Israel at War: An Overview

”Uskon myös vakaasti että suhteet normalisoituvat jälleen”.

Vaatii todella poikkeuksellista uskoa. Viimeksi jonkinlaisia suhteita sai aikaan Yhdysvallat.

Itse olen nähnyt nyt suuren muutoksen verrattuna viime rakettien ampumisepisodiin 2021. Nyt esimerkiksi Indonesian television uskonoppineet ovat pukeutuneet palestiinahuiveihin.

Professorit ovat liittäneet Palestiinan lippuja kuviensa rinnalle. Palestiinaa symbolisoi vesimeloni ja sitä symbolia levitetään.

Turkin Erdogan sanoi, ettei Hamas ole terroristijärjestö, vaan kyse on vapaustaistelusta. Aika erilainen näkemys, mitä israelilaisilla on lokakuun 7. iskujen jälkeen.

Irania ennen vastustaneista arabimaista moni on siirtynyt takaisin Israelin vastustamiseen. Jopa sisällissotaa käyneestä Jemenistä tulitettiin houthien kanssa yhteistuumin Israelia.

Tämä konflikti on yhdistänyt Israelin viholliset.

”Olisi syytä luoda kansainvälinen valvonta, jossa Irania vastustavat arabimaatkin olisivat mukana”.

Israel varmaan toivoisi jotain sellaista. Se näyttäisi liian räikeästi siltä, että arabimaat olisivat vain takaamassa Israelia.

Ja millä tavalla se olisi mahdollista? Israelin pitäisi näyttäytyä arabien silmissä jopa hävinneeltä osapuolelta tai ainakin pakon sanelemana rauhaa anelevalta.

Ennen arabit ovat olleet mukana, koska ovat kokeneet jotenkin kyenneetänsä hillitsemään Israelia.

Kenen kuuluu maksaa Israelin nyt viattomille uhreille aiheuttamat tuhot? Arabien vai Euroopan? Mikäli tällainen tuhoaminen johtaa vain taloudelliseen voittoon, niin ei ihme, että jatkossakin soditaan. Tulee mieleen Ahtisaari Somaliassa. Joku paikallinen sanoi, että ensin soditaan ja sitten YK tulee ja korjaa.

Israel on pyrkinyt esiintymään vahvana, joka ei tee kompromisseja. Mikäli se poikkeaisi tästä linjasta, pitäisi miettiä miten valtiot jaetaan. Lisäksi jos ohjuksia lentelee Israeliin nyt Gazan jälkeen Jemenistä ja Libanonista.

Eli arabienko pitäisi nyt saada nopeasti aikaan vakaus Israelissa. Turismi alkaa taas rehottaa ja ulkoisraelilaiset tulevat maahan tuomaan rahaa.

Laskut Israelin sotimisesta ja tuhoista pitäisi laittaa muille. Se on jotenkin toiminut ennen, koska Israel on saatu pikkuisen rajoittamaan tuhojaan.

On luonnollista, että Israel tällä pitkäkestoisella sotimisella tulee myös itse kärsimään taloudellisesti vuosikausien ajan.

Sikäli en usko Israelin palaavan arkeen kuten vuoden 2021 jälkeen.

Nyt Israel on sodassa. Vuonna 2021 oli 11 päivää kestänyt pieni kriisi.

Ei tätä sotaa voi verrata vanhoihin 50 vuoden takaisiin sotiinkaan. Arabeista puolet ei osannut edes lukea silloin.

Nyt Israelin vihollismailla, kuten Turkilla ja Iranilla on kehittynyttä asetuotantoa, drooneja ja ohjuksia.

Sikäli on vaikea sanoa kykeneekö Israel jatkossa pelaamaan suvereenia peliään alueella – edes jenkkien siipien alla. Israel kykeni ennen dominoimaan alikehittyneitä naapureitaan. Tilanne on ollut muutoksessa jo vuosikausien ajan.

Minulla oli sympatiaa vanhoja israelilaisia kohtaan. Kibbutsilla saattoi tavata keskitysleiritatuoidun miehen töissä. Hän rakensi kotimaata, vaikka elanto olisi ollut niukkaa.

Nyt Israel on amerikkalainen kulutusyhteiskunta, jossa on materialismi on johtanut kovasydämisyyteen. Sinne mennään bilettämään.

Minulle tulee hieman ristiriitainen olo. Toiset bilettää rannalla, kun Gazan palestiinalaiset on pidetty ahtaalla. Kiristysruuvina on ollut sähköjen katkaisu ym.

Toivottavasti tämä sota saisi israelilaiset muutamaan asennettaan vähemmän vallanhaluiseen ja materialistiseen suuntaa. Vaikkei enää mentäisikään kibbutseille poimimaan appelsiineja.

Juutalainen kulttuuri on kukoistanut ghettoissa ja vähemmän materialistissa puitteissa. Pidän mm. Isaac Bashcevich Singerin kuvauksista, joissa seikkaillaan Puolan juutalaisyhteisöissä. New Yorkin juutalaisten uudet kirjat eivät ole samaa tasoa.

Nyt israelilainen symbolisoi rikasta mafioosoa, joka kohtelee poikkiteloin asettuvia mahdollisimman julmasti.