Hizbollah säilyy uhkana Nasrallahin eliminoinnista huolimatta
”Siitä hetkestä lähtien, kun poliittinen johto näyttää vihreää valoa, IDF:ltä kestää vain minuutteja operaation toteuttamiseen Libanonissa” ( IDF:n virkamies Maariville)
Lokakuun 8. päivästä lähtien Hizbollah on tehnyt lähes päivittäin hyökkäyksiä Pohjois-Israeliin droneilla, raketteilla ja panssarintorjuntaohjuksilla. Viimeisten 11 kuukauden aikana Hizbollah on ampunut yli 7 000 rakettia, ohjusta ja räjähtävää UAV:ta Israelin koteihin ja yhteisöihin. Hizbollahin hyökkäykset ovat tappaneet lapsia, vanhempia ja vanhuksia, tuhonneet koteja yhteisöissä Pohjois-Israelissa ja polttaneet satoja hehtaareja maata. Tähän mennessä 60 000 israelilaista ei edelleenkään voi palata turvallisesti koteihinsa pohjoisessa Libanonin Hizbollahin terroriuhan vuoksi.
Kesäkuussa 2024 arvioin, että Israelin maaoperaatio Hizbollahia vastaan alkaisi lähiviikkoina ja päättyisi kuluvan vuoden syyskuuhun mennessä. Joukot olivat jo tällöin pääosin valmiina ja koulutettuja operaation toteutukseen. Hyökkäys ei tällöin kuitenkaan vahvoista merkeistä huolimatta toteutunut. Sen sijaan Israel on tehnyt ilmaiskuja laukaisualustoihin, kaksi ilmiömäistä Mossadin operaatiota Hizbollahin viestintävälineisiin sekä täsmäiskuja järjestön johtoon siten että se on liki täydellisesti tuhottu.
IDF valmis minuuteissa hyökkäykseen
”Horrific massacre had crossed every possible red line…A proper state cannot allow continuous harm to its citizens and residents. This has been the ongoing reality in the northern communities for the past nine months,”(Sheikh Mowafaq Tarif, the leader of the Druze community in Israel)
Hakulaite hyökkäys Hizbollahia vastaan ja sitä seuraavat viestintälaitteiden räjähdykset voidaan sijoittaa globaalien sotien tärkeimpiin avausiskuihin. Avausiskun ensisijainen tavoite on luoda shokki ja pelotevaikutus viholliseen ja vahingoittaa merkittävästi heidän kykyjään (vasta)iskuun.
IDF on valmistautunut Etelä-Libanonin alueiden valloitukseen yli 24 vuotta turvavyöhykkeeltä vetäytymisen jälkeen ehkä jopa ainoana realistisena vaihtoehtona palauttaa pohjoisen rajan asukkaat koteihinsa. Pohjoinen esikunta on jo kuukausia odottanut poliittisen johdon vihreää valoa maahyökkäykseen Libanoniin. Jo lokakuun 7. päivänä 2023 Pohjoisen esikunta yllättyi iloisesti, kun reservijoukot saapuivat välittömästi kokoontumisalueilleen, ja lähtivät muutamassa tunnissa operatiivisille taistelualueille.
Kaikkien Libanoniin suuntautuvaan operaatioon osallistuvien joukkojen koulutus, mukaan lukien jalkaväki-, panssari-, huolto- ja tekniset yksiköt sekä tykistö, on saatu päätökseen. Armeijan hätävarastot on järjestetty siten, että kaikki taisteluvarusteet, mukaan lukien aseet ja henkilökohtaiset varusteet (kuten liivit, täyteen ladatut lippaat ja yksittäiset erikoisvarusteet), säilytetään kullekin sotilaalle määrätyssä kaapissa. Kaikki taisteluajoneuvot on jo pakattu ja vahvistettu. Jokainen yksikkö tietää hyökkäyksen aloituspaikan ja kulkureitin varastosta vihollisen kohtaamiseen. Toki myös ilma- ja merivoimat ovat maavoimien ohella vastaavassa valmiudessa koordinoituun yhteistoimintaan operaation mahdollisesti alkaessa.
Lisäksi Pohjoinen esikunta ja ilmavoimat tehostavat ponnistelujaan heikentää Hizbollahin taistelukykyä lisäämällä kohdennettuja tappamisia ja iskuja raketinheittimiin, ohjusten laukaisuasemiin ja asevarastoihin sekä komentokeskuksiin.
Hizbollahin voima
Hizbollah (”Allahin puolue”) on maailman raskaasti aseistetuin valtiosta riippumaton toimija, ja se perustettiin Libanonissa vuonna 1982 Iranin IRGC:n avulla. Hizbollahin uskotaan omaavan vähintään 45 000 taistelijaa, joista 5 000 on suorittanut jatkokoulutuksen Iranissa ja joista 20 000 on järjestetty reserviyksiköihin. Sillä on myös hallussaan arviolta 130 000 – 200 000 ohjusta joista täsmäohjuksia noin 1500 sekä tuhansia UAV:ia (drooneja). Hezbollah on rakentanut 1 miljardin dollarin vuosittaisen maailmanlaajuisen verkoston. Vuonna 2020 Yhdysvaltain ulkoministeriö arvioi, että Hizbollah sai Iranilta 700 miljoonaa dollaria vuodessa.
Ranskalaisessa Libération-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan palestiinalaiset terroristijärjestöt aloittivat tunneleiden kaivamisen Libanonissa 1960-luvulla, mutta Hizbollah otti vallan 1980-luvulla ja laajensi kaivauksia osittain Pohjois-Korean avustuksella. Hizbollahin tunnelijärjestelmää laajennettiin edelleen toisen Libanonin sodan jälkeen vuonna 2006, ja se on satoja kilometrejä pitkä, ilmeisesti ulottuen Syyriaan asti, ja sen syvyys on 40–80 metriä. Lehti kertoi myös, että Etelä-Libanonin tunnelit kaivettiin manuaalisesti ja hydraulisilla laitteilla 15 metrin nopeudella kuukaudessa. Raportti lisäsi, että taistelujen alkamisen jälkeen 8. lokakuuta 2023 Israel pudotti valkoista fosforipommeja Etelä-Libanoniin. ja tunnisti ja hyökkäsi ainakin 12 tunnelin aukkoon (Libération, 18. helmikuuta 2024).
Uhkaskenaario
Israelissa yli 100 korkeaa sotilas- ja hallitusvirkamiestä osallistui Reichmanin yliopiston terrorisminvastaisen instituutin osin julkiseen 130 sivuiseen raporttiin, jossa kerrotaan kuinka valmistautumaton Israel on laajaan sotaan Hizbollahin kanssa.
Skenaarion mukaan Israelin sota pohjoisesta eskaloituu massiivisella ja tuhoisalla Hizbollahin raketti-iskulla kaikkialle Israeliin 2 500 – 3 000 laukaisun päivävauhdilla (päivävauhti 7/10 jälkeen ollut keskimäärin luokkaa 30) mukaan lukien vähemmän tarkkoja raketteja ja tarkkoja pitkän kantaman ohjuksia (joita nyt ei juuri ole käytetty). Hizbollah keskittää massiiviset iskut kohti yhtä kohdealuetta: suurta IDF-tukikohtaa tai kaupunkia vastaan maan tiheästi asutussa keskustassa. Iskut jatkuvat todennäköisesti kolme viikkoa sen puhkeamisen jälkeen. Hyökkäystä vahvistavat Iranin tukemat varjoarmeijat Syyriasta, Irakista ja Jemenistä mahdollisesti myös itse Iranista. Iskut aiheuttavat valtavan tuhon Israelissa, mukaan lukien kymmeniä tuhansia uhreja sekä rintamalla että kotirintamalla, aiheuttaen yleistä paniikkia, usean rintaman massiivisen hyökkäyksen keskeinen tavoite tulee olemaan IDF:n ilmapuolustusjärjestelmien romahtaminen.
Tulinopeus haastaa Israelin teknologian enemmän kuin koskaan ennen. Iron Dome -torjuntahävittäjien ja David’s Sling -ohjusten varastot tyhjenevät muutaman päivän kuluessa taisteluista, jolloin Israel on alttiina tuhansille raketteille ja ohjuksille ilman tehokasta aktiivista puolustusta. Samanaikaisesti Hizbollah yrittää häiritä ilmavoimia ja rajoittaa sen kykyä toimia tukikohdistaan. Tarkat ohjukset, joissa on satoja kiloja räjähtäviä taistelukärkiä, mukaan lukien risteilyohjukset, suunnataan kriittiseen infrastruktuuriin, mukaan lukien voimalaitokset, sähköinfrastruktuuri sekä veden suolanpoisto- ja siirtolaitokset. Haifan ja Ashdodin satamat halvaantuvat, mikä vaikuttaa kansainväliseen kauppaan.
Ohjushyökkäyksien ohella elintärkeä liikenneinfrastruktuuri, viestintä, valtion virastot ja kuntien toimipaikat joutuvat laajalle levinneiden kyberhyökkäysten kohteeksi, mikä muodostaa vakavan uhan talouden toiminnalle.
Tätä kauhistuttavaa skenaariota ei kirjoitettu Hamasin Israeliin 7. lokakuuta tekemän hyökkäyksen jälkeen. Se on tulosta Reichmanin yliopiston kansainvälisessä terrorisminvastaisessa instituutissa tehdystä ennennäkemättömästä kolmivuotistutkimuksesta, jonka otsikkona on ”Taistelukentän haasteiden käsitteleminen ja sodan voittaminen”.
130-sivuinen raportti on kuuden ajatushautomon työ, jotka koostuvat yli sadasta terrorismin asiantuntijasta, entisestä korkeasta turvallisuusvirkailijasta, tutkijasta ja valtion virkamiehestä, jotka tutkivat kriittisiä näkökohtia, jotka liittyvät IDF:n ja kotirintaman valmiustasoon tapahtumassa. monen rintaman sodasta. Lokakuun 7. päivää edeltäneiden kuukausien aikana hän esitteli tutkimustaan asiaankuuluville sotilaallisille ja poliittisille viranomaisille, vastaanotto oli laimeaa.
Raportin mukaan IDF:n maajoukot kohtaavat tiheitä Hizbollahin puolustusjärjestelmiä, jotka ovat hyvin aseistettuja ja valmiita taisteluun sekä monia panssarintorjuntaryhmiä. Hizbollah voi suorittaa hajautettuja taisteluoperaatioita monilta alueilta, jotka kykenevät toimimaan itsenäisesti.
Uhkaskenaarion torjunta
Raportti sisälsi myös käytännön ehdotuksia IDF:n ja kotirintaman sotavalmiuden parantamiseksi, että tarvitaan lisää sotilaita, panssarivaunuja, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja sellaisten kykyjen yhdistelmän kehittäminen, jotka mahdollistavat hävittäjien toiminnan jokaisella ainutlaatuisella areenalla. Tämä kasvu on edellytys joukkojen toiminnalliselle joustavuudelle kentällä – vaikka se horjuttaisikin pitkään jatkunutta pyrkimystä pienempään ja älykkäämpään armeijaan. IDF:stä on tultava suuri ja resurssirikas, ja sillä on oltava aseita ja teknologiaa. Erityiset ohjusjoukot tulisi perustaa koska ne pystyvät reagoimaan nopeammin kuin ilmavoimien hävittäjäkoneet ja UAV:t, ohjukset mahdollistavat tarkan tulituksen 400 km:n kantamaan asti. 
Israelilainen aseteollisuusyritys Rafael suoritti onnistuneen ensimmäisen testin ”Light Shield” (aka ”Iron Beam”) -laserjärjestelmälleen. Järjestelmä on suunniteltu tuhoamaan rakettiuhkia, UAV-laitteita ja risteilyohjuksia ja järjestelmän odotetaan olevan toimintavalmis vuoden 2025 loppuun mennessä. Kuluneen vuoden aikana Rafael on tehnyt kehitystyötä lisätäkseen laserin tehoa ja pienentääkseen järjestelmän kokoa vastaamaan alan käyttötarpeita. ”Light Shield” on luokiteltu tehokkaaksi maapohjaiseksi järjestelmäksi 100 kilowatin luokkaan, ja sen tehoa yritetään jatkuvasti lisätä. Järjestelmän katsotaan täydentävän ”Iron Domea”, ja lasersäteen laukaisulaitteet integroidaan ”Iron Dome” -akkuihin. Iron Beamin ammusvarasto on käytännössä loputon ja ammukset (lasersäde) maksavat vain alle $5 kappale yhden Iron Dome ohjuksen maksaessa noin $50 000.
Itsemurhadroneiden ja risteilyohjusten uhkan vuoksi raportissa suositellaan tutka-ohjattujen ilmatorjuntatykkien käyttöä, jotka tarjoavat tehokkaan suojan suhteellisen alhaisin kustannuksin. Nykyisin tällaiset tykit eivät ole osa Israelin ilmapuolustusjärjestelmää sen perustuessa täysin kalliisiin ohjuksiin, eikä niitä ole suunniteltu iskemään suuria määriä kohteita samanaikaisesti ja matalalla.
Myös kotirintaman passiivisia puolustusinfrastruktuureja on parannettava rajusti, mukaan lukien vastuu asuin-, toimisto- ja teollisuusrakenteiden parempi suojaaminen samalla kun valmistellaan suuria maanalaisia pysäköintialueita ja liikennetunneleita tarjoamaan suojaa tuhansille pitkäksi aikaa.
Israel’s Iron Dome anti-missile system intercepts rockets launched from the Gaza Strip, as seen from the city of Ashkelon, Israel, October 9, 2023. (credit: REUTERS/AMIR COHEN/FILE PHOTO)
Israelilta puuttuu operationaalinen syvyys, rajajoukkoja kutsuttiin aiemmin ”aluedivisioonoiksi” eikä ”puolustusdivisioonoiksi”. Tätä periaatetta muuten kutsutaan ”eteenpäin suuntautuvaksi syvyydeksi”. Etujoukoilta vaaditaan kykyä puolustaa ja hyökätä taisteluihin vaikeimmissa olosuhteissa. Etuosan pitäisi hyötyä taitavuudesta ja ilmatuesta, mutta sen ei pitäisi olla niistä riippuvainen, etenkään yllätysskenaarioissa.
Lopuksi
Ennakoimani maahyökkäys on siis viivästynyt muutaman kuukauden huolimatta IDF:n valmiudesta aloittaa se jo alkukesällä. Olettaisinyhden syyn olevan edellä kuvatun uhkaskenaarion mahdollinen toteutuminen ja täysimittaisen sodan aiheuttamat ennennäkemättömät tappiot molemmin puolin. Rajoitettu maaoperaatio turvavyöhykkeellä on nähdäkseni ainut keino Israelin pohjoisrajan riittäväksi turvaamiseksi. Riskinä kuitenkin on eskaloituminen täyteen sotaan Hizbollahin laukoessa ohjuksiaan turvavyöhykkeen ja Beirutin väliseltä tukialueeltaan.
Maahyökkäyksen sijaan IDF ja Mossad ovat iskeneet eri tavoin Hizbollahin johtoon, sinänsä erinomaisin tuloksin. Pahoin kuitenkin pelkään ettei Hizbollah johtaja Nasrallahin ja samassa kohteessa olleen Iranin vallankumouskaartin kenraalin eliminointi päätä sotaa. Ensinnäkin järjestö ei enää ole keskusjohtoinen koska koko johto varamiehineen on tuhottu ja kommunikaatio on vaikeutunut. Toiseksi Hizbollahilla on laadultaan ja määrältään moninkertainen ohjusvoima verrattuna Hamasiin ennen sotaa. Tästä syystä taktiikka tullee olemaan yksittäisten terrorisolujen ohjuslaukaukset ympäri Israelia. Jos niitä laukaistaan nykyisten 30-100 ohjuksen sijaan vaikkapa 3000 päivässä ei ilmapuolustuksen kapasiteetti riitä niitä torjumaan ja niin ihmisuhreja materiaalisen vahinkojen lisäksi tulee ennennäkemätön määrä. Siksi oletan tarvittavan ainakin rajattu maaoperaatio turvavyöhykkeen luomiseksi Litanijoesta rajalle ennen kuin evakuoidut kotiinsa pääsevät.
Kaksi mahdollisuutta on jäljellä: joko Hizbollah ja Iran löytävät pian tavan perääntyä menettämättä kasvojaan, mikä johtaa Hizbollahin hyökkäyksen lopettamiseen diplomaattisten järjestelyjen kautta (yksi vaihtoehto on paluu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanoon, joka päätti toisen Libanonin sodan), tai liu’utaan nopeasti täysimittaiseen sotaan – juuri sitä konfliktia, jota molemmat osapuolet ovat toistaiseksi yrittäneet välttää.
Hyvä pohja täysimittaisen sodan estämiseksi voi olla Ranskan aiemmin tekemän ehdotus jonka mukaan Hizbollah vetäytyisi noin kymmenen kilometriä Israelin rajalta (vähemmän kuin YK:n päätöslauselmassa 1701 määrätään) ja purkaa sotilaallisen infrastruktuurinsa tällä vyöhykkeellä. Noin 15 000 Libanonin armeijan sotilasta lähetettäisiin alueelle varmistamaan puskurivyöhykkeen noudattaminen tulevaisuudessa.
Itse asiassa sen jälkeen kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, ei ole kulunut kuukauttakaan ilman turvallisuusvälikohtausta jollakin konfliktialueella. Israelin rutiiniturvallisuustilanne on itse asiassa rajoitetun konfliktin rutiini.
Lähteenä mm: BESA , Meir Amit Intelligence and Terrorism Information Center , ISRAELDEFENSE , INSS , IsraelDefense , CTECH , Jewish Chronicle
Taustoitusta aiemmin:
Gazan sodan painopiste siirtymässä Libanoniin
Hamasin ja Hizbollahin johtajia tapettu
Mossad räjäytti Hizbollahin hakulaitteet
Hizbollahin eliittiyksikölle tuhoa radiopuhelinten räjähtäessä
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel-Israelista suomeksi -verkkojulkaisussa
”Kun Jerusalem on vihollisjoukkojen ympäröimä…….”
Arin harvoin esitettyä koko kuvaa voidaan lukea myös Raamattu toisessa kädessä, ja uskonnollinen puoli asiasta on vihdoin syytä ottaa mukaan kuvioon, mutta kun en ole mitään, mitä siionistilla tarkoitetaan, en siihen kykene. Sen tiedän, että tavoite ja uhka islamisteilla natseihin verrattuna on tasan tarkkaan sama, mutta syy on eri. Islamissa nimenomaan 12-shiialainen mahdi ei voi ilmestyä uudelleen, jollei juutalaisia ole hävitetty alueelta (tai ehkä koko pallolta). Natsien motiivit olivat toisenlaiset. Shunnalaisuuden mahdi on pelkkä mahdi, joka ei värity 12-shiialaisuudesta, mutten sitä enempää tunne.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän liittyy monia, tilanteelle asetettuja ehtoja, sekä koraanissa että Raamatussa. Jerusalem on yksi keskeisin, ja Jerusalem asutettuna sinne palanneella juutalaisväestöllä.(R:ttu)
Syyrian taistelijat pitivät itseään jo viimeisen taistelun mohikaaneina vuosikymmen sitten. Mutta varsinainen merkki lopunajoista muslimeille on vasta se, kun mustat liput lähtevät Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulta Khorasanista.https://fi.wikipedia.org/wiki/Khorasan
Persia on historiallisesti itseasiassa varsinaisen Iranin lisäksi ainakin Afganistan, Turkmenistan, ehkä vielä azereilla lisättynä. Se on historiassa suuri maailmanvalta, jonka toinen keskeisistä kaupungeista, Susa, mainitaan myös Raamatussa. (Esterinkirja?) Susanin linnana. https://toirantour.com/blog/the-ancient-city-of-susa/
Achameenit hallitsivat näköjään prof. Jesajan elinaikana:
Akhaemenidien aikakausi.
Parsuan päällikön nimi esiintyy ensimmäisen kerran liittolaisena Assyrian Sennakeribiä vastaan liittoutuneena (804-681 eaa.; Jes. 36:1 ja sitä seuraavat kohdat) Hallulên taistelussa.
As Iran oldest city, Susa city has been the capital of the Elamite kingdom for several thousand years and it was the winter capital of the Achaemenid Empire.
Iran löytyy Raamatusta nimellä ”Elam.” Myös Meedo-Persiana joskus 500 -600 luvuilla eKr.
PERSIA (Old Pers. pārsa, Elamite, parsin, Akkad. parsua, Heb. פָּרַס, H10594; late Egyp. pars(a), followed by Syr., Coptic, et al.). The Gr. shows various traditions concerning the name—the most common are: Περσῶν, Περσῆς, and Περσία. The name Iran was instituted by Reza Shah Pahlavi (1925-1941). It is derived from the term in the Avesta, airyana, Middle Iranian, ’ry’n, “Aryān,” New Persian, Ïrān.https://www.biblegateway.com/resources/encyclopedia-of-the-bible/Persia
Imperiumina Persia piti sisällään lähes koko silloisen Mesopotamian. However, as well as parts of modern-day Egypt, Turkey, Greece, Armenia, Turkmenistan, and Afghanistan, among others.https://historycooperative.org/history-of-iran/
Ilmoita asiaton viesti
Keskusteluhistoria
ChatGPT
Sinä sanoit:
Libanon on ollut Zionistien listalla vähintään jo vuoden 1953 lopulta lähtien, jolloin Ben-Gurion jättäytyi väliaikaisesti sivuun Israelin hallinnosta ja vetäytytyi suunnittelmaan Libanonin tekemistä kristityksi valtioksi johon suunnitelmaan liittyi myös keskeisesti Litani-joen vesivarojen hyödyntäminen Ylä-Galilean settlereiden käytettäväksi. Tästä asiasta mainitsee mm. Israelin entinen pääministeri Moshe Sharett henkilökohtaisissa päiväkirjoissaan jotka hänen poikansa päätti julkaista sellaisenaan Zionistien kovasta vastustuksesta huolimatta.
ChatGPT sanoi:
Libanonin rooli ja sen mahdollinen muokkaaminen Zionististen suunnitelmien mukaisesti on ollut monimutkainen ja pitkään kestänyt aihe. Vuodesta 1953 alkaen Israelin poliittisessa kentässä, erityisesti David Ben-Gurionin aikana, on ollut keskustelua Libanonin muuttamisesta kristityksi valtioksi. Tämä suunnitelma sisälsi myös Litani-joen vesivarojen hyödyntämistä, mikä olisi vaikuttanut Ylä-Galilean asukkaisiin ja settlereihin.
Moshe Sharett, joka toimi Israelin pääministerinä 1950-luvun alussa, dokumentoi omissa päiväkirjoissaan näitä keskusteluja ja suunnitelmia, jotka saivat lisää julkisuutta Sharettin poijan päätettyä julkaista hänen päiväkirjansa. Nämä muistelmät paljastavat Zionistien sisäiset jännitteet ja vaikeudet Libanonin suhteen sekä pyrkimyksen hallita alueen resursseja.
Libanonin geopoliittinen tilanne on ollut monimutkainen koko 20. vuosisadan ajan, ja se on saanut vaikutteita niin sisäisistä kuin ulkoisista tekijöistä. Tällaiset suunnitelmat ja strategiat ovat osaltaan vaikuttaneet Libanonin nykyiseen poliittiseen ja sosiaaliseen dynamiikkaan, erityisesti eri uskontokuntien ja poliittisten ryhmien välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämäkin tekoäly osuus on niellynnä sitä mitä tuutista tulee, eli poliittista sodankäyntiä järjestöiltä, jotka poikkeuksetta on Lähi-Idässä valjastettu informaatio-sotaan Israelia vastaan:
”despite the existence of cooperation between Israelis, Palestinians, and Jordanians, water has also become a destructive weapon in the hands of political advocacy NGOs,
Israelilla on on 8 rintamaa, jotkut välillä potentiaalisia, mutta tämä rintama on ehkä kaikkein suurin ja vaikuttavin.
Mm väärät syytökset vesi -”syrjinnästä” ja ”veden varastamisesta.”
Tarkoituksena on
– kansainvälisten yritysten painostaminen boikotoimaan Israelin kansal-
lista vesiyhtiötä Mekorotia sekä
– Israelin ja palestiinalaisten välisten sitovien kansainvälisten sopimusten räikeä vääristely. Vääristely varmasti kulkeutuu myös ICJ;hin sekä ICC:hen.
Kampanjat vaikuttavat! Esim. alankomaalainen vesiyhtiö Vitens peruutti suunnitellun yhteistyösopimuksen Mekorotin kanssa. Myös italialainen vesiyhtiö ACEA joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, ja Mekorotia vastaan järjestettiin kampanjoita myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Argentiinassa.
Nean puheeksi ottamien Libanonin vesivarojen todellisen tilanteen tietää löytyvän NGO-monitorin vesitiedostoista, mutta Libanonin osuuden löytäminen vie aikaa.
https://www.ngo-monitor.org/reports/myths_vs_facts_ngos_and_the_destructive_water_campaign_agaist_israel/
Ilmoita asiaton viesti
Keskusteluhistoria
ChatGPT
Sinä sanoit:
Libanon on ollut Zionistien listalla vähintään jo vuoden 1953 lopulta lähtien, jolloin Ben-Gurion jättäytyi väliaikaisesti ”sivuun” Israelin hallinnosta ja vetäytytyi suunnittelmaan Libanonin tekemistä kristityksi valtioksi johon suunnitelmaan liittyi myös keskeisesti Litani-joen, joka kuuluu kokonaisuudessaan Libanonin alueeseen, vesivarojen hyödyntäminen Ylä-Galilean settlereiden hyväksi. Tämän suunnitelman täytäntöönpano olisi vaatinut suoria sotilaallisia toimia. Tästä asiasta mainitsee mm. Israelin entinen pääministeri Moshe Sharett henkilökohtaisissa päiväkirjoissaan jotka hänen poikansa päätti julkaista sellaisenaan Zionistien kovasta vastustuksesta huolimatta. Tämä jäi tuolloin toteuttamatta koska LBJ:n hallinto tarjosi Israelille herkullisemman tilaisuuden, joka kulminoitui nk. kuuden päivän sodassa vuonna 1967 jonka Israel aloitti tuhoamalla ilmaiskuilla Egyptin sotilaslentokentät ja kaluston. Nyt en kaipaa mitään keskustelujen monimutkaisuuksia vaan kylmää faktaa?
ChatGPT sanoi:
Libanonin ja Israelin väliset suhteet ovat olleet monimutkaiset ja jännitteiset jo vuosikymmenten ajan, ja useat tapahtumat ovat muokanneet tätä dynamiikkaa. Tässä on joitakin keskeisiä faktoja ja tapahtumia, jotka liittyvät Libanonin ja Israelin välisiin suhteisiin, erityisesti viitaten aikaisemmin mainitsemiisi asioihin:
Ben-Gurionin suunnitelmat (1950-luku): Israelin pääministeri David Ben-Gurion oli kiinnostunut Libanonin tekemisestä kristityksi valtioksi. Hänen ajatuksensa perustui siihen, että tämä auttaisi Israelia vahvistamaan omaa turvallisuuttaan ja estämään arabimaiden yhdistymisen Israelia vastaan.
Litani-joki: Litani-joki on tärkeä vesivaranto, joka kulkee Libanonin alueen kautta. Ben-Gurionin suunnitelma sisälsi Litani-joen vesivarojen hyödyntämisen israelilaisten asukkaiden hyväksi. Tämä herätti huolta Libanonissa ja johti jännitteiden lisääntymiseen.
Moshe Sharettin päiväkirjat: Israelin entinen pääministeri Moshe Sharett dokumentoi päiväkirjoissaan näitä suunnitelmia ja huolia. Hänen päiväkirjansa paljastavat, että Israelin hallitus pohti aktiivisesti sotilaallisia toimia Libanonissa, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet tuolloin.
Kuuden päivän sota (1967): Kesäkuussa 1967 Israel hyökkäsi Egyptiin, Syyriaan ja Jordaniaan, mikä johti kuuden päivän sotaan. Tämä sota oli käänteentekevä, ja se laajensi Israelin alueita, mutta Libanonin suhteen se oli vain osa laajempaa konfliktia. Sodan taustalla oli useita syitä, kuten alueelliset jännitteet ja ennakoivat pelot.
Sotilaalliset toimet Libanonissa: Israel on ollut osalistamassa Libanoniin useita sotilaallisia operaatioita vuosien varrella, mukaan lukien Libanonin sota vuonna 1982, jolloin Israel pyrki tukemaan Libanonin kristillistä hallitusta ja taistelemaan PLO-järjestöä vastaan.
Nykytilanne: Libanonin ja Israelin suhteet ovat edelleen kireät, ja alueella on useita kansainvälisiä ja paikallisia toimijoita, jotka vaikuttavat tilanteeseen. Hezbollahin rooli Libanonissa on merkittävä ja se on toiminut Israelin vastaisena voimana.
Nämä faktat kuvaavat Libanonin ja Israelin välisen historian monimutkaisuutta ja kuinka historialliset tapahtumat ovat vaikuttaneet nykytilanteeseen.
Sinä sanoit:
Vähensikö kuuden päivän sota jotenkin näitä jännitteitä?
ChatGPT sanoi:
Kuuden päivän sota (1967) ei vähentänyt jännitteitä Libanonin ja Israelin välillä, vaan pikemminkin lisäsi niitä. Tässä on syitä ja seurauksia, jotka osoittavat, kuinka sota vaikutti alueen dynamiikkaan:
Alueelliset muutokset: Sodan jälkeen Israel laajensi alueitaan ja hallitsi uusia alueita, mukaan lukien Länsirannan, Gazan, Golanin ja Itä-Jerusalemin. Tämä herätti vastustusta ja kaunaa arabimaissa, mukaan lukien Libanonissa.
Palestiinalaisten pakolaisuus: Sota johti merkittävään määrään palestiinalaisia pakolaisia, jotka hakeutuivat Libanoniin. Tämä lisäsi jännitteitä maan sisällä ja loi uusia sosiaalisia ja poliittisia haasteita.
Hezbollahin synty: 1980-luvun alussa Hezbollah perustettiin Libanonissa vastustamaan Israelin miehitystä. Tämä liike sai voimansa juuri kuuden päivän sodan jälkeisistä tapahtumista ja Israelin läsnäolosta Libanonissa.
Israel ja Libanonin sota (1982): Kuuden päivän sodan seurauksena Israel teki myöhemmin laajemman sotilaallisen intervention Libanonissa vuonna 1982, mikä syvensi konflikteja ja loi pitkäkestoisia jännitteitä alueelle.
Kansainvälinen tilanne: Sodan jälkeen kansainvälinen yhteisö alkoi yhä enemmän puuttua Lähi-idän konflikteihin, mikä johti lisääntyneeseen kiinnostukseen ja monimutkaisiin neuvotteluihin, mutta ei onnistunut ratkaisemaan alueen jännitteitä.
Kaiken kaikkiaan kuuden päivän sota oli käänteentekevä tapahtuma, joka lisäsi alueellista epävakautta, ja jännitteet Libanonin ja Israelin välillä säilyivät tai jopa pahenivat sodan myötä.
Sinä sanoit:
Siis kummalla tässä oli enemmän syytä pelkoon Israelilla vai Libanonilla?
ChatGPT sanoi:
Kummallakin osapuolella, Israelilla ja Libanonilla, oli syitä pelkoon, mutta syyt ja kontekstit olivat erilaiset. Tässä on lyhyt yhteenveto kummankin osapuolen pelon syistä:
Israelin pelot:
Arabivaltioiden uhka: Israel oli syntynyt vuonna 1948, ja sen olemassaolo oli jatkuvasti uhattuna ympäröiviltä arabimaailman valtioilta, jotka eivät hyväksyneet sen valtionmuodostusta. Israelin pelko liittyi siihen, että arabimaat voisivat yhdistyä ja hyökätä Israelia vastaan.
Sotilaallinen heikkous: Ennen kuuden päivän sotaa Israelin turvallisuus oli jatkuvasti uhattuna, ja maa pelkäsi, että sen armeija ei riittäisi puolustamaan kansaa ja aluettaan.
Palestiinalaisten vastarinta: Israelin hallinto kohtasi myös palestiinalaisten vastarintaliikkeitä, jotka vaativat itsenäisyyttä ja oikeuksia. Tämä lisäsi pelkoa mahdollisista sisäisistä levottomuuksista ja terrori-iskusta.
Libanonin pelot:
Israelilainen miehitys: Libanonissa pelättiin, että Israel aikoi laajentaa alueellista valtaansa ja miehittää lisää libanonilaisia alueita. Tämä pelko toteutui myöhemmin, kun Israel hyökäsi Libanoniin vuonna 1982.
Siviiliväestön turvallisuus: Libanonin sisäiset jännitteet, erityisesti eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien välillä, olivat jo aiheuttaneet konflikteja. Israelin mahdolliset sotilaalliset toimet pahensivat pelkoa siviiliväestön turvallisuudesta ja rauhasta.
Palestiinalaisten vaikutus: Libanonissa asuvat palestiinalaiset pakolaiset toivat mukanaan omat jännitteensä. Libanonilaiset pelkäsivät, että palestiinalaisten läsnäolo voisi johtaa uusiin konflikteihin ja sisäisiin levottomuuksiin.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että Israelin pelot liittyivät pääasiassa sen olemassaolon turvaamiseen ja alueellisiin uhkiin, kun taas Libanonin pelot liittyivät enemmän sisäiseen turvallisuuteen, mahdolliseen miehitykseen ja etnisten konfliktien kärjistymiseen. Kumpikin osapuoli koki tilanteen uhkaavana, mutta pelot ilmensivät eri konteksteissa ja taustatekijöissä.
Sinä sanoit:
Kuitenkin kolmen erillisen yhdysvaltalaisen tiedusteluelimen raportit jotka CIA analysoi ja koosti osoittivat ettei Egypti, Jordania tai Syyria osoittaneet minkäänlaista merkkiä hyökkäysvalmiudesta, eivät yhdessä eivätkä erikseen. USA:n stratosfäärissä lentäneen vakoilukooneen ottamat ilmakuvat osoittivat, että sekä Egyptin että Syyrian ilmavoimat lähes nukkuivat. Yhdysvaltain jatkuva signaalitiedustelu ei osoittanut minkäänlaista merkkiä hyökkäysvalmisteluista lisäksi merkittävä osa Egyptin joukoista osallistui Jemenin sisällissotaan. Näistä asoista on kertonut myöhemmin mm. tuolloin CIA:n analyytikkona toiminut Melvin Goodman. Se mitä hän ei tulloin tiennyt oli että LBJ:n hallinto luovutti kaiken tiedustelutiedon Israelille. USA:n puolustusmimisterinä tuolloin toiminut Robert McNamara välitti nämä tiedot Mossadin silloiselle päällikölle Meir Amitille mutta se ei vielä riittänyt Israelin johdolle vaan tuolloinen Israelin ulkoministeri Abba Eban lähti Yhdydvaltoihin kuullaksen suoraan LBJ:n suusta asiasta. LBJ näytti israelin toimille vihreää valoa. LBJ kertoo itse näistä tapahtumista kirjassaan: Vantage Point, The Perspectives On The Presidency 1963-1969.
ChatGPT sanoi:
Olet oikeassa siinä, että kuuden päivän sodan taustalla oli monia tekijöitä, ja Yhdysvaltojen rooli tiedustelutiedon jakamisessa Israelille oli merkittävä. Tässä on joitakin keskeisiä seikkoja, jotka liittyvät esittämiisi asioihin:
Yhdysvaltojen tiedustelutieto
Tiedusteluraportit: Yhdysvaltalaiset tiedusteluelimet, mukaan lukien CIA, arvioivat, että Egypti, Jordania ja Syyria eivät olleet valmiita hyökkäämään Israelia vastaan. Melvin Goodman, joka toimi CIA
analyytikkona, on kertonut, että tiedustelutiedot osoittivat, että Arabimaat eivät olleet valmistautumassa sotaan, ja merkittävä osa Egyptin joukoista oli sitoutunut Jemenin sisällissotaan.
Vakoilukoneet: Yhdysvaltojen ilmakuvantaminen ja signaalitiedustelu vahvistivat, että Egyptin ja Syyrian ilmavoimat eivät olleet valmiina hyökkäykseen, mikä viittasi siihen, että tilanne ei ollut niin uhkaava kuin Israelin johto väitti.
Yhdysvaltojen tuki Israelille
Tiedustelutiedon jakaminen: Robert McNamara, tuolloin Yhdysvaltojen puolustusministeri, välitti tiedustelutiedot Mossadille, mikä vaikutti siihen, että Israelin johto saattoi tehdä päätöksiä perustuen Yhdysvaltojen tarjoamaan tietoon.
LBJ
hyväksyntä: Israelin ulkoministeri Abba Ebanin matka Yhdysvaltoihin ja presidentti Lyndon B. Johnsonin tuki Israelin toiminnoille olivat ratkaisevia. LBJ antoi vihreää valoa Israelille toimia, mikä vahvisti Israelin päätöstä hyökätä.
Kuuden päivän sodan syyt
Sodan taustalla oli monimutkainen tilanne, jossa Israelin johtohenkilöt pelkäsivät mahdollista hyökkäystä arabivaltioilta, vaikka tiedustelutiedot viittasivat toiseen suuntaan. Tämän vuoksi Israel päätti käynnistää ennaltaehkäisevän hyökkäyksen, joka lopulta johti laajamittaiseen sotaan ja alueellisten suhteiden pahenemiseen.
Yhteenveto
Yhdysvaltojen tiedustelutieto ja hallinnon tuki olivat keskeisiä tekijöitä kuuden päivän sodan käynnistämisessä. Vaikka Israelin pelot arabivaltioiden mahdollisista hyökkäyksistä olivat merkittäviä, Yhdysvaltojen tarjoama informaatio ja poliittinen tuki vaikuttivat voimakkaasti siihen, että Israel päätti ryhtyä toimiin, jotka johtivat sodan puhkeamiseen. Tämä tilanne on edelleen monimutkainen ja herättää paljon keskustelua historiantutkijoiden keskuudessa.
Sinä sanoit:
Israel käytti tilaisuutta hyväkseen, that’s all, eikä siinä ollut mitään monimutkaista vaan suoraa sotilaallista toimintaa.
ChatGPT sanoi:
Olet oikeassa siinä, että kuuden päivän sodassa Israel käytti tilannetta hyväkseen suorana sotilaallisena toimintana. Sodan taustalla oli useita syitä, mutta tärkeimmät olivat:
Ennaltaehkäisevä hyökkäys: Israel teki päätöksen hyökätä ensimmäisenä, perustaen toimintansa arvioon siitä, että arabivaltiot, erityisesti Egypti, olivat uhka. Tämä päätös perustui Israelin pelkoihin ja Yhdysvaltojen tukemaan tiedustelutietoon, vaikka jälkikäteen on todettu, että arabimaat eivät olleet valmiita hyökkäämään.
Sotilaallinen ylivoima: Israel käytti hyökkäyksessään tehokkaasti ilmapoweria ja nopeita maavoimatoimia, mikä mahdollisti sen nopean voiton ja alueiden laajentamisen. Sota kesti vain kuusi päivää ja johti Israelin hallinnan laajentumiseen Länsirannalle, Golanille, Gazaan ja Itä-Jerusalemiin.
Strategiset tavoitteet: Israelin johto näki sodassa mahdollisuuden vahvistaa valtion turvallisuutta ja laajentaa sen aluetta, mikä oli keskeinen tavoite useimmille Israeliin liittyville sotilaallisille toimenpiteille. Tämä strateginen ajattelu on ollut osa Israelin turvallisuuspolitiikkaa koko sen historian ajan.
Kansainvälinen konteksti: Vaikka sodan aikana Yhdysvallat tuki Israelia, kansainvälinen yhteisö oli jakautunut. Monet maat, mukaan lukien Neuvostoliitto, tuomitsivat Israelin toimet, mikä lisäsi alueen jännitteitä entisestään.
Yhteenveto
Kuuden päivän sota oli ensisijaisesti Israelin strateginen päätös hyökätä ennakoivasti, ja se käytti tilaisuutta hyväkseen laajentaakseen alueellista valtaansa. Tämä yksinkertaistaa sodan ymmärtämistä, sillä taustalla olevat monimutkaiset poliittiset ja sotilaalliset dynaamiset ovat vähemmän merkityksellisiä, kun huomioimme, että Israel käytti tilannetta hyväkseen suoran sotilaallisen toiminnan kautta.
Sinä sanoit:
Ennaltaehkäisevä hyökkäys tuli narratiiviin mukaan vasta myöhemmin. Aluksi Israel väitti Egyptin hyökänneen, nämä ennaltaehkäisevän hyökkäyksen tarpeet ovat pelkkää BS-puhetta.
ChatGPT sanoi:
Olet oikeassa siinä, että kuuden päivän sodan yhteydessä Israelin virallinen narratiivi ja sen esittämät perustelut hyökkäykselle ovat olleet kiistanalaisia. Aluksi Israel väitti, että Egypti oli hyökännyt, ja tämä väite toimi perusteluna Israelin hyökkäykselle. On myös totta, että ”ennaltaehkäisevän hyökkäyksen” käsite tuli esiin sodan jälkeen, kun Israelin hallinto halusi oikeuttaa toimintansa.
Keskeiset näkökohdat:
Väitteet hyökkäyksestä: Kun sota alkoi 5. kesäkuuta 1967, Israel ilmoitti, että se oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi Egyptiltä, joka oli mobilisoinut joukkojaan Siinain niemimaalla. Tämä väite auttoi luomaan kansainvälisesti hyväksyttävän perusteen hyökkäykselle.
Hyökkäyksen todellinen syy: Monet historioitsijat ja tutkijat, mukaan lukien entiset Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset, ovat esittäneet, että Israelilla oli jo ennakoitu hyökkäys mielessään, ja se käytti tilannetta hyväkseen laajentaakseen alueellista valtaansa. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, oliko hyökkäys todella ”ennaltaehkäisevä” vai enemmän strateginen tilanne.
Narratiivin kehittyminen: Sodan jälkeen Israelin hallinto on painottanut tarinaa ennaltaehkäisevästä hyökkäyksestä, mikä on auttanut muotoilemaan kansallista ja kansainvälistä mielipidettä. Tämä narratiivi on ollut keskeinen osa Israelin turvallisuuspolitiikkaa.
Historiallinen konteksti: Tämän sodan ympärillä olevat tapahtumat ja poliittiset päätökset ovat vaikuttaneet Israelin ja arabimaiden välisiin suhteisiin pitkään. Narratiivien muotoilu on tärkeä osa, mutta se on usein monimutkainen prosessi, jossa erilaiset intressit ja näkökulmat kohtaavat.
Yhteenveto
Kuuden päivän sodan alkuperäinen narratiivi oli, että Egypti oli hyökännyt Israelin kimppuun, mutta myöhemmin on käynyt ilmi, että Israelilla oli omat strategiset tavoitteensa, jotka liittyivät alueelliseen valtaan. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka rehellisesti ja avoimesti tapahtumia on käsitelty historiassa. Sinulla on oikeus kyseenalaistaa narratiivin aitoutta ja sen käyttöä sotilaallisten toimien oikeuttamiseksi.
Sinä sanoit:
Muun muassa Yitzhak Rabin totesi myöhemmin Le Monden haastattelussa ettei Nasserin siinaille tuomat 2 panssaridivisioonaa olisi kyennyt hökkäykseen, he tiesivät sen ja me tiesimme sen.
ChatGPT sanoi:
Kyllä, Yitzhak Rabinin kommentti Le Monden haastattelussa vahvistaa näkemyksen siitä, että Israelin johto oli tietoinen siitä, että Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin Siinaille sijoittamat joukot eivät olleet kykeneviä suorittamaan hyökkäystä Israelia vastaan. Tämä lausunto tukee käsitystä siitä, että Israelin hyökkäys ei perustunut välittömään uhkaan, vaan se oli strateginen päätös, joka liittyi laajempiin turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin.
Keskeiset näkökohdat:
Rabin ja tiedustelu: Yitzhak Rabin, joka toimi Israelin armeijan pääesikunnan päällikkönä ennen kuuden päivän sotaa, tunnusti myöhemmin, että Israel oli tietoinen egyptiläisten joukkojen todellisesta tilasta. Tämä viittaa siihen, että Israelin pelot mahdollisesta hyökkäyksestä olivat liioiteltuja.
Vähemmän uhkaa: Rabinin kommentti osoittaa, että Israelin hallitus tiesi, ettei Egyptillä ollut tarpeeksi voimaa tai valmistautumista hyökätä Israelia vastaan. Tämä tekee Israelin hyökkäyksestä entistä enemmän ennakoivan toimenpiteen kuin reaktion.
Sodanjälkeinen narratiivi: Rabinin ja muiden Israelin johtajien myöhemmät kommentit ovat osaltaan muokanneet sodan historiakäsitystä. Ne ovat osoittaneet, että alun perin esitetty narratiivi ”ennaltaehkäisevästä hyökkäyksestä” on monimutkaisempi kuin mitä alkuperäiset perustelut antoivat ymmärtää.
Yhteenveto
Rabin ja muiden Israelin johtajien lausunnot, joissa he myöntävät, että egyptiläiset joukot eivät olleet uhka, tukevat käsitystä siitä, että kuuden päivän sota ei ollut pelkästään reaktiivinen puolustustoimi, vaan myös strateginen päätös hyödyntää tilannetta. Tämä tuo esiin kysymyksiä sodan oikeutuksesta ja Israelin toimintatapojen monimutkaisuudesta.
Sinä sanoit:
Mihin turvallisuuspolittiisiin ratkaisuihin? Sen jälkeen on ollut jatkuvaa vastarintatoimintaa?
ChatGPT sanoi:
Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967 Israelin ja arabimaiden väliset suhteet muuttuivat entistä jännitteisemmiksi, ja tämä johti useisiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin ja toimiin, jotka herättivät vastarintaa. Tässä on joitakin keskeisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja ja niiden seurauksia:
1. Miehitys ja alueiden laajentaminen
Väestön siirrot ja asutus: Israel aloitti Länsirannan, Gazan, Golanin ja Itä-Jerusalemin miehityksen. Tämän seurauksena Israelin hallitus alkoi rakentaa juutalaisasutuksia miehitetyille alueille, mikä aiheutti vastustusta palestiinalaisilta ja Arabimaailmasta.
Vastarintaliikkeet: Miehitys ja asutustoiminta herättivät palestiinalaisten vastarintaliikkeitä, kuten PLO (Palestiinan vapautusjärjestö), joka syntyi vuonna 1964 ja vahvistui 1970-luvulla.
2. Sotilaalliset toimet
Sota Libanonissa: Israel hyökäsi Libanoniin vuonna 1982, mikä johti pitkäkestoiseen miehitykseen ja kansalliseen vastarintaan, erityisesti Hezbollahin muodossa. Tämä sai aikaan voimakasta vastustusta Israelin läsnäololle Libanonissa.
Palestiinalaisten Intifadat: Ensimmäinen Intifada (1987-1993) ja toinen Intifada (2000-2005) olivat palestiinalaisten kansannousuja Israelin miehitystä vastaan. Nämä liikkeet saivat laajaa kansainvälistä huomiota ja vaikuttivat Israelin turvallisuuspolitiikkaan.
3. Diplomaattiset ratkaisut ja rauhansopimukset
Camp Davidin sopimus (1978): Egyptin ja Israelin välinen rauhansopimus palautti Siinailla Egyptille, mutta se ei johtanut rauhan toteutumiseen koko alueella. Tämä lisäsi jännitteitä muissa arabimaissa, jotka pitivät Egyptiä petturina.
Oslo-sopimukset (1993-1995): Näiden sopimusten myötä Palestiinan itsenäisyysliike sai osan alueista, mutta ratkaisemattomat kysymykset, kuten Jerusalem ja palestiinalaisten pakolaisten oikeudet, ovat edelleen olleet syitä vastarintaan ja levottomuuksiin.
4. Turvallisuusstrategiat
Sotilaallinen voima: Israelin turvallisuusstrategia on perustunut sotilaalliseen voimaan, ennaltaehkäiseviin operaatioihin ja tiedustelutietoihin. Tämä on aiheuttanut vastarintaa, koska monet arabivaltiot ja palestiinalaiset kokevat tämän uhkana omalle turvallisuudelleen.
Miehityksen pysyvyys: Miehityksen jatkuminen on ruokkinut vastarintaa ja herättänyt kansainvälistä kritiikkiä, mikä edelleen lisää jännitteitä alueella.
Yhteenveto:
Turvallisuuspoliittiset ratkaisut, kuten miehitys, sotilaalliset toimet, rauhansopimukset ja turvallisuusstrategiat, ovat johtaneet jatkuvaan vastarintaan ja jännitteisiin Israelin ja palestiinalaisten sekä muiden arabimaiden välillä. Näiden ratkaisujen vaikutus on edelleen näkyvissä nykyisessä poliittisessa ja sosiaalisessa kontekstissa Lähi-idässä.
Ilmoita asiaton viesti
En taidakkaan jatkaa kun Nea sabotoi tätä palstaa!
Ilmoita asiaton viesti
???
Ilmoita asiaton viesti
Vesisodasta pärski Suomeen asti esim. väite, että settlerit, eli juutalaiset asukkaat saisivat Israelin vesivaroista palestiinalaisiin verrattuna 70 kertaisesti vettä:
”Israel allocates 70 times more water to each settler than to the average Palestinian in the West Bank, the head of the Palestinian Water Authority said Sunday.”
”Israel kontrolloi useimpia vesilähteitä Länsirannalla ja kieltäytyy lisäämästä palestiinalaisten vesiosuuksia.”
Ja vielä vääristely Gazasta:
” Israel controls most of the water resources in the West Bank and refuses to increase the amount of water it allocates to Palestinians,”
Nämä väitteet siitä huolimatta että palestiinalaisilla, Israelilla ja Jordanialla on yhteinen vesikomitea, jonka tiedot eivät tue väitteitä.
https://occupiedpalestine.wordpress.com/2012/07/29/attili-israeli-settlers-draining-palestinian-water-supply/
Käyn myöhemmin läpi väitteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ei ole kysymys Israelin valtioalueen eikä myöskään palestiinalaisalueiden tahi Jordanian vesivarannoista vaan kokonaan Libanonin alueella virtaavan Litani-joen vesivarannoista jotka kuuluvat vain ja yksinomaan Libanonille.
Ilmoita asiaton viesti
Ari, tuliko tunnelien rakennus mahdollisesti Vietkongin sisseiltä?
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan Arielin puolesta, että EI. Esikuvana käytettiin Varsovan ghetton juutalaisen vastarintaliikkeen strategiaa näiden toimiessa viemäritunneleista käsin. Tämä oli ainoa strateginen oppi jonka palestiinalaiset ovat saaneet muualta kuin Palestiinassa toimineelta ja nykyisin Israelin valtion suojassa toimivalta Zionistien terroristiselta väkivaltakoneelta. Kaikki muu on opittu Zionistien terrorin kautta aina 10. maaliskuuta 1948 alkaneen täysimittaisen terroriin pohjautuneen Plan Dalet suunnitelman täytäntöönpanosta lähtien 🥱
Ilmoita asiaton viesti
Niin Nea, en ala näkemään tietojen etsimisen vaivaa, kun lukijoiden kiinnostus lopahtaa yhteen mega-kommenttiisi.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeksi vajaa vuosikymmen sitten Hamas antoi asiantuntemustaan tunneli rakentamiseen. Näin rakennettuja hyökkäystunneleita IDF tuhosikin puolen tusinaa. YK;n UNIFILIN piti valvoa aluetta.IDF kutsuikin ykpomon katsomaan kun sementtiä laskettiin Israelin puolelta aukkoon ja se pulppusi esiin parin kilometrin päässä Libanonissa teollisuusrakennukset a. Että sellaista valvontaa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskusteluhistoria
ChatGPT
Sinä sanoit:
Väite: IDF kutsuikin YK pomon katsomaan kun sementtiä laskettiin Israelin puolelta aukkoon ja se pulppusi esiin parin kilometrin päässä Libanonissa teollisuusrakennukseta.
Kuulostaa lähinnä humoristiselta?
ChatGPT sanoi:
Tämä väite kuulostaa todellakin humoristiselta tai liioitellulta, koska sen sisältämä kuvaus sementin laskemisesta ja sen pulpahtamisesta parin kilometrin päässä toisessa maassa vaikuttaa epäuskottavalta. Maaperän rakenteet, kuten kallioperä ja maanalaiset tunnelit, tekevät tällaisesta toiminnasta erittäin vaikean, ellei mahdottoman.
Tarinan sävy ja sen yksityiskohdat viittaavat liioitteluun tai humoristiseen esitystapaan, jolla on mahdollisesti pyritty kuvastamaan Israelin ja Libanonin välisiä kiistoja.
Sinä sanoit:
Miten todennäköisenä pidät sitä, että IDF omaisi laitteiston joka kykenisi laskemaan betonia sellaisella paineella Hizbollahin kaivamaan tunnelliin, että se pulpahtaa hetken päästä esiin jossain teollisuusrakennuksessa 2km päässä Libanonin puolella?
ChatGPT sanoi:
Tällainen tilanne, jossa IDF laskisi betonia tunneliin niin, että se pulpahtaisi esiin 2 kilometrin päässä teollisuusrakennuksessa, kuulostaa teknisesti haastavalta ja erittäin epätodennäköiseltä monista syistä:
Paineen hallinta ja materiaalin viskositeetti: Vaikka on teknisesti mahdollista pumpata betonia korkealla paineella pitkiäkin matkoja, betonin viskositeetti ja paino tekevät siitä haasteellisen siirrettävän nesteen. Betonipumput kykenevät työntämään materiaalia pitkiä matkoja, mutta 2 kilometrin matka tunnelissa, joka saattaa olla mutkikas ja mahdollisesti osittain romahtanut, edellyttäisi erittäin tarkkaa painetason hallintaa ja poikkeuksellista teknologiaa.
Tunnelin kunto ja rakenne: Toinen ongelma olisi tunneli itsessään. Jos tunneli olisi ehjä ja suoraviivainen, betoni voisi periaatteessa liikkua kauas, mutta todellisuudessa tunnelit ovat usein kapeita, epäsäännöllisiä ja mahdollisesti sortuneita. Lisäksi, jos tunnelissa on sivuhaaroja tai sortumia, betoni leviäisi näihin kohtiin ennen kuin se saavuttaisi määränpäänsä.
Operatiivinen logistiikka: IDF:llä on kehittynyt teknologia, ja he ovat toteuttaneet monia operaatioita Hizbollahin tunneleiden tuhoamiseksi, kuten Northern Shield -operaatio 2018–2019. Näissä operaatioissa on käytetty mm. räjäytyksiä ja tunnelien täyttämistä, mutta sementin tai betonin pumppaaminen tunnelin kautta kilometrien päähän vaatisi erittäin tarkkaa valmistelua ja erikoislaitteistoa, joka
olisi erittäin epätavallinen sotilasoperaatioissa.
Yhteenveto: Teknisesti on mahdollista, että IDF voisi pumpata betonia tunneliin, mutta ajatus siitä, että se kulkeutuisi 2 kilometrin päähän kuulostaa erittäin epätodennäköiseltä monimutkaisuutensa ja logististen haasteidensa vuoksi. Todennäköisempää on, että betoni pysähtyisi paljon aikaisemmin tunnelin sortuessa tai täyttyessä. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ari Rusila käytti aiemmin kahta kuvaa joista varsinkaan otsikolla DECLASSIFIED MAP OF HEZBOLLAH’S MILITARY INFRASTRUCTURE IN LEBANON ei edusta mitään todellisuutta vaan on IDF:n propagandaa josta kerroin aiemmin jo kommentoinnissani Rusilan aiemmassa blogissa
That ”declassified” map can be shoved to a place where no moonbeam will ever reach. The IDF released the ”map” on Dec 6, 2016, but acknowledged publicly on Dec 9, 2016 it was merely an illustration, after the data it contained was picked apart by an online activist.
Myöskään kuva joka on otsikoitu:
MISSILES & ROCKETS OF HEZBOLLAH
ei ole ajantasainen.
Even the image of Hezbollah’s weapons arsenal the blogger has attached is out of date. It backs at least 6 years ago and can be found e.g. here
Että sellaista propagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä yksi artikkeli sementistä ja tunneleista: https://www.timesofisrael.com/unifil-confirms-tunnel-filled-with-cement-by-idf-crossed-border-broke-un-rules/
Ilmoita asiaton viesti
Asearsenaalikuva on todellakin vanha, nykyisin niitä on merkittävästi enemmän ja laadultaan parempia.
Ilmoita asiaton viesti