Ilmaherruus täsmäohjuksilla ilman hävittäjiä?
Modernit täsmäohjukset voivat halvaannuttaa kokonaisten maiden siviili- ja sotilasinfrastruktuurit. Nämä aseet voivat – aiemmista ennakkokäsityksistä poiketen – myös voittaa sotia. Tulevaisuuden ilmavoimat ja niiden mahdollistama ilmaherruus on saavutettavissa jopa ilman lentokoneita. Näin väittää BESA ajatuspajan tutkija Uzi Rubin joka aiemmin oli Israelin ohjuspuolustusorganisaation johtaja.
Täsmäohjattujen rakettien ja ohjusten tulo taistelukentille on käännekohta sodankäynnin historiassa. Tämä johtuu siitä, että ne tarjoavat terroristijärjestöille ja valtiosta riippumattomille miliisille keinot saavuttaa ilmaherruus käyttämättä mitään taistelulentokoneita. Ilmaherruus tarkoittaa pääsyä vihamielisiin ilmatiloihin samalla kun estetään vihollisen pääsy omaan ilmatilaan.
Täsmäohjuksilla on edelleen puolellaan sama etu kuin niiden epätarkemmilla edeltäjillä: Kantoraketit ovat pieniä, vaikeasti löydettäviä ja tuhottavia. Perinteisten ilmavoimien heikkous edelleen on niiden riippuvuus suurista lentotukikohdista, kilometrien pituisista kiitoteistä, hangaareista, huolto- ja viestintäkeskuksista jne.
Tällaisten lentotukikohtien haavoittuvuus nähtiin viimeksi Iranin ohjusiskussa USAn Ein Assadin tukikohtaan tammikuussa 2020. Yhdysvaltalaiset olivat käynnistäneet tukikohdan suojaksi Predator UAV (miehittämättömät lennokit) järjestelmän. Iranilaisohjus osui kuitenkin maanalaiseen tietoliikenneyhteyteen lamauttaen järjestelmän, varakeinona olleen sateliittiyhteyden aikaansaanti puolestaan vei tunteja. Sanomattakin on selvää, että Irakissa toimivat Yhdysvaltain taistelulentokoneet olivat voimattomia tätä ohjusiskua vastaan.
Israelin pohjoinen päävastustaja Hizbollah on jatkuvasti muuntamassa mittavaa ohjusarsenaaliaan tarkkuusohjatuksi. Syksyllä 2019 Israel paljasti salaisen Iranin ja Hizbollahin yhteishankkeen jonka tarkoituksena on/oli Hizbollahin aseistaminen sadoilla täsmäohjuksilla.
Näin seuraavassa sodassa Hizbollah todennäköisesti pyrkii alkuvaiheessa iskemään Israelin lentotukikohtiin ilmaherruuden saavuttamiseksi. Toki Israelin aktiivinen ohjuspuolustusrakenne – Iron Dome, David’s Sling ja kaikki tulevat suuritehoiset laserpuolustusjärjestelmät – todennäköisesti pystyvät tuhoamaan useimmat tulevat ohjukset, mutta eivät kaikkia niistä. Aktiivinen puolustus ei voi taata hermeettistä puolustusta.
Israelin oma täsmäohjusprojekti (Precision Project) on yli vuosikymmenen vanha. Israelin puolustusteollisuus on kehittänyt ja testannut useita maasta laukaistavia täsmäohjuksia, joiden kantama ja taistelukärjet ovat vaihtelevia. Tähän mennessä Israelin armeija – IDF – on sitoutunut ostamaan vain lyhyimmän kantaman version, ja sitäkin vain rajoitetun määrän. Pidemmän kantaman täsmäohjukset, kuten äskettäin testattu 400 km:n kantomatkan LORA, toimitetaan onnistuneesti ulkomaisiin armeijoihin, mutta ei IDF:ään.
Nyt IDF:n hankkimien suhteellisen lyhyen kantaman täsmäohjusten suunnittelu on pohjautunut siihen, että ne tarjoavat maajoukkoille pitkän kantaman tykistötukea maaoperaatioihin; ne eivät kuitenkaan täydennä Israelin ilmavoimien (IAF) kykyä suorittaa strategisia iskuja, kun sen tukikohdat ovat täsmäohjushyökkäyksen kohteena.
Uzi Rubinin mukaan aiempi viisaus ”ohjukset ja raketit eivät voita sotia”, on kyseenalainen, vanhentunut ja todistettavasti väärä. Nykyaikaisissa tarkkuusohjuksissa on vastaava iskuvoima kuin taistelulentokoneilla, mutta ne ovat kuitenkin vähemmän haavoittuvia ollessaan riippumattomia liikkumattomista suurista lentotukikohdista. Modernit täsmäohjukset voivat varmasti voittaa sotia.
Lähde: BESA: Israel and the Precision-Guided Missile Threat
Liite:
LORA: Ballistinen tarkkuusohjus
Israel Aerospace Industries (IAI) ilmoitti 2. kesäkuuta menestyksekkäästi suorittaneensa kaksiosaisen testin LORA (Long-Range Artillery Weapon System) -tarkkuusohjatulla ballistisella ohjuksellaan. Avomerellä pidetty testi sisälsi kahden pitkän kantaman LORA-ohjuksen laukaisun meressä sijaitseviin maaleihin, yksi 90 km: n päässä ja toinen 400 km: n päässä. Turvallisuusvaatimusten pohjalta aseen maaltalaukaistava versio otettiin testikäyttöön aluksella keskellä merta. Molemmilla kertaa ohjus pysyi radallaan, suunnisti itsensä kohteeseen ja tuhosi kohteen. Israelin merivoimat, ilmavoimat ja puolustusministeriä avustivat testin järjestelyissä.
IAI: n kehittämä LORA on meri-maa ja maa-maa-järjestelmä, joka sisältää pitkän kantaman ballistisen ohjuksen, ainutlaatuisen kantoraketin, komento- ja ohjausjärjestelmän sekä maa / meri-tukijärjestelmän. LORA-järjestelmä tarjoaa ballistiset hyökkäysominaisuudet 10 metrin tarkkuusalueelle.
LORA: n on kehittänyt IAI:n Systems, Missiles & Space Group. Ryhmä on jo aiemmin kehittänyt monia ilmapuolustusjärjestelmiä, kuten Arrow 2 ja 3, Barak 8 ja lukemattomia ohjus- ja satelliittijärjestelmiä, kuten havainto-, nano- ja viestintäsatelliitteja, mukaan lukien kansallisen viestintäsatelliitti Dror. Ryhmä oli myös kuuhun matkustaneen Beresheet-avaruusaluksen rakentaja. IAI on kansallinen ja maailmanlaajuinen teknologinen keskus ilmapuolustuksen, tutkien, satelliittien, miehittämättömien ajoneuvojen, siviili-ilmailun ja kybernetiikan aloilla.
Lähde:IsraelDefense
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel -verkkojulkaisussa
Israelissa käytävä pohdinta ilmaherruuden saavuttamisesta ja sodan voittamisesta nykyaikaisten ohjusten avulla herättää kysymyksiä myös Suomen HX-hankkeen suhteen. Itseäni ainakin kiinnostaisi onko puolustusvoimissa tai alan instituutioissa tehty vertailevaa selvitystä eri vaihtoehdoista Hornetien suorituskyvyn korvaamiseksi tulevina vuosikymmeninä.
Voisiko ohjuspuolustus siihen liittyvine järjestelmineen yksin tai vaikkapa torjuntahävittäjien tuella olla monitoimihävittäjiä kustannustehokkaampi vaihtoehto mikäli Hornetien suorituskykyä ylipäätään halutaan turvata.
Mielestäni modernit ohjusjärjestelmät omaavat ratkaisevia etuja – tärkeimpänä ehkä pienempi haavoittuvuus – monitoimihävittäjiin nähden. Edelleen nähdäkseni järjestelmän elinkaarikustannukset ovat pienemmät, monitoimihävittäjät tarvitsevat jatkuvaa huoltoa, käyttökustannukset ovat suuret ja ympäristöjalanjälkikin ohjuksia suurempia, ohjuksiahan ei huvikseen laukaista jolloin käyttökulut pysyvät kohtuullisempina.
Monitoimihävittäjiä tarvitaan hyökkäykseen – ohjuspuolustuksen ollessa tehokkaampi tapa – mutta tokihan myös ohjusjärjestelmiin saadaan moninaisia taistelukärkiä eri tarkoituksiin ja vaikkapa maasta maahan kohteisiin jos nyt välttämättä haluttaisiin Pietaria pommittaa. Ja mikäli Suomi välttämättä haluaa osallistua jossain päin maailmaa johonkin konfliktiin niin tokihan jonkin ohjusjärjestelmistä voi laivata maailman ääriin.
Eli vertaileva päivitetty selvitys Hornetien suorituskyvyn korvaamisesta olisi tarpeen niin sotilaallisin kuin taloudellisin perustein. Jos se on tehty niin julkistaminen lienee näin isossa hankkeessa (kymmeniä miljardeja) paikallaan. Jos taas vertailevaa selvitystä ei ole tehty niin ihmettelen suuresti miksei.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen sinulle radio kipinän ohjelmistoa esim youtubessa. Siellä on näistäkin aiheista asiantuntijoiden puhetta.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisia ohjausjärjestelmiä on ollut käytössä jo 80 luvulta lähtien. Jopa tarkempia kuin tuo 10m. Erilaisia risteily ja-ballistisia ohjuksia. Niiden hyötykuorma vastaa noin yhtä lentopommis. Yhden koneen pommikuorms vastaa siis 10-20 kalliin ohjuksen kuormaa ja lento voidaan toistaa useita kertoja päivässä. Kuormana voi olla myös ilmapuolustuksen ulkopuolelta laukaistavia ohjuksia jolloin kuorma tietenkin pienenee. Kentät ovat nopeasti korjattavissa ja ohjukset parhaimmillaan torjuttavissa.
Venäläiset ohjukset olivat pitkään tarkkuudessa jäljessä. Iranin ballististen ohjusten tarkkuus on suurimmilta osilta huono.. Irak ampui scud ohjuksia Israeliin ja niiden cep oli erittäin suuri.
En oikein usko tällaiseen. Enemmin uskon lentokoneiden kaltaisten älykkäiden järjestelmien korvaavan miehitettyjä koneita seuraavien vuosikymmenten aikana.
Tällaisia tarkkoja ohjuksia on esim USA käyttänyt runsaasti, mutta eivät ne ole vielä korvanneet sen ilmavoimia. Irakin sodissahan niitä käytettiin hyvin näyttävästi ja tehokkaasti. Myös Syyriaan tehtiin ainakin yksi USA johtoinen ohjusisku. Israel käyttää ohjuksia siellä jatkuvasti. Yleensä lentokoneista laukastuina.
Ilmatorjuntaohjusten tarve on tietenkin suomessakin selvä asia.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu Israelissa syntyikin lähinnä siitä että modernit täsmäohjukset ovat yhä vaarallisempia ja toisaalta siitä että vaikka kaiken tyyppiset ohjukset kyllä voidaan torjua niin yhtäaikainen suuri määrä voi ylittää torjuntakapasiteetin.
Jenkit, israelilaiset ja venäläiset toki käyttävät hyökkäyksissään vielä hävittäjiä niiden sopiessa droonien ohella joihinkin tehtäviin paremmin. Suomessa harkitsisin torjuntaohjuksia, drooneja, kyberhyökkäys ja -puolustusvalmiuksia.
Pääpointtini kommentissani oli että asiantuntijoiden tekemän vertaileva selvitys (monitoimihävittäjät vs ohjusvetoinen suorituskyky) olisi mielenkiintoinen nähdä.
Ilmoita asiaton viesti
Ohjusaseen suurin heikkous on ohjusten nopea vanheneminen.
Jos HX-hävittäjille lasketaan 30 vuoden elinkaari, niin ohjuksilla tämä on kolme kertaa lyhyempi.
”ohjuksiahan ei huvikseen laukaista jolloin käyttökulut pysyvät kohtuullisempina.”
Ikävä kyllä myös ohjuksia on ammuttava ”huvikseen” koska niiden toimintakunto on testattava aika-ajoin ja käyttöjärjestelmien käyttöäkin on harjoiteltava ajoittain myös käytännössä eikä pelkästään simulaattoreissa.
Näin on toimittu ainakin Suomessa käytössä olevien IT-ohjusten sekä PST-ohjusten kanssa. Niitä ammustellaan Lohtajalla sekä Rovajärvellä vanhemmasta päästä varastoista pois, jotta varusmiehille saadaan harjoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ohjusten testauksen lisäksi monitoimihävittäjän muut käyttökulut ovat omaa luokkaansa ja muistelen elinkaarikulujen olevan vähintäänkin kolminkertaiset hankintainvestointiin nähden eli noin 10 mrdn hankinnat maksavat 30 vuodessa liki 40 mrd. Tarjolla olevista konetyypeistä Gripenin lentotunnit maksanevat alle 5000 USD/kpl kun taas F-35 versiot jopa kuusi kertaa enemmän (https://fi.wikipedia.org/wiki/HX-h%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4hanke#Hankintaperusteet ).
Kalliita ohjuksia ollaan joidenkin tyyppien osilta Israelissa ja jenkeissä korvaamassa sähkölasereilla joissa ”paukun” hinnaksi tulee nelisen taalaa vastaavien ohjusten maksaessa noin 50 000 taalaa/kpl.
Ilmoita asiaton viesti
Holodnaja pravda
Kiitos Ari Rusila hyvästä ja mielenkiintoisesta pohdiskelustasi.
”Hävittäjien hankintabudjetti on 10 miljardia euroa. Käyttö- ja ylläpitokustannuksiin ei ole tulossa lisärahoitusta, eivätkä ne saa olla enempää kuin 10 prosenttia vuotuisesta puolustusbudjetista.” Valtiontalouden tarkastusvirasto. https://yle.fi/uutiset/3-11406264
Vuoden 2020 puolustusbudjetista tämä tarkoittaisi enintään € 317.27 miljoonaa euroa Ilmavoimien käyttökuluihin. Pentagon on vaatinut, että F-35 S/B/ C mallisarjan keskimääräinen käyttötunnin hinta ei saa ylittää $ 30000 dollaria vuonna 2030. Käytännössä tällä linjauksella ja rajoituksella voitaisiin Suomelle hankkia noin 44 kpl F-35 monitoimihävittäjää kun lähtökohtana on vuosina 2017-2019 toteutuneet käyttötuntien hinnat, jotka olivat mallista riippuen $ 40000-44000. Pentagonin linjaaman vaatimuksen mukaisesti F-35 A koneen käyttötuntien hinnaksi 64 monitoimikoneelle tulisi noin $ 384 miljoonaa euroa vuodessa.
”Suomi ei voi ostaa sellaista asejärjestelmää, jota ei ole varaa käyttää. Vuoden 2020 rahan arvolla ja puolustusbudjetilla laskettuna HX-järjestelmän käyttö tulee maksamaan korkeintaan 250 miljoonaa euroa vuodessa aina 2060-luvun alkuun saakka.” Näin linjaa HX-hankkeen ohjelmajohtaja kenraalimajuri evp. Lauri Puranen. https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/ohjelmajohtajan_blogi/valtiontalouden_tarkastusvirastolta_arvokasta_palautetta.10412.blog
Kun Suomi hankkii 64 kpl Jas Gripen-39 E/F mallin monitoimihävittäjää on niiden, lentotuntien hinta noin € 113 miljoonaa euroa vuodessa. Jäisi siis vaatimattomat € 117 miljoonaa euroa vuodessa, muihin kriittisiin sekä tarpeellisiin hankintoihin, kuten välttämättömään uuteen ilma-ja ohjustorjunta hankkeeseen ja sen ylläpitoon.
Suomen puolustusmenojen bkt-osuus 2017, mukana laivue 2020 ja HX-hanke sekä myös Naton käyttämä laskentaperiaate. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2017-AK-118781.pdf
HX-hanke pitää saada aikataulussaan valmiiksi. Uusi ilma-ohjustorjunta hankinta on oltava valmiina 2030, kun monitoimihävittäjät ovat käytössä. Molemmat tarvitaan yksiselitteisesti.
Päätöstä HX-hankkeesta ei tehdä Virginian Pentagonissa, Washington DC’ssä tai Naton Brysselin pääkonttorissa, Moskovan Kremlistä puhumattakaan.
Päätöksen tekee Suomen hallitus ja eduskunta loppuvuodesta 2021 Helsingissä.
Otšen horošo, pozhalujsta tovarištš
Linkkejä. https://www.defmin.fi/files/4802/Puolustusministerion_hallinnonalan_osuus_valtion_budjettitalouden_menoista_2020.pdf
https://www.defmin.fi/files/4804/Puolustusministerion_hallinnonalan_menojen_osuus_bruttokansantuotteesta_2020.pdf
https://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/puolustushallinnon_voimavarat/talous/puolustusmenojen_jakautuminen
Ilmoita asiaton viesti
Sanovat, että ballististen ohjustentorjunta vaatii satelliiteilta tietoa laukaisusta ja lentoradasta. Ruotsi saanee niitä usalta.
Risteilyohjustentorjunta vaatii valvontatutkilla varustettuja koneita ja/tai satelliitteja.
Ilmoita asiaton viesti
Monitoimihävittäjiä tarvitaan hyökkäykseen – ohjuspuolustuksen ollessa tehokkaampi tapa – mutta tokihan myös ohjusjärjestelmiin saadaan moninaisia taistelukärkiä eri tarkoituksiin ja vaikkapa maasta maahan kohteisiin jos nyt välttämättä haluttaisiin Pietaria pommittaa.
Käsittäisin nimenomaan että hävittäjiä tarvitaan myös hyökkäykseen. Ilman hyökkäysvoimaa puolustautuminen on melko turhaa hommaa, etenkin jos Venäjä tietää sen. Jos puolustus on puhtaasti viivyttämistä ja vetäytymistä ilman kykyä lyödä ja heikentää vihollista myös selustassa niin raja voidaan vetää samantien Kymijokilaaksoon ja siitä sitten tassutellaan Vaasaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, tarpeen mukaan ohjusarsenaalista löytyy taistelukärkiä mm vihollisen johtokeskusten tai strategisten kohteiden tuhoamiseen, risteilyohjukset ja vaikkapa droonit voivat hoidella hyökkäyspuolta mainiosti jos niin halutaan.
Ilmoita asiaton viesti
Holodnaja pravda
Monitoimihävittäjät sekä ilma -ja ohjustorjuntajärjestelmä
Suomen puolustuksen suuri ongelma, Akilleen kantapää, on yli 20 km yltävän ja yli 100 km kantavan ilma- ja ohjustorjunnan puute, jolla strategisesti ja sotilaallisesti tärkeitä kohteita voidaan kriisitilanteessa suojella. Sotilaallisessa kriisissä Maavoimat kuitenkin kantavat suurimman vastuun Suomen puolustuksesta, näiden joukkojen, reservin armeijan tueksi tarvitaan sekä monitoimihävittäjät että ilma -ja ohjustorjuntajärjestelmä. https://maavoimat.fi/ilmatorjunta Tällä hetkellä ITO -12 Nasams torjuntakyky on 10 km. Tästä ylöspäin ainoa ilmatorjuntakyky on vain nykyisillä Hornet F/A 18- C/D hävittäjillä. https://maavoimat.fi/ito12
Ruotsi teki päätöksen vuonna 2018 ja hankki Patriot – ohjusjärjestelmän, jonka pitäisi olla toimintavalmiina 2025. Asiakirja löytyy täältä https://www.dsca.mil . Mitä Ruotsi hankki, riittäisikö Suomelle sama hankinta jonka Ruotsi teki vuonna 2018?
Ruotsin ostama ohjuskalusto: – 4 kpl AN/MPQ-65 valvonta – ja tulenjohtotutka – asemaa, 4 kpl AN/MSQ -132 maalinosoitus ja seurantatutkaa / tulenjohtoyksikköä, 9 kpl antennimastoryhmä, 12 kpl M903 laukaisuasemaa eli ohjuslavettia, 100 kpl Patriot MIM-104E (GEM-T) ohjuksia ja 200 kpl Patriot Advanced Capability-3 ohjuksia. Päätellen valvontatutkien määristä Ruotsi muodostaa siis ohjuspataljoonan, jossa on neljä ohjuspatteria. Jokaisessa patterissa on yksi neljän ohjuksen ohjuslavetti ballistisia – ja risteilyohjuksia vastaan ja kaksi 16 ohjuksen lavettia lentokoneita vastaan. Yhdessä ohjuspatterissa on siis 36 käyttövalmista ohjusta ja ohjuspataljoonassa yhteensä 144 käyttövalmista ohjusta. Tätä seikkaa vahvistaa myös tieto ohjustyypeistä, koska ostetuilla ohjuksilla on eri kantamat, korkeusulottuvuudet ja myös lavettikohtaisesti ohjusmallit – ja määrät poikkeavat toisistaan.
Patriot – järjestelmä perustuu amerikkalaiseen Raytheon Co’n valmistamaan MIM 104E – ohjukseen. Sen realistinen, tehollinen korkeatorjuntakyky (altitude) on noin 30 km ja tehollinen kantama (range) on noin 100 -120 km. Ilmatorjuntakyvyn lisäksi ohjuksella on myös rajallinen kyky torjua risteilyohjuksia sekä lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, joiden molempien menestyksellinen torjuntakyky edellyttää satelliittiseurantaa sekä valvontaa tai vähintäänkin ilmavalvontakoneiden käyttöä. Patriot – ohjusjärjestelmä on Nato-organisaatioon yhteensopiva. Naton tutka – ja tiedustelusatelliittien sekä AWAC’s valvontakoneiden avulla muodostuu varsin kattava ja laaja valvontaverkosto, jota mm. Puola varmasti myös omalla vuoden 2018 vastaavalla hankinnallaan tavoitteli. Ruotsi tuskin pystyy hyödyntämään Naton sotilassatelliittien tietoa mutta maalla on omat ilmavalvontakoneet jotka tätä seuranta – valvonta ja – tulenjohtoaukkoa tehokkaasti paikkaavat.
Patriot-järjestelmä perustuu kuorma-autoihin, nopeus tiellä 80 – 60 km/h. Maastoliikkuvuus on Suomen maasto-olosuhteissa varsin rajoitettu, johtuen lähinnä pitkistä puoliperävaunuista joten ohjuspatterin siirtyminen uusiin tuliasemiin ja toimintakyvyn saavuttaminen kestää lähes tunnin. Ohjuspatterien asemien sujuva tuliasemien vaihto edellyttää siis vetoketjuperiaatetta, yhden patterin siirtoa varmistaa kaksi muuta ohjuspatteria ja ohjuspataljoonan neljäs patteri on täysvalmiudessa reservissä. Ruotsin hankkimat molemmat ohjusmallit ovat ”Hit to Kill”- tyyppiä, joka edellyttää suoraan kohteeseen osumista, joten torjuttavaan kohteeseen käytännössä ammutaan aina ensin yksi ja 1 – 2 sekunnin jälkeen toinen ohjus joka varmistaa kohteen tuhon. Suorituskyky edellyttää että vähintään joka toinen ohjus osuu ja myös tuhoaa kohteen. Tehollinen hyötysuhde on siis maksimissaan 50 %. Kun ohjus kerran on laukaistu, se on mennyt. Ja uusia tarvitaan heti lisää. Yksi ohjus maksaa mallista riippuen noin 1 – 5 $ miljoonaa dollaria kappale, osui tai ei.
Torjunta-alueen koko ja torjuntakyky.
Torjunta-alueen koko riippuu torjuttavasta kohteesta ja sen lentokorkeudesta. Risteilyohjukset lentävät käytännössä 100 – 200 metrin korkeudella. Helikopterit ja maataisteluja tukevat rynnäkköhävittäjät lentävät alle 5 km korkeudella jolloin yhden ohjuspatterin teoreettinen torjunta-alue on noin 40000 km². Torjuttaessa lentokoneita10 – 20 km korkeudella torjunta-alue on noin 30000 km². Ballistiset ohjukset pitäisi torjua noin 30 km korkeudella jolloin torjunta-alue on noin 15000 km². Tämä kyky edellyttää ympärivuorokautista satelliitti seurantaa ja ilmavalvontakoneita. Ohjuspattereiden on kyettävä suojaamaan myös toinen toistaan, joten torjunta-alueet, ”Kuplat” lomittuvat ja tämä pienentää merkittävästi järjestelmän torjunta pinta-alaa sekä kokonaistorjuntakykyä. Muuten vihollisen kaukovaikutteinen ilmasta – maahan vaikutuskyky tuhoaisi liian helposti yksittäisen ohjuspatterin. Yhden ohjuspatterin, kolmen ohjuslavetin, muodostama valvonta- ja torjunta-alue, ei ole geometrinen puolipallo vaan lähinnä pallokalotti.
Tarkastellaan hieman Ruotsin ilma -ja ohjuspataljoonan torjuntakykyä. FOI’n kartta. https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2253568/PEVIESTOS_ruotsin-ilmatorjunta-teksti-korjattu_564x328/a6cc8e7c-dd46-4023-a569-11a94c2059d2?t=1522308676186 . Sama alue Google Maps / Satelliittikuvat. Punainen ”Pommi” on Tukholma. Mittakaava oikeassa alanurkassa. Alue jota Ruotsin Puolustusvoimat voi suojella Patriot-ohjusjärjestelmällä on siis suhteellisen pieni. Käytännössä Etelä-Ruotsi, linjan Mora – Falun – Gävle etelän puoleinen alue Malmö’n asti. https://www.google.com/maps/place/59%C2%B019'46.0%22N+18%C2%B004'07.0%22E/@59.3597171,9.0876566,870254m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d59.329444!4d18.068611
*****
Maallikkokin tajuaa miksi Ruotsin Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Carl-Johan Edström haluaa 120 kpl Jas-39 E/F monitoimihävittäjiä vuoteen 2030 mennessä.
Patriot – ohjusjärjestelmän soveltuvuus Suomen aluepuolustusjärjestelmää ja torjuntakyky. Suomen pinta-ala on noin 340000 km² ja koko maata puolustetaan. Jos sotilaallisessa kriisissä pyrittäisiin suojaamaan edes arviolta 3 / 4 – osaa maamme pinta-alasta, alue olisi noin 260000 km². Käytännössä Patriot – järjestelmällä, yhdellä ohjuspataljoonalla siis neljällä ohjuspatterilla eli 144 ohjuksella, pystyttäisiin rajallisesti suojaamaan Oulu – Suomussalmi linjan eteläpuoleista aluetta. Google Maps / Satelliittikuvat. Punainen ”Pommi” on talvisodastakin tuttu Suomussalmi. Mittakaava oikeassa alanurkassa. https://www.google.com/maps/place/64%C2%B053'05.0%22N+28%C2%B054'45.0%22E/@63.2949386,17.3239689,847194m/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d64.884722!4d28.9125
Ruotsin hankkima Patriot – ohjuspataljoona olisi Suomen olosuhteissa selkeä parannus strategisten ja sotilaallisesti tärkeiden kohteiden paikallisessa suojaamisessa. Mutta maallikkokin tajuaa, että aluepuolustuksessa ja koko maan puolustusta tarkastellen, ilman riittävän suurta määrää monitoimihävittäjiä varsin riittämätön ja vaatimaton.
*****
Hankinnan kustannukset. Ruotsi maksoi ohjuspataljoonasta, käytännössä eteläisen Ruotsin ja suur – Tukholman alueen ilma – ja ohjustorjunnasta 3.2 $ miljardia dollaria, noin € 2.86 miljardia euroa. Ohjuspataljoonan, hankinta, käyttöönotto ja koulutus kestää 5–7 vuotta. Ohjusten huolto ja käyttöikä 15–20 vuotta. Ruotsin hankkiman Patriot – järjestelmän pitäisi olla toimintavalmiina vuonna 2025. Nykyisten jo käytössä olevien Patriot – järjestelmien elinkaari tullee päättymään 2040-2050. HX-hankkeen ajanjakso 2030–2060 siis 30 vuotta ja hintakatto10 € miljardia euroa.
HX-hanke pitää saada aikataulussaan valmiiksi. Uusi ilma-ohjustorjunta hankinta on oltava valmiina 2030, kun monitoimihävittäjät ovat käytössä. Molempia tarvitaan yksiselitteisesti.
Otšen horošo, pozhalujsta tovarištš
Ilmoita asiaton viesti
Olipahan kirjoitus. Suosittelen lämpimästi aihepiiriin lähempää tutustumista akselilla: Ballistiset -ja risteilyohjukset, ohjustorjunta, hävittäjät ja ilmatorjunta. Erityistä huomiota kiinnittäisin kaikkeen mitä löytyy liittyen suoraan Suomen puolustusvoimiin. Kaikkea tätä nimittäin on pohdittu ja kartoitettu.
Google, wikipedia ja youtube ovat ystäviä.
”Täsmäohjukset” eivät ole uusi konsepti.. En tiedä millä länsimaalla olisi jotain muita ohjuksia käytössä. Esim. Suomella JASSM.
Pienenä sivuhuomiona en tiedä mistä oli peräisin tieto että Iranin ohjusiskua vastaan olisi aktivoitu MQ-1 Predator lennokkeja. Nämä kun jäivät kokonaan pois kalustosta jo hyvän aikaa sitten.
Eivätkä myöskään millään tavalla ole ohjustorjunta-aseita.
Iranin tilanteesta laajemmin pitää huomauttaa, että Yhdysvallat ei tosiaankaan ollut ”voimaton”. Ohjusiskun aikaan alueella oli ilmassa tarpeeksi kalustoa hiljentämään melkeimpä koko Iranin ilma, meri ja ohjusjoukot kertaheitolla, jos iskussa olisi tullut mitään oikeita amerikkalaistappioita.
Iskun kohteena ollessa tukikohdassa ei myöskään ollut vielä ohjuspuolustusjärjestelmiä. Nykyään on.
Täällä useampi ihminen onkin hyvin tuonut ilmi faktan siitä, että pelkkä puolustus ei toimi. Eikä esim. ohjustorjuntajärjestelmä, mitenkään voi korvata hävittäjiä. Sen lisäksi ohjustorjunta on maailman kalleinta sotilasteknologiaa tällä hetkellä.
Hävittäjiä ei vielä pitkään aikaan pystytä korvaamaan mitenkään. Saati halvemmalla. :/
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos palautteesta. Googlesta ym löytyy todellakin paljon eri näkemyksiä aihepiiristä. Itse kaipasinkin lähinnä kattavan asiantuntijaryhmän selvitystä aiheesta vaikkapa vertailun muodossa. Ja nimenomaan päivitettynä versiona jossa otetaan huomioon modernien viimeaikoina kehitettyjen tarkkuusohjattujen ohjusten suorituskyky joka on toki aivan eri luokkaa kuin käytössä pitkään olleiden järjestelmien. Joitakin ohjuksia (kuten vaikkapa Iron domen käyttämät) voitaneen jo nyt korvata laseraseilla ja olettaisin v. 2030 tämänkin järjestelmän kehittyvän merkittävästi eteenpäin.
Siitä Iranin ohjusiskusta: ja Predatoreista:
The vulnerability of giant, stationary air bases to precision missile strikes was demonstrated during the January 2020 Iranian missile strike on the US-operated Ein Assad air base in Iraq. Prior to the attack, the US teams at that base had launched a fleet of Predator UAVs for patrolling the base perimeter. One of the incoming Iranian missiles hit an underground communications conduit and cut the fiber optic lines between the UAV’s control vans and the system’s transceivers. This caused a loss of ground control over the entire UAV fleet. It took hours to reestablish communication via satellite and bring the UAVs back in. Lähde: https://besacenter.org/perspectives-papers/israel-precision-guided-missiles/
Ilmoita asiaton viesti
Kokeile näitä.
https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/havittajia-vai-ohjuksia-ratkaisuja-ilmapuolustuksen-ongelmiin
–
https://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ohjusjarjestelmat-ja-puolust-1
–
(Radio kipinä, pv)
https://www.youtube.com/watch?v=LOF2T-TaxC0
(Hypersonic Weapons)
https://www.youtube.com/watch?v=H5UFknIthJ8
(Laser Warfare)
https://www.youtube.com/watch?v=dIP-7S5YEsE
–
https://taskandpurpose.com/military-tech/pentagon-laser-weapons-missile-defense
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkeistä, olen kokeillut ja ne näyttivät olevan muutaman vuoden takaa.
Kuluvalta vuodelta oli laser-aseita koskevat jutut. Niissä ilmeni ettei laser-asetta oteta käyttöön F-35:ssä.
Tällä hetkellä maailmassa lienee vain yksi laserpohjainen asejärjestelmä eli yhdysvaltalaislaivoissa oleva mutta sekin on suunniteltu vain helppojen kohteiden, kuten kumiveneiden, torjuntaan ja lyhyellä kantamalla. Uusi israelilainen laserpohjainen asejärjestelmä on suunniteltu erityisesti torjumaan Qassam -raketteja, kranaatteja, panssarintorjunta ohjuksia ja drooneja.
Israelin puolustusministeriön T&K -direktoraatti – MAFAT – työstää yhdessä Rafael ja Elbit -yhtiöiden kanssa kolmea laserpohjaista versiota: staattinen maassasijaitseva rajaseutua suojeleva laserjärjestelmä, liikuteltava kenttäjoukkoja suojeleva laserjärjestelmä ja lentokoneeseen sijoitettava järjestelmä. Viimemainittu versio kasvattaa dramaattisesti kantomatkaa koska se toimii pilvien yläpuolella suoden paremman näkyvyyden; Laserjärjestelmän heikkoutenahan vielä toistaiseksi on ettei se toimi hyvin näkyvyyden ollessa rajoitettu.
Laseraseiden käyttöönotto Israelissa on suunniteltu vuoden 2021 loppuun.
Ilmoita asiaton viesti
Holodnaja pravda
Viimeisin versio ja päivitys aiheesta Suomen puolustuskyky ja vaatimukset tässä, vain 35 sivua. https://www.defmin.fi/files/3683/J05_2017_VN_puolustusselonteko_Su_PLM.pdf
Tärkeä lähde liitteineen on tässä, vain 200 sivua. https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/havittajahanke_hx
Ennen kuin lähdetään tivaamaan jälleen uusia perusteluja asiantuntijoilta kannattaisiko perehtyä ensi niihin.
Eräs näkökulma tulevaisuuden sotilasteknologiaan. https://www.airforcemag.com/air-force-to-test-fighter-drone-against-human-pilot/
Näin pohtii kenraaliluutnantti Jack Shanahan ”Vaikka Pentagonin AI-työt (tekoäly ja robotiikka) ottaa uusia askeleita sekä kehittyy nopeasti, hän samalla varoittaa, kaikki mitä tapahtuu futuristisella tekniikalla, ei aina ole välttämättä menestystarina sotilasteknologiassa.”
Menee siis kymmeniä vuosia ennen kuin doonit, laser-aseet, täsmäohjukset ym. kykenevät edes toimimaan nykyisten monitoimihävittäjien siipimiehinä, puhumattakaan siitä, että ne korvaisivat miehitetyt monitoimihävittäjät. Ennen kuin ko. teknologia on hinnaltaan, suorituskyvyltään kilpailukykyistä sekä sarjatuotanto on käynnissä, ehdoton edellytys aseiden hinnalle, ja Suomen olosuhteisiin sopivaa puhutaan 2050-luvusta. UAV-tekniikka tulee varmasti mukaan jossain muodossa 2050-luvulla, mutta sinne asti pitää tulla toimeen miehitetyillä monitoimihävittäjillä. Yksikään maa ei ole poistamassa monitoimihävittäjiä nyt eikä 2030-luvulla. Päinvastoin ne maat, mm. Israel, jotka uusivat kalustoaan hankkivat miehitettyjä monitoimihävittäjiä.
Kuka on asiantuntijana jutussa, John ”Jack” Shanahan, taustaa, meriittejä ja kokemusta. https://www.af.mil/About-Us/Biographies/Display/Article/108830/lieutenant-general-john-nt-jack-shanahan/
Viisi haastetta UAV teknologialle. https://www.flightglobal.com/flight-international/5-technologies-needed-to-make-attritable-uavs-work/136857.article
Otšen horošo, pozhalujsta, Tovarištš
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkeistä.
Muutaman vuoden takainen puolustusselonteko tyytyy lähinnä toteamaan etteivät ilmatorjunta-/ohjussysteemit kykene korvaamaan Hornetien suorituskykyä kuin osittain. Itse kaipasin siis päivitettyä analyysia ja vertailua eikä vain toteamusta.
Toisen linkin liitteissä oli hyvää pohdintaa – myös Ruotsin puolelta – ohjustorjunnan haasteista. Rajoitteina näytti olevan mm alueellinen kattavuus ja hinta. Kiinnostavaa olisikin tietää paljonko Suomeen sopiva ohjustorjuntakokonaisuus maksaisi investointina eri mitoituksilla (eli kuinka ulottuvilla systeemeillä torjuntaa tehtäisiin) ja kuinka suuren osan maata se kattaisi.
Shanahanin toteamus siitä ettei kaikki futuristinen tekniikka ole menestystarina sotilasteknologiassa varmaankin pitää paikkansa. Toisaalta samassa juttulinkissä todettii tavoitteena olevan, että tekoälyyn pohjaava hävittäjä voisi testissä ottaa yhteen ihmispilotin kanssa jo heinäkuussa 2021 eli paljon ehtii tapahtua vielä ennen kuin kaivatut hävittäjät Suomeen saadaan. Samassa jutussa Elon Musk muuten osuvasti totesi seuraavaa: “The [F-35] competitor should be a drone fighter plane that’s remote controlled by a human, but with its maneuvers augmented by autonomy,” Musk tweeted. “The F-35 would have no chance against it.”
Ilmoita asiaton viesti
Holodnaja pravda
Kiitos blogisti Ari Rusilalle näistä kuvista. https://arielfi.files.wordpress.com/2016/03/missile-defence-bowls.jpg?w=547
Suomen mahdollinen Patriot ilmatorjunta-ja ohjusjärjestelmä kun tarkastellaan kuvan oikeanpuoleista kuplaa. Suomen nykyinen ilmatorjunta kalusto, https://maavoimat.fi/ilmatorjunta kykenee rajallisesti suoriutumaan sisemmän kuplan hoitamisesta, maksimi korkeaulottuvuus (altitude) noin 10 km. Kantama (range) on noin 50 km. Torjunta-alueen koko noin 10000 km² ja tilavuus noin 15000 km³, kolmella Nasams II Fin ohjuslavetilla.
Täydennetään kuvaa kolmella Patriot-järjestelmän lavetilla, ohjuspatterilla, joissa on käyttövalmiina 36 ohjusta, ulompi kupla. Torjunta-alueen koko noin 30000 km² ja kun lakikorkeus (altitude) kasvaa 30 km on tilavuus noin 254000 km³. Tässä on Patriot-järjestelmän eräs heikkous. Kun keskitetyn valvonta-ja tulenjohtotutkan maksimi etäisyys voi olla enintään 30 km ohjuspatterista, johtuen salatun tiedonsiirtolinkin kyvystä suhteessa radiomastoverkkoon ja ohjuslavettien maalin osoitustutkan sijoittamisesta maasto-olosuhteissa. Toinen heikkous on maastoliikkuvuus, maksimissaan noin 10 -15 km tunnissa ja tulenavauskyky / toimintavalmius lähes tunti.
Kun Suomen pinta-alaan suhteutetaan nämä vaatimukset, tarvitsisimme vähintään 15 ohjuspatteria, siis 540 kpl käyttövalmista ohjusta. Silloinkin Migien-Tupolevien ja Suhoiden torjuntaan, kykyyn kiistää ilmatilanhallinta jäisi aukkoja, ilman riittävää määrää monitoimihävittäjiä. Kyky saada vihollisen koneet kahden uhan / riskin väliin, ilmasta-ilmaan ja maasta-ilmaan on ratkaistava.
HX-hanke pitää saada aikataulussaan valmiiksi. Uusi ilma-ja ohjustorjunta hankinta on oltava valmiina 2030, kun monitoimihävittäjät ovat käytössä. Molempia tarvitaan yksiselitteisesti.
Otšen horošo, pozhalujsta tovarištš
Btw. Taiteilijalle joka kuvan on piirtänyt, on sattunut virhe. Helikoptereiden lakikorkeus ei käytännössä ylitä 4 km ja lentokoneet kykenevät toimimaan tehokkaasti alle 20 km korkeudella. Lyhyen- ja keskimatkan ballistiset ohjukset olisi kyettävä torjumaan noin 30 km korkeudella, joka edellyttää aina vähintään tutkavalvontakoneita / satelliittitiedustelua reaaliajassa.
Ilmoita asiaton viesti
Lähetin linkin Puheenvuoroon Ahti Lapille.
Tässä hänen kommenttinsa:
Kiitos, erinomainen artikkeli, oikea visio, olen (ollut jo
vuosia) aivan samoilla linjoilla. Ei tämä ole mitään tähtitiedettä!
Miehitettyjen koneiden rooli/merkitys on pian kyseenalainen (ainakin
2030-2060)… Miksi sitä ei uskota?
Ilmoita asiaton viesti