Israelin ulkopolitiikka muuttumassa

Israelin uusi kesäkuussa 2021 toimintansa aloittanut Naftali Bennetin ja Yair Lapidin johtama (muutos-)hallitus muodostuu kahdeksasta puolueesta ulottuen poliittisella spektrillä äärioikeistosta (sisältäen sekä uskonnollisen että sekulaarin siiven) keskustan kautta äärivasemmistoon ja ensi kertaa islamistiseen arabipuolueeseen saakka;  arabipuolueella oli lisäksi “kuninkaantekijän” rooli tämän hallituksen muodostamisessa.  (Itse hallituksesta taustoitusta mm Israelin uusi ”sateenkaari” -hallitus ).

Maan pitkäaikaisimman pääministeri Benjamin Netanjahun aikakauden nyt päätyttyä on tällä tilanteella vaikutuksensa myös Israelin ulkopolitiikkaan ja tämä muutos on jo alkanut.  

Lähtökohta: Israelilaisten näkemykset MITVIN -raportin 2020 mukaan Israelin ulkopolitiikan Mitvim -instituutti toteutti – yhteistyössä Rafi Smith -instituuttin ja  Friedrich-Ebert-Stiftungin kanssa – syyskuussa 2020 selvityksen koskien Israelin Ulkoministeriötä, Israelin ulkosuhteita, Israelia ja sitä ympäröiviä alueita sekä Israelin suhdetta palestiinalaisiin.  Edustavalle otokselle Israelin aikuisväestöstä tehty kysely pyrki selvittämään israelilaisten näkemystä em kysymyksiin. Seuraavassa kyselyn tärkeimpiä havaintoja virhemarginaalin ollessa 3,5%: 

• Israelilaiset arvioivat hallituksensa ulkopolitiikan saavan arvosanan 6,05/10 ulkoministeriön aseman saadessa arvosanan 5,69/10.
• 48% israelilaisista kannattaa arabidiplomaattien nimittämistä Israelin suurlähettiläiksi ulkomailla, kun taas 21% vastustaa sitä.
• Israelin kansalaiset ovat eri mieltä siitä, kuuluuko Israel enemmän Lähi -itään (29%) Välimerelle (25%) tai Eurooppaan (24%).
• Israelilaiset pitävät Venäjää Israelin tärkeimpänä maana Yhdysvaltojen lisäksi, ja sen jälkeen (tärkeysjärjestyksessä) Saksa, Kiina, Iso -Britannia, Egypti ja Ranska.
• Valtaosa israelilaisista (74%) ajattelee alueellisen yhteistyön Israelin ja Lähi -idän maiden välillä olevan mahdollisia. 14% mielestä se ei sitä ole. 
• 45% israelilaisista ajattelee, että EU on tällä hetkellä enemmän vihollinen Israelille kuin ystävä. 29% pitää EU:ta enemmän ystävänä.
• Israelin väestö pitää Israelin ja Palestiinan rauhan edistämistä (5,83/10) vähemmän tärkeänä kuin suhteiden parantamista arabimaiden kanssa (6,8/10), suhteiden parantamista Välimeren maiden kanssa (6,69/10), suhteiden parantamista Euroopan kanssa (6,66/10) ja Ulkoministeriön vahvistamista (6.66/10). 
• Israelilaiset pitävät parempana, että Israel investoi suhteiden kehittämiseen sellaisten demokratioiden kanssa, jotka eivät tue Israelin politiikkaa Palestiinan kysymyksessä (40%), verrattuna kuin demokratioihin, jotka tukevat Israelin politiikkaa Palestiinan kysymyksessä (32%).
• 34% israelilaisista uskoo, että Israelin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välinen sopimus lisää mahdollisuuksia saavuttaa Israelin ja Palestiinan rauha, kun taas 12% uskoo, että se vähentää mahdollisuuksia. 40% ajattelee, että sopimuksella ei ole väliä.
• Israelin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välisen sopimuksen jälkeen suurin osa israelilaisista (61%) pitää parempana, että Israel yrittää päästä samaan sopimuksia muiden arabimaiden kanssa sen sijaan, että yritettäisiin ratkaista Israelin ja Palestiinan konflikti (24%).
• 46% israelilaisista on sitä mieltä, että Länsirannan liittäminen ei ole enää hyväksi Israelille. 21% pitää sitä pahana Israelille.
• Israelilaiset ovat eri mieltä siitä, miten välttää selkkauksia Gazan suhteen: 28% uskoo, että se voidaan tehdä vahvistamalla Israelin sotilaallista pelotetta, 15% uskoo, että se voidaan tehdä Israelin ja Palestiinan neuvottelujen kautta, ja 12% uskoo tähän pystyttävän kansainvälisen sovittelun kautta. 33% katsoo, että uusi sota Gazassa on väistämätön

Muutos alkanut EU-suhteissa

Ulkoministeri Yair Lapidin vierailu Brysseliin 11.-12. Heinäkuuta  poikkesi huomattavasti hänen edellisen viikon tapaamisesta ​​Arabiemiirikunnnissa. Viesti, jonka Lapid välitti Emiraateissa, oli jatkuvuutta ja kiitosta edeltäjilleen. Lapid kiitti Abrahamin sopimuksia, kiitti entistä pääministeriä Benjamin Netanyahua hänen saavutuksestaan ​​ja lupasi jatkaa normalisoitumista arabimaailman kanssa. Brysselin vierailu puolestaan ​​kääntää Netanyahun ulkopolitiikan ja asettaa sen uudelle polulle.

Netanjahu, hänen Likud-puolueensa ministerit ja heidän oikeistolaiset kumppaninsa ovat  viime vuosina pyrkineet Euroopan unionin (EU) vähättelyyn,  kuvailleet järjestöä Israelin kilpailijana, kieltäytyneet toisinaan tapaamasta sen johtoa ja vähätelleet EU:n pyrkimyksiä edistää Israelin ja Palestiinan rauhaa.  Netanjahu kannusti EU: n jakolinjoja jäsenvaltioiden välillä, jotta heikennettäisiin yksimielisyyttä päätöslauselmista;  hän pyrki solmimaan liittoutumia EU: ta kritisoivien eurooppalaisten johtajien kanssa, jotka heikensivät demokratiaa omissa maissaan, edistivät populismia, nationalismia ja joskus jopa antisemitismiä.

Gabi Ashkenazin nimittäminen ulkoministeriksi toukokuussa 2020 merkitsi muutoksen alkua. Ensimmäisestä toimikaudestaan ​​lähtien hän korosti EU: n merkitystä Israelille ja tarvetta parantaa suhteita sen kanssa. Hänellä oli aikaa tavata useita Euroopan ulkoministereitä, hän loi positiiviset suhteet EU:n ulkopolitiikan päällikkö Josep Borrelliin, ja hänet kutsuttiin epäviralliseen tapaamiseen Euroopan ulkoministerien kanssa. Saksan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus vuoden 2020 jälkipuoliskolla paransi Israelin ja EU:n välistä ilmapiiriä ja jopa kehotti uudelleen tutkimaan osapuolten välisen korkean tason vuoropuhelun uusimista.

Lapid jatkaa siitä, mistä Ashkenazi jäi, mutta huomattavasti paremmissa olosuhteissa. Hän korostaa myös suhteiden tärkeyttä EU:hun ja tarvetta vahvistaa niitä. Lapid on ollut pitkään aktiivinen Euroopan areenalla. Hänen ulkopoliittinen lähestymistapansa, jonka hän muotoili palvellessaan oppositiossa, oli vuoropuhelua ja sitoutumista jopa sellaisten kansainvälisten toimijoiden kanssa, jotka kritisoivat Israelia ja joita Netanjahu kohteli aggressiivisesti boikotilla ja tuomitsemalla. Lapid korosti myös suhteiden merkitystä Euroopan liberaaleihin demokratioihin myös virkaan astumisensa jälkeen, toisin kuin Netanjahu joka keskittyi lämpimiin suhteisiin Unkarin pääministeri Viktor Orbanin kaltaisten johtajien kanssa.

Brysselin vierailun edellä Lapid osoitti, että hän ja uusi hallitus hyväksyvät EU: n palestiinalaisalueita koskevat pelisäännöt. Esimerkiksi Israel on valmis liittymään Luova Eurooppa -ohjelmaan alueellisella lausekkeella, joka sulkee siirtokunnat pois kulttuuriohjelmasta. 

Lapidin eurooppalainen politiikka voi jatkossa mahdollistaa Israelin osallistumisen muihinkin EU -ohjelmiin tärkeimpänä ehkä Horizon Europe -tutkimus- ja innovaatio -ohjelma; edelleen Ranskan neuvoston puheenjohtajakaudella vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla lienee mahdollista jälleen vuosien jälkeen aktivoida Israel-EU Association Council -yhteistyöfoorumi, EU.n kanssa Israelilla on mahdollisuus myös edistää EU:n vuoden 2013 ehdotusta Israelin ja palestiinalaisten erityisoikeudellista kumppanuutta EU: n kanssa (Special Privileged Partnership).

Painopistemuutos sotilaallisesta lähestymistavasta diplomaattiseen

Mitvim -instituutin tri Gil Murcianon analyysin mukaan Israelilla ei ole johdonmukaista ulkopolitiikkaa. Tällä on haitallinen vaikutus sen asemaan maailmassa, sen ulkoministeriön rooliin päätöksentekoprosesseissa ja Israelin diplomatian harjoittamiseen. Israelin ulkopolitiikka on alistettu turvallisuuselimille ja keskittyy julkisen diplomatian (hasbara) pyrkimyksiin sen sijaan, että edistettäisiin diplomaattisia prosesseja, jotka mahdollistaisivat Israelin uuden alun kansakuntien keskuudessa, alueellisen kuulumisen ja rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuuden.

”Sota sotien välillä” luo väärän ennakoinnin tunteen. Se on politiikka, joka pyhittää sotilaallisen luovuuden ja oma -aloitteisuuden operatiivisten riskien poistamisessa, mutta antaa poliittiselle tasolle mahdollisuuden välttää diplomaattisia toimenpiteitä.  Israelista on tullut terroristien metsästäjä – erinomainen sotilaallisissa teoissa, mutta tuhlaten toistuvasti sotilaallisia saavutuksia strategisen toimintaohjelman puuttuessa. Vaikka Israel pyrkii säilyttämään vallitsevan tilanteen, Iran, Hamas ja Hizbollah oppivat, sopeutuvat ja parantavat osaltaan seuraavan kierroksen olosuhteita.

Positiivinen vastaus alueellisiin rauhan kannustimiin on ensimmäinen ja tärkeä askel eteenpäin Israelin polku saavuttaa alueellinen yhteenkuuluvuus ja samalla edistää rauhaa. Toistaiseksi Israel on jättänyt nämä kannustimet huomiotta. Arabien rauhanaloite ei saanut Israelin virallista vastausta yli vuosikymmeneen;  samoin EU: n tarjous päivittää suhteet Israeliin rauhansopimuksen jälkeen myöntämällä erityisen kumppanuuden asema sivuutettiin.

Mitvimin mukaan Israelin tulisi ilmaista halukkuutta osallistua Arabiliiton uusittuihin rauhanaloitteisiin ja samoin  EU tulisi nähdä tärkeänä toimijana. Edistyminen rauhanprosessissa saa aikaan todellisen muutoksen Israelin ja Euroopan suhteissa ja mahdollistaa Israelin vahvistaa yhteistyötä EU: n kanssa talouden, yhteiskunnan, tieteen, kulttuurin ja jopa turvallisuuden aloilla.

Lähteitä:

MITVIN -raportti 2020

Jerusalem Post  

Trends in Israel’s Regional Foreign Policies, January to June 2021, Dr. Roee Kibrik.

Lapid overturns central pillar of Netanyahu foreign policy, Dr. Nimrod Goren.

The Defeat Between the Wars: Time for Diplomacy to Lead, Dr. Gil Murciano.

Liite:

MITVIN -raportti 2020/Infograafi

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.