerauksessasi ei ole mitään vasemmistolaista; siinähän todetaan historiallinen fakta.
X
Ilmoita asiaton viesti
Löysin pitkän selvityksen ”Uti possediksesta. ” en ole vielä varmaan puolessa välissäkään. Tämä oli useammalla amerikkalaisiella lakisivustolla.
Jos tykkäät vilkasta,
https://www.thelawfareproject.org/articles/2016/3/8/ipalestine-uti-possidetis-juris-and-the-borders-of-israelibrthe-lawfare-project
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuon pari päivää sitten eli se on argumentointia ICC:n vuonna 2020 antamaa ratkaisua edeltävältä ajalta.
https://www.icc-cpi.int/sites/default/files/CourtRecords/CR2020_01082.PDF
X
Ilmoita asiaton viesti
Ainoastaan historia ja tosiasiat ovat ylläkirjoitettua vastaan. Kun aivan kaikille tiedon alueille ulottuva faktojen ylösalaisin kääntäminen, upside-down, tapahtuu nykypäivässä Israelin kohdalla, on luonnollista sen tapahtuvan myös historiassa.
Natsien vallan alussa, muistaakseni v.33 joku yhteiskunnan ylärakenteessa oleva siionisti uskalsi kun näkö-piiriissä ei vielä varsinaisia tuhoaikeita ollut, mutta juutalaisia riisuttiin jo kansalaisoikeuksista, työmahdollisuuksista jne. etsiä mahdollista maltillista natsien joukosta jota, kun lopputuloksen tiedämme, ei ollut, – oli vain eräitä, jotka antoivat näin jonkun aikaa ymmärtää omasta itsestään, ja sitten vetivät julkisuudessa todelliset kasvonsa esiin lyöttäen tämän turvautumisyrityksen herjaamiseksi muistomitalin sionisteista, jossa Daavidin tähden takapuolelle komeili hakaristi.
Sitähän estoitta käyttivät sanomansa tueksi ne, joille totuus näinkin järkyttävästä historiasta oli samantekevä asia. Vääristelijöiden riesana vaan on historiallinen fakta, siionistien pelastamista 80 000:sta juutalaisesta.
Partition plan ei suinkaan ollut juutalaisille heidän suurimpien unelmiensa toteutumista, Jerusalemista esim. ei olisi ollut toiveitakaan, vaikka sen muotoon pukeutui koko juutalaisen vuosituhantinen diaspora-toivo
”Ensi vuonna Jerusalemissa”
– Jerusalem oli juutalaisten läpi historian asuttama kaupunki, Safed toinen, Tiberias kolmas, jopa Jenissä uskalsi asua juutalaisia, Hebronissa asui pari sataakin.
Kuulimme kyyneleidemme tippuvan, – tämä kokemus ei enää tavoita kirjoittajaa, koska satama, jonka valot kaiken kokeneet kulkijat näkevät ovat Tell Avivin sataman valot. Tähän kohtaan kirjoittajan myötätunto juutalaisia kohtaan sitten loppuukin.
Ilmoita asiaton viesti
Se historiallisten sekä nykyisten tapahtumien ylösalaisin kääntö ilmenee selvimmin JVL:n tarina-aarteistoon tutustumalla. Kaikki on väännetty Zionistiset luku- ja kirjoituslasit päässä ja piste.
Partition plan ei suinkaan ollut varsinkaan ääri-Zionisti perustajaiskän unelmien täyttymys vaan sitä edusti raamatullisten satukarttojen rajojen palauttaminen.
In 1937 that the turmoil caused by dispossession first led the British to propose partitioning the land. Ben-Gurion saw partition’s hidden potential: “In the wake of the establishment of the state,” he told the Zionist Executive: “We will abolish partition and expand to the whole of Palestine.” He made the same promise to his son Amos.
Ilmoita asiaton viesti
Ei yhden lähteen varassa, etenkään Lähi-Idän kysymyksissä, voi millään selvitä. ”Aktivistihan” painiskelee lähteiden rannattomuuden meren äärellä koko ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Zionisteille ei mitään muuta lähdettä olekaan, kuin editoitu narratiivi. ”How do we know that? Actually, this isn’t news”🥱
However, when Ben-Gurion, Weizmann and others met in London in 1941 to discuss future plans, the cynical disconnect was chilling. Would “Arabs” have equal rights in the “Jewish state”? Of course, but only after there were none left. Would partition be acceptable? Certainly, if the line were the River Jordan, expandable into the Hashemite Kingdom of Jordan itself. One attendee challenged the Zionists; the industrialist Robert Waley Cohen accused them of following Nazi ideology.
Ilmoita asiaton viesti
No ei se ainakaan Ben Qurioinille sitä ollut, kun varmaan muistat, että hän oli buddhalainen uskonnoltaan. Onnettoman kohtalon kokeneesta Venetsian cheton unennäkijästä lähtien, Siion, missä sitten ikinä käytännössä sijaitsikaan, oli turvapaikka jatkuvista vainoista. Hertzellkin oli täysin valmis viemään laumansa Ugandaan.
Siinä ensimmäisessä chetossa, 1400-luvulla Venetsiassa, juutalaisten puhumat kielet kartoittivat jo siihen asti kansojen sulatusuunissa juutalaisten kulkeman pakoreitin:
Venetian,
Judeo-Italian,
Judeo-Spanish,
French,
Yiddish.
ja Hebrea.
Ilmoita asiaton viesti
Vitsit vitsinä 😉 Ensinnäkin David Ben-Gurion oli ääri-Zionisti, juutalainen niin etnisen taustansa kuin uskontonsa puolesta. Häntä tosin kiinnosti buddhalaisuus, eritoten buddhalainen mietiskely. Äijä oli jopa tutkinut sen olemusta muttei ikinä sisäistänyt sen syvintä olemusta.
David Ben-Gurion, born David Grün, was the son of Victor Grün, one of the leaders in Płońsk of the “Lovers of Zion,” a movement that was disseminating among the Jews of eastern Europe the idea of the return to their original homeland (where none of them or their grandparents’ grandparents and so on had hardly set foot).
Ilmoita asiaton viesti
Siis onhan se ollut valtava onnettomuus että juutalaiset ovat joutuneet lähtemään ja jättämään liikeyrityksensä ja muun omistuksensa sinne arabimaihin. Kuitenkin olivat asuneet rauhassa satoja vuosia. Juutalaisilla on ollut tietty ja turvattu asema tiettyjen palvelujen tuottajina arabimaissa.
Kysymys kuuluukin mikä muutti tämän olotilan. Valistunut arvaus on vuonna 1948 alkanut Nakba joka on jatkunut tähän päivään asti. Se on synnyttänyt suuttumusta arabimaissa paljon.
Itselläni on tutuntuttu joka on muuttanut vasta 80-luvun puolessa välissä. Ei pärjännyt enää, pakko oli jättää oma liike ja oma talo ja muuttaa pois.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän juutalaisten toisen luokan asema alueen muslimimaissa:
Joku inhimillinen muslim-oppinut puhui dhimmi-juutalaisten kohtalosta ja pyysi, ettei heitä esim. rangaistaisi liian kauan auringossa seisottamalla. Kuuliaisesti heidän oli kannettava veronsa islamilaista ylemmyyttään uhkuville muslimijohtajille ja kannettava takkinsa olkavarressa Irakilais-keksintöä, Daavidin tähteä. Euroopassa pakolliseen juutalaispukeutumiseen ei tähti kuulunut ennen kuin natsiaikaan.
Ilmoita asiaton viesti
No tällä tutuntutulla oli siis menestyvä liikeyritys josta joutui luopumaan. Epäilys herää että alkusyynä voisi olla palestiinalaisten kohtelu jonka seuraukset kiertyy kauas tapahtumapaikoilta.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä tuo juutalaisviha on saanut alkunsa? Luulisi että muslimit ja juutalaiset pystyisivät sopuisaan yhteiseloon, onhan uskonnoissaan niin paljon samaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän muslimit pysty toistensakaan kanssa, sunnit ja shiiat kärhämöi. Jotenkin naurettavaa että abrahamilaisten aavikkouskontojen takia vieläkin 2024 tuolla tavalla sekoillaan, uskonnot sekoittaa päät totaalisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä samat muslimit kääntävät myös poliittiseksi luokiteltavalla ismillään läntistä Eurooppaa kohti pimeää keskiaikaa mm ssa sharia laki vaatimuksineen. Miksi ?
Vaikuttaa siltä, että mihin poliittisen islamin sormi koskee, muuttuu heti taistelutantereeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Saahan sitä vaatia.
Sama millä uskonnolla perustellaan politiikkaa, jäljet on yleensä kamalat. Eihän tästä kauaa ole kun Euroopassakin protestantit ja katolilaiset tappoi toisiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa on tilanne paikoin huolestuttava noista meuhkaajista johtuen.
Aika pitkään paikalliset katselevat vaan sivusta tuota hulluutta.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi dorkat ääriortodoksijuutalaiset on enimmäkseen Israelissa. Vielä jos pysyisivät valtion alueella, mutta ei, asutusta pitää rakentaa toisten maille.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä viisaudessa on vain yksi meille piilossa oleva historiallinen fakta, miten arvioimme väkivaltaista islamia, tuli arviointiimme 2000:n kristillisen vuoden kulttuurisesta kehityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta katolilaisista vain papit tiesivät mitä
qui gladium acceperit gladio cadit tarkoittaa.
Joka miekkaan….
Ehtoollistakin tavan kansalainen sai vasta 60-luvulta lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
ehtoollinen tarkoittaa iltaruokaa joten tarkoitat että mentiin nukkumaan nälkäisinä?
Ilmoita asiaton viesti
Juutalaisten ja muslimien sisälläkin on melko eriäviä näkemyksiä yhteiselosta. Myös kristillisyydessä on aika paljon samaa ja siteeraankin tähän Martin Lutherin näkemyksiä puolen vuosituhannen takaa (https://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_and_antisemitism):
”What shall we Christians do with this rejected and condemned people, the Jews”:
”First, to set fire to their synagogues or schools … This is to be done in honor of our Lord and of Christendom, so that God might see that we are Christians …”
”Second, I advise that their houses also be razed and destroyed.”
”Third, I advise that all their prayer books and Talmudic writings, in which such idolatry, lies, cursing, and blasphemy are taught, be taken from them.”
”Fourth, I advise that their rabbis be forbidden to teach henceforth on pain of loss of life and limb …”
”Fifth, I advise that safe-conduct on the highways be abolished completely for the Jews. For they have no business in the countryside …”
”Sixth, I advise that usury be prohibited to them, and that all cash and treasure of silver and gold be taken from them …”
”Seventh, I recommend putting a flail, an ax, a hoe, a spade, a distaff, or a spindle into the hands of young, strong Jews and Jewesses and letting them earn their bread in the sweat of their brow … But if we are afraid that they might harm us or our wives, children, servants, cattle, etc., … then let us emulate the common sense of other nations such as France, Spain, Bohemia, etc., … then eject them forever from the country …”
Olisipa saattanut luterilaisuuden luoja joutua nykypäivänä vihapuheesta oikeuteen Suomessakin.
Ilmoita asiaton viesti
Ja aika moni Israelin toimien puolustaja saisi siinä tapauksessa joutua myös oikeuteen vihapuheesta joka kohdistuu palestiinalaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kumma juttu.
https://x.com/radiogenoa/status/1746431652048310353?s=61&t=u8ofsB4Mwr0DXnlQa-jmZA
Ilmoita asiaton viesti
Samanlaista suomalaiset aikoo rakentaa itärajalle.
Ei kai mitään uutta tässä. Maahantulijalta pitäisi vaatia passi ja viisumi ja pitäisi tulla luvan kanssa. Ei ole kiinnostavaa ottaa kavereita jotka jatkaisivat taistelua omassa maassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Etelä-Afrikan päärabbin melko hyvä yleisesitys YK:n puolueellisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=vF4Uk892Om8&t=13s
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Freedom house jota Etelä-Afrikan ortodoksisten synagogien liiton päärabbi Warren Goldstein videollaan mainostaa:
Freedom House, Inc. (FHI) is a ”conservative research, publishing, networking, and selective human rights organization.”
Mitä tulee sitten esim. YK:n Ihmisoikeuskomissioon johon kuuluu 47 jäsenmaata, jotka enemmistö YK:n yleiskokouksen 193 valtiosta valitsee suoraan ja erikseen. Vaalit järjestetään joka vuosi. Paikat jaetaan tasapuolisesti viiden YK:n alueellisen ryhmän kesken, ja kolmasosa jäsenistä uusitaan vuosittain.
Jäsenet valitaan siis demokratian sääntöjen, mutta tämä päärabbi on suurin piirtein sitä mieltä, että epädemokraattisten voimien salaliitto onkin kaapannut ko. YK:n elimen.
Äijä ilmaisee myöskin idean, että ICJ:n pitäisi määritellä maat, joissa ei vallitse demokraattinen länsimainen systeemi eivätkä vaikuta merkittävästi esim. maailmankaupan piirissä tulisi tulisi tuomita jotenkin rikollisiksi ja sulkea pois kansainvälisen vaikuttamisen piiristä. Idea kuulostaa varsin oudolta ajatellen varsinkin demokratiaa.
Äijä tuntuu olevan vahvasti sitä mieltä, että vain niillä valtioilla, jotka edustavat ns. länsimaisia arvoja ja vapautta tulisi olla sanansijaa kansainvälisillä areenoilla, vähän niin kuin oli demokratian idea aikoinaan antiikin Kreikassa jossa vain vapailla miehillä oli sananvaltaa…
Tajuaakohan tyyppi muuten ylipäätään edes sitä mitä sana kansainvälinen tarkoittaa.
Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä: Tyyppi jättää täysin huomiotta sen tosiasian, että melko monien näiden epädemokratioiden roistohallinot ovat perinteisesti pysyneet pystyssä demokratioiden, kuten esim. USA:n tuella.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto (engl. United Nations Human Rights Council, UNHRC) on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuksiin ja niiden toteuttamiseen keskittyvä elin. Se on kritisoidun ihmisoikeustoimikunnan tai ihmisoikeuskomission (UNCHR) seuraaja vuodesta 2006. Se eroaa toimikunnasta muun muassa niin, että YK:n yleiskokouksella on oikeus estää 2/3 äänten enemmistöllä ihmisoikeuksia rikkovan maan jäsenyys ihmisoikeusneuvostossa. Kuitenkin jäseninä on ollut niin Venäjää, SaudiArabiaa, Qataria ja Kiinaa.
Ilmoita asiaton viesti
Huolimatta näennäisestä asemastaan kansainvälisenä ihmisoikeuksien mestarina Yhdysvallat ei ole onnistunut ratifioimaan tärkeitä ihmisoikeusasiakirjoja, kuten yleissopimusta naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW), yleissopimusta lapsen oikeuksista. CRC), oikeussopimus eikä paljon muutakaan.
Bush pöljempi (Rumsfeld ja/tai Cheney) sai nuijittua läpi lain joka estää jenkkisotilaiden ja tiedusteluporukan tuomitsemisen (koko käsittelyn) ulkomailla tehdyistä rikoksista jenkkituomioistuimissa. Mitä luulisit, luovuttaisivatko kenties ICC:n tuomittavaksi vaikka mitä olisi todisteita esim. Afganistanissa ja/tai Irakissa tehdyistä rikoksista (remeber Abu Ghraib), saatikkka että luovuttaisivatko ko. maihin tuomiolle? Ja mitäpä mieltä olet Guantanamon leiristä ja Patriot Act laista noin niinkuin ihmisoikeuksien näkökulmasata katseltuna. Israelista tuskin tarvitsee enempiä mainita.
Vituttaa, tällaiset tapaukset riippumatta siitä kuka niitä tekee ja missä, mutta jonkun jenkki right-wing think tankin yksipuolinen propaganda vituttaa aivan yhtä lailla.
Ilmoita asiaton viesti