Preview in new tab

Helsingin kaupunginhallitus linjasi 8.11.2021, ettei kaupunki halua enää hankinnoissaan tukea yrityksiä, jotka hyötyvät palestiinalaisalueiden laittomasta miehityksestä.  Linjaus pohjautuu toukokuussa 2021 tehtyyn valtuustoaloitteeseen “Loppu Israelin miehityksen tukemiselle”, joka palautettiin uudestaan virkamiesvalmisteluun.  Virkamiehet olivat tulleet siihen tulokseen, ettei aloite ole toteuttamiskelpoinen ja nyt äänin 8-7 asia palautettiin  uudelleen valmisteltavaksi.

Itse valtuustoaloite vaikuttaa korkealentoiselta yksipuoliseen disinformaatioon pohjaavalta lausumalta irrallaan historiallisesta kontekstistaan ja sen mahdollinen toteuttaminen puolestaan täysin irti nykytodellisuudesta.

Palestiina?

Ensinnäkin olisi hyvä täsmentää mistä alueesta puhutaan.

Aina Israelin valtion perustamiseen v. 1948 saakka termillä palestiinalainen tarkoitettiin pääosin juutalaista: nykyinen The Jerusalem Post oli The Palestine Post, USA siionistiorganisaation lehti oli nimeltään New Palestine, nykyinen Bank Leumi oli Anglo-Palestine Bank, Israel Electric Company oli Palestine Electric Company, brittien IIMS:n armeijassa juutalaisvapaaehtoiset muodostivat Palestiinalaisprikaatin – kaikki olivat juutalaisia organisaatioita. Erillistä palestiinan kieltä tai kulttuuria ei ole tunnettu ei myös koskaan palestiinalaisten hallitsemaa Palestiinaa. Arabeina Palestiinalaiset ovat lähinnä jordanialaisia, jotka hekin ovat kansallisuutena melko uusi innovointi.

Ennen toista maailmansotaa Palestiinalla ymmärrettiin Palestiinan brittimandaatin aluetta käsittäen nyky-Israelin, Länsirannan ja Jordanian alueen jonka IMS:n voittajavaltiot ottivat hallintaansa ottomaanien valtakunnalta.  1920-luvulla brittimandaatista irrotettiin Jordan -joen itäpuolinen alue (Trans-) Jordania pelkästään arabiasukkaita varten ja juutalaisasutus sallittiin vain joen länsipuolelle.  IIMS:n holokaustin jälkeen juutalaisille osoitettiin kansainvälisen yhteisön toimesta kotimaaksi jo aiemmin Balfourin julistuksessa ja San Remon konferenssissa päätetty joen länsipuolinen alue joka YK:n jakosuunnitelman mukaisesti esitettiin jaettavaksi juutalaisten asuttamaan osaan ja arabien asuttamaan osaan.  Sionistijärjestöt hyväksyivät esityksen, arabit eivät.  Israel itsenäistyi v. 1948, arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun ja sodan jälkeen muodostui vuoden -48 aselepolinja Israelin valtion rajojen ympärille Egyptin miehitettyä mandaattialueelta Gazan ja Jordanian miehitettyä nykyisen Länsirannan alueen.  Kuuden päivän sodassa 1967 Israel puolestaan miehitti mainitut mandaattialueet.

Israel teki rauhansopimukset sekä Egyptin että Jordanian kanssa joilla kummallakaan ei ole sittemmin ollut aluevaateita Israelille;  kansainvälinen yhteisö YK:n toimesta on vaatinut Israelia poistamaan hallintaansa joiltakin Länsirannan alueilta omat turvallisuusnäkökohtansa huomioiden.  Tästä sovittiinkin ns. Oslon sopimusten myötä (1993/1995/…) ja Länsirannan alue jaettiin alueen arabiasukkaiden osin tai kokonaan hallitsemiin A ja B alueisiin ja Israelin täysin hallitsemaan C-alueeseen. 95% palestiinalaisista elää A- ja B-alueilla Palestiinalaishallinnon alaisina.  C-alueella sijaitsevat siirtokunniksi kutsutut  juutalaisasutukset ovat Oslon sopimusten perusteella täysin laillisia. Näin kunnes keskinäisissä neuvotteluissa rajoista toisin päätetään.

Palestiinalaiset?

Palestiinasta puhuttaessa on hyvä erottaa toisistaan myös alue että sillä elävät asukkaat.  Aina Israelin valtion perustamiseen v. 1948 saakka termillä palestiinalainen tarkoitettiin pääosin juutalaista: nykyinen The Jerusalem Post oli The Palestine Post, USA siionistiorganisaation lehti oli nimeltään New Palestine, nykyinen Bank Leumi oli Anglo-Palestine Bank, Israel Electric Company oli Palestine Electric Company, brittien IIMS:n armeijassa juutalaisvapaaehtoiset muodostivat Palestiinalaisprikaatin – kaikki olivat juutalaisia organisaatioita. Erillistä palestiinan kieltä tai kulttuuria ei ole tunnettu ei myös koskaan palestiinalaisten hallitsemaa Palestiinaa. Arabeina Palestiinalaiset ovat lähinnä jordanialaisia, jotka hekin ovat kansallisuutena melko uusi innovointi.

Miksi Jordanian hallitsemat länsirannan arabit eivät vaatineet kansalleen valtiota tai vastaavaa 4. heinäkuuta 1967 mutta alkoivat viikkoa myöhemmin näin tehdä? Vastaus on poliittinen ja taktinen tarve eikä niinkään yht’äkkinen kansallinen herääminen. Terrorisodan oikeutukseksi tarvittiin kehyskertomus toisaalta Israelista rasistisena laittomasti maata valtaavana kansanmurhaa toteuttavana valtiona ja tietysti tarvittiin myös alkuperäiskansa. PLO nimesi tämän sorretun kansan palestiinan kansaksi

Neuvostoliiton Joseph Stalin toivoi  Israelin sosialististen juurien johtavan sen liittymään kommunistiseen blokkiin, ja toimittikin Tšekkoslovakian kautta Israelille puolustukseen tarvittavia aseita. Ajatus sionismista vihamielisenä ideologiana alkoi vahvistua toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa 1940/1950 -luvuilla, kun kävi selväksi, että Israel oli linjassa ”imperialistisen leirin” eikä Neuvostoliiton kanssa. Tämän seurauksena Moskova siirsi tukensa arabidiktatuureille.

Massiivinen Neuvostoliiton antisionistikampanja tuli erityisen aktiiviseen vaiheeseen vuonna 1967.  Operaatio SIG (1967–1988) on KGB-operaatio, joka kylvi maailmanlaajuista paheksuntaa Yhdysvaltoihin ja Israeliin. SIG on venäläinen lyhenne sanoista Sionistskiye Gosudarstva eli ”juutalainen (tai sionistinen) hallitus”. Operaatio alkoi pian vuoden 1967 jälkeen, jolloin pyrkimys arabien yhtenäisyyteen romahti yhdessä Israelia hyökkäneiden armeijoiden talouksien kanssa. SIG: n ydinajatuksena oli, että Palestiina ei ole vain maantieteellisen alueen nimi, vaan selkeän ja alueen alkuperäiskansan, Palestiinan arabien, koti. Sen juutalaiset asukkaat ovat kolonisaattoreita jostakin tuntemattomasta maasta. (Lisätietoja tästä disinformaatioprojektista artikkelissa “The KGB’s Middle East Files”,  tuoden esiin tietoja, jotka on louhittu noin 6000: sta KGB: n salakuljetetusta dokumentista 1990-luvun alussa.)

Boikotit

Juutalaisilla kuin myös israelilaisilla on pitkä kokemus boikoteista jollaiseksi myös Helsingin valtuustoaloite on luettavissa.  Jo vuonna 1929 palestiinalais-/islamistijohto totesi arabien poistavan viimeisenkin juutalaisen alueelta taloudellisen boikotin avulla. Arabijohtajat ajoivat juutalaisyhteisön boikottia jo 1930 –luvulla ennen Israelin valtion perustamista. Jerusalemin suurmufti pyrki natsi-Saksassa edistämään holokaustia ja lopullista ratkaisua Lähi-idässä.  Yksi merkkipaalu oli Kristalliyö vuoden 1938 Saksassa, joka sai nimensä rikottujen (juutalaisten) kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista. Sittemmin juutalaiset – ihmiset ja yritykset – natsi-Saksan aikoina pakotettiin kantamaan keltaisia tähtiä erotukseksi puhtaista arjalaisista henkilöistä ja liikeyrityksistä.  Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä, että Israelissa erilaiset boikotointialoitteet ja “labelling planit” nähdään uusina keltaisina tähtinä.

Taustalla valtuutettujen aloitteessa on kansainvälisen BDS-liikkeen (Boycott, Divestment, Sanctions) vaikutus. BDS-liike on nykypäivän antisemitismiä ja aiemmin mainitun KGB:n disinformaatiokampanjan moderni toimintatapa. Erinomainen esitys BDS -liikkeen historiasta, taustoista ja toimintatavoista JCPA:n julkaisemassa analyysissa: Unmasking BDS: Radical Roots, Extremist Ends by Dan Diker.

Neuvottelujen sijaan BDS suosii Israelia demonisoivaa ja delitimoivaa taktiikkaa.  Saksan parlamentti julisti vuonna 2019 BDS:n antisemitistiksi ja katkaisi rahoituksen kaikilta sitä aktiivisesti tukevilta organisaatioilta.  Samoin Tanska ei enää rahoita terroristeihin siteitä omaavia järjestöjä eikä toimia joilla Israelin olemassaolo kieltäviä tai sitä pyritään boikotoimaan.  Tanskan ulkoministeri Anders Samuelsen tiedotti uudesta politiikasta lokakuussa 2018 julkaistussa  dokumentissa [”Explanations about the conditions for Danish support for Israeli and Palestinian civil society organizations.”] Päätös seuraa Tanskan ulkoministeriön aiemmin viime vuonna valmistelemaa  Tanskan avustusrahojen väärinkäyttöä koskevaa selvitystä.  Uuden ohjeistuksen mukaan “Tanskan avustustusvarojen käyttö poliittisiin tarkoituksiin, mukaanlukien BDS aktiviteetit, ei ole hyväksyttävää”.  (Taustoitusta mm Tanska lopettaa BDS:n rahoittamisen  )

“Laittomasta miehityksestä” hyötyvät yritykset?

Ns. kiistanalaisilla alueilla Länsirannalla on 15 teollisuusaluetta ja näissä noin 1,000 tuotantolaitosta – mm alumiini- ja elintarviketuottajia, tekstiili- ja huonekaluyrityksiä – jotka tuovat palestiinalaisalueille palkkojen muodossa noin $300 miljoonaa vuodessa. Teollisuusalueiden ulkopuolella palestiinalaistyövoimaa on rakennustöissä, maataloustuotannossa ja matkailupalveluissa. 92,000 palestiinalaista työskenteli israelilaisille ansaiten yli kaksinkertaisesti sen kuin Palestiinalaisalueilla keskimäärin ( 120 sekeliä päivässä).  Palestiinalaishallinnon keskustilastotoimiston raportti helmikuulta 2014 puolestaan toteaa  105,200 palestiinalaisen työllistyvän Israelissa ja näistä 20,200 länsirannan uudisasutuksilla.

Kiistanalaisten alueiden israelilaistuotteiden leimaaminen antaa mielestäni väärän viestin vahvistaen israelilaisvastaisia ja antisemiittisiä asenteita Euroopassa kun päinvastoin tulisi kannustaa yhteistyötä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä eli juuri sitä toimintaa jota israelilaisyritykset nyt toteuttavat Länsirannalla.Yksi israelilais-palestiinalaisen konfliktin keskeisiä tekijöitä nähdäkseni on, että palestiinalaisten, sisältäen pakolaiset, työllisyys on turvattava alueen vakauden turvaamiseksi.  Tässä mielessä leimaus- ja boikottikampanjoiden sijaan tulisi ulkomaisia investointeja Länsirannalle rohkaista ja ko alueen ja Gazan tuotteiden vientirajoitteita purkaa palestiinalaisten työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi. Edelleen israelilaisyritysten tarjoamat paremmat palkat ovat vain osa hyödyistä, tärkeää on myös israelilaisyritysten tarjoama mahdollisuus alueen asukkaiden rauhanomaiseen kanssakäymiseen.

Toteutusongelmia

Aloitteessa toivotaan, että kaupunki sitoutuisi jatkossa olemaan solmimatta sopimuksia minkään yrityksen kanssa, joka hyötyy palestiinalaisalueiden laittomasta miehityksestä.  Siihen mihin aloitteen toteutus saattaisi johtaa voisi tarjota esimerkikin Ariel Scientific Innovations (ASI) joka on Länsirannan Arielin kaupungissa toimivan Ariel Universityn teknologiansiirtotoimisto. ASI on teknologiakehitysaloitteiden, yrittäjyyden, toimialayhteistyön ja kaupallisesti suuntautuneiden innovaatioiden yliopiston laajuinen keskus. ASI:n ydintehtävä on helpottaa keksintöjen siirtoa akateemisista tutkimuslaboratorioista markkinoille yhteiskunnan hyödyksi.  Yksi Arielin yliopiston tutkimuskeskuksista on erikoistunut itsenäisiin autoja ohjaaviin järjestelmiin jota hyödyntävät eurooppalaisetkin autonvalmistajat eli ulotettaisiinko boikotti koskemaan myös eurooppalaisia autotehtaita.

Joillekin ”loppu miehityksen tukemiselle” -aloitteen hyväksyjille saattaa olla yllätys ettei kyse ole pelkistä parakkikylistä joissa oliivipuiden kasvua seurataan.  Tavoitteen toteutuminen merkitsisi mm ylläolevan monikulttuurisen ”siirtokunnan” purkua ja etnistä puhdistusta juutalaisista.

Israelin yliopistot ovat tunnettuja tutkimustiedon kaupallistamisesta mm start-up yritystoiminnan kautta.  Israeli T&K investoinnit ovatkin maailman korkeimpia asukaslukuun verrattuna (4,9% BKT:stä), vuonna 2021 Israelin start-up teknologiayritykset keräsivät $11,9 miljardia ensimmäisen vuosipuoliskon aikana;  maassa on jo 62 unikornia ja neljä saavutti tämän asteen kuluvan vuoden alkupuoliskolla.  Israelissa toimii yli 400 monikansallisten yritysten innovaatiokeskusta.

Israelin yliopistot, muutkin kuin Arielin yliopisto, toimivat filiaalien, T&K yksiköiden, start-upien ja  Länsirannalla kuin myös osin monikansallisten yritysten innovaatioyksiköt tai yksittäiset tutkijat vaikkapa etätöissä.  Jos siis haluttaisiin boikotoida Länsirannan “miehityksestä” hyötyviä yrityksiä aloitteen toteuttaminen panisi boikottiin merkittävän määrän johtavia kansainvälisiä yrityksiä ja näiden huipputuotteita.

Yksi aloitteen toteutukseen liittyvä ongelma on myös se ulotettaisiko Helsingin kaupunki vaikutusvaltaansa myös esimerkiksi HUS:iin jotta “miehityksestä hyötyvien yritysten” lääketieteelliset laitteet ja välineet sekä lääkkeet poistettaisiin käytöstä näin vaarantaen potilasturvallisuutta ylevien aatteiden toteuttamiseksi.

Epilogi

Länsirannalla erikokoiset teollisuusalueet ovat tärkeä työllistäjä palestiinalaisille työntekijöille, jotka hyötyvät huomattavasti Länsirannan keskiarvoa korkeammista palkoista, ja tarjoavat harvinaisen mutta tervetulleeksi todisteen kahden tavallisesti konflikteihin liittyvän väestön rinnakkaiselon mahdollisuudesta. Toisille teollisuusalueet ovat vain tilaisuus israelilaisille työnantajille hyödyntää halpaa palestiinalaista työvoimaa, alhaista kunnallista verotusta ja kasvattaa siirtokuntien tuloja. Israelin kansainvälisen  Oslon rauhanprosessin nojalla hallitsemalla C-alueelta tuotiin Eurooppaan vuonna 2017 $300 miljoonan arvosta tuotteita kokonaistuonnin oltua $16.84 miljardia.  Mikäli aloitteen mukaiset “miehityksestä hyötyvät yritykset”  suljettaisiin Helsingin hankintojen ulkopuolelle, joutuisi boikottilistalle israelilaisyritysten ohella satoja kansainvälisiä suuryrityksiä joista osa toimii myös EU-alueella.

Tähän mennessä aiemmat boikotoinnit ovat onnistuneet vain heikentämään palestiinalaisten asiaa mm. vaikuttamalla SodaStream -yhtiön toimintaan. Soda Streamin monietnistä laitosta voi pitää jopa rauhan malliesimerkkinä osoituksena siitä että eri eri etnisiä taustoja omaavat ihmiset voivat työskennellä yhdessä nauttien samaa palkkaa, muita etuja ja oikeuksia etnisestä taustasta riippumatta. Ihmisoikeudet toteutuvat myös siltä osin että arabi voi toimia juutalaisen esimiehenä kuin myös päinvastoin. BDS-liikkeen painostuksen seurauksena yhtiö siirsi tuotantolaitoksensa Israelin sisämaahan ja irtisanoi 500 palestiinalaistyöntekijää.

Myönnettäköön etten täysin ymmärrä boikottiviritelmien logiikkaa, että vaikkapa vuonna 2018 USAlaisen PepsiCO:n ostaman SodaStreamin aiemmin Länsirannalla tehtyjä tuotteita tuodaan Suomeen vaikkapa ihmisoikeuksien luvatussa maassa eli Kiinassa sijaitsevalta tuotantolaitokselta.

Lähteitä mm: UM , Ariel University 

Kirjoitus ilmestynyt ensinnä Ariel – Israelista suomeksi verkkojulkaisussa.