Pelko on tuonut satoja tuhansia israelilaisia kaduille viikosta toiseen. Lähes kolme kuukautta putkeen, israelilaiset ovat protestoineet kaduilla jatkuvasti kasvavan kiihkeästi hallituksen ehdottamaa ”oikeusuudistusta” vastaan – tai mitä oppositio kutsuu ”lainsäädäntövallan kaappaukseksi”.   Uudistus antaisi Israelin hallituksen jäsenille valtuudet kumota korkeimman oikeuden päätökset, mikä kaataisi vallanjaon ja heikentäisi perusteellisesti Israelin demokraattista luonnetta. Puolet maasta tuntee syvään juurtunutta pelkoa siitä, että toinen puoli toteuttaa lainsäädäntö vallankaappauksen, jonka tarkoituksena on pitää tämä – viime vaaleissa muodostunut niukka enemmistö – vallassa loputtomiin.

Väkivaltaiset kohtaukset eri puolilla maata lisääntyvät ja laajenevat pelottavaan tahtiin, turvallisuuspalvelut pelkäävät enemmän kuin koskaan, että yhteiskunta on romahtamassa sisältäpäin.  Juutalainen diaspora ja Israeliin myötämielisesti suhtautuvat länsimaat ovat samoin huolissaan ja jo nyt on merkkejä siitä, että Israelin ja sen merkittävimmän liittolaisen -Yhdysvaltain – välit ovat viilentymässä.   (Taustoitusta aiemmassa kirjoituksessani  Mielenosoitukset ja väkivalta kasvavat Israelin oikeusjärjestelmää ”uudistettaessa” )

Uuden hallituksen “uudistus”aloitteita

Netanjahun leiri on jo julkistanut aikeensa jahdata syyttäjiä, jotka uskalsivat saattaa Netanyahun oikeuden eteen, heittää vankilaan naisia, jotka eivät ole pukeutuneet mielensä mukaan, estää 13-vuotiaat tytöt laulamasta, jos joukossa on yksikin ultraortodoksinen mies, kieltää sekulaareja sairaalapotilaita syömästä leipää pääsiäisenä, kumota kaksi vuosikymmentä vanhat Israelin lait Länsirannan liittämisen edistämiseksi, ottaa enemmän miljardeja kuin koskaan ahkerilta israelilaisilta ja antaa ne ultraortodokseille, jotta he voivat opiskella Tooraa koko päivän sen sijaan, että he tekisivät töitä tai tarjoaisivat minkäänlaista palvelua yhteiskunnalle – sekä politisoida maan poliisia, jotta he voivat valvoa tätä kaikkea. Tämä on vain osittainen luettelo Netanjahun blokin kolme kuukautisesta hallituskaudesta.

Pelko ei tietenkään yksipuolista. Ultraortodoksiset juutalaiset pelkäävät joutuvansa elämään jumalaapilkkaavassa maailmassa, jota hallitsevat maalliset lait. Länsirannan messiaanisilla ääriaineksilla on syvään juurtunut pelko siitä, ettei heidän juutalaista identiteettiään voida täysin toteuttaa, elleivät he vaadi kaikkia heille “luvattuja” maita itselleen. Ja nykyinen liittouma on täynnä ihmisiä, jotka pelkäävät suuresti, ettei heillä enää koskaan elämässään olisi nykyisen kaltaista tilaisuutta luoda sellaista pyhää valtiota, jossa he ovat aina eläneet euforisesti mielikuvituksissaan.

USAn ja Israelin suhteet rakoilevat

Yksi merkki Yhdysvaltain ja Israelin suhteiden säröistä on tosiseikka, ettei pääministeri Netanjahua ole vieläkään kutsuttu aiempaan tapaan Washingtoniin. 1970-luvulla ”erityissuhteen” asteittaisen vahvistumisen myötä kaikki Israelin pääministerit ovat joko vierailleet Valkoisessa talossa tai heidät on kutsuttu virallisesti myöhempään ajankohtaan kolmen ensimmäisen virkakuukautensa aikana.

Yhdysvallat näkee Israelin tapahtumat kolmen toisiinsa kietoutuvan ja epäsuotuisan kehityksen yhdistelmänä: 1. Perustuslaillinen kriisi demokraattisen liittolaisen käynnistäessä hyökkäyksen demokratiaa vastaan, näkyvänä vetäytymisenä ”yhteisten arvojen” käsitteestä. 2. Vastakkainasettelu ja anneksiopolitiikka Länsirannalla palestiinalaisia kohtaan. 3. Kasvava sotaretoriikka Iranista.

Ensimmäisestä asiasta – Netanjahun hallintoa muuttavasta lainsäädännöstä ja suunnitellusta siirtymisestä kohti ilmeisen epäliberaalia, lähes autoritaarista järjestelmää – Washington on jo ilmaissut selvät varaukset.

Sekä presidentti Biden että ulkoministeri Blinken sekä lukuisat kongressin jäsenet ilmaisivat turhautuneisuutensa Israelin politiikkaan Hawaran pogromin ja siirtokuntien laajentamisesitysten jälkeen, varoittaen Israelia myös Kahden-valtion -mallin toteuttamismahdollisuuksien supistumisesta.  Iranin osalta Netanjahu syytti jo Bideniä ”heikoksi” vierailullaan Roomassa”. Netanjahu on aktiivisesti erkaantunut demokraateista ja linjannut itsensä tiiviisti GOP:n, erityisesti Tea Partyn ja MAGA -republikaanien, kanssa.

Jo aiemmin – ennen vierailuaan Yhdysvalloissa – valtiovarainministeri Smotrich herätti ärtymystä isäntämaassa sanottuaan, että Hawaran kylän hävittämisen ei tulisi tapahtua yksityisten kansalaisten toimesta vaan valtion tulisi se toteuttaa.  Päivä kommentoinnin jälkeen Yhdysvaltain ulkoministeriö  kutsui näitä kommentteja ”iljettäviksi ja vastenmielisiksi”. Vaikka Bidenin hallinto ei lopulta ottanut ennennäkemätöntä askelta  evätä Smotrichilta maahantuloviisumi, yksikään Yhdysvaltain virkamies ei tapaa Smotrichia .

Lopuksi

Yhdysvaltalaisessa Newsweek -aikakauslehdessä julkaistun mielipidekirjoituksen otsikko oli hyvinkin huomiota herättävä:  Netanyahu Is Leading Israel to Civil War . Aivan näin radikaaliin päätelmään en itse usko. Silti pidän nyt tapahtumassa olevaa Israelin kansalaisten sisäistä jakautumista suurempana uhkana kuin mitään sen ulkoisista uhista – Gaza, Länsirannan ääriainekset, Hizbollah, Iran.

Itse arvioin, että kun Netanjahu saa varmistettua tavalla tai toisella vapautumisensa syytteistä häntä vastaan valtion nostamasta käynnissä olevassa oikeusprosessissa, hän samalla vapautuu velvoitteistaan hallituksensa ääriainesten suhteen.  Tämä mahdollistaisi laajemman ns. kansallisen yhtenäisyyshallituksen.  Sama lopputulos voisi seurata myös muutamien maltillisempien Likudin Knesset -edustajien lopettaessa tukensa nykyhallitukselle.  Tämä ei välttämättä olisi irtautujille poliittinen itsemurha koska jotkut mielipidetiedustelut antavat aihetta otaksua kansalaisten enemmistön jo kääntyneen mielenosoittajien puolelle.

Lähteet: Newsweek:  Netanyahu Is Leading Israel to Civil War , Haaretz , muut lähteet – kuten erityisesti Times of Israelin artikkelit – suoraan kursiivilinkeistä

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.