Jordania 100 v.

Jordania juhlii tänään satavuotista itsenäisyyttään. 11.4.1921 perustettu Transjordanian emiraatti oli alunperin Britannian protektoraatti brittien mandaattialueella.  Protektoraattiaikaa kesti aina 25. toukokuuta 1946 saakka jolloin alueesta muodostui täysin itsenäinen Transjordanian hasemiittikuningaskunta ja 17.6.1946 nimi muuttui nykyiseksi Jordanian hasemiittikuningaskunnaksi.

Jordanian ja Israelin nykyhistoria ja nykyisyyskin liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Sekä Israel että Jordania sijaitsevat molemmat aiemmalla Palestiinan brittimandaatin alueella.  Kun viimeiset kaksi vuosikymmentä on Israelin ja arabien välisen konfliktin ratkaisuna puhuttu ns. Kahden valtion ratkaisusta, unohtuu helposti että Palestiinassa on jo kaksi valtiota eli Israel ja Jordania, moni maa on jopa tunnustanut samalle alueelle kolmannenkin valtion eli Palestiinan.

Jordania on perustuslaillinen monarkia. Vuoden 2020 väkiluvun arvioidaan olevan noin 10.6 miljoonaa. 98% maan asukkaista on arabeja, ja tšerkessejä ja armenialaisia on kumpaakin prosentti. Lisäksi maassa on myös huomattava palestiinalaisvähemmistö; rekisteröityneitä pakolaisia on noin 1,7 miljoonaa, ja vuoden 2003 jälkeen maassa on myös huomattava määrä Irakin pakolaisia, arviota 500 000 henkeä. Asukkaista valtaosa on arabeja, jotka kulttuurinsa perusteella jaetaan jordanialaisiin, palestiinalaisiin ja beduiineihin.

Lyhyt historia

1880-luvulta alkaen osmanien (ottomaanien) hallitsemalla alueella nousi kaksi kansallismielistä liikettä: arabien ja juutalaisten. Molemmat tähtäsivät kansojensa yhdistämiseen ja itsenäisen isänmaan muodostumiseen. Palestiinan alueella kansojen edut olivat ristiriidassa. Osmanien vallan murentuessa arabien ja juutalaisten itsenäisyyshaaveet voimistuivat. Vuonna 1916 solmittu salainen Sykes–Picot-sopimus jakoi Osmanien valtakunnalta vallattavat alueet Britannian ja Ranskan etupiireihin. 

Vuonna 1917 Balfourin julistuksessa ilmaistiin avoimesti Britannian tuki juutalaisten valtiohaaveille.  IMS:n keskeiset liittoutuneiden voittajavaltiot sopivat San Remon konferenssissa (19.-26.4.1920) sisällyttävänsä Balfourin julistuksen periaatteet sopimukseen Palestiinan brittimandaatista jolle siis päätettiin perustaa kansallinen koti juutalaisille.  Tästä Palestiinan mandaattialueestaan britit irrottivat Jordan -joen itäpuolisen alueen – 80% Palestiinasta – Transjordanian emiraatiksi (trans-Jordan = Jordan joen takana). Tälle alueelle ei sallittu juutalaissiirtolaisuutta.  

Palestiinan sionistijärjestöt hyväksyivät v.1946 YK:n jakosuunnitelman jakaa brittimandaatti juutalaisten ja arabien kesken. Arabit eivät jakosuunnitelmaa hyväksyneet vaan hyökkäsivät välittömästi Israelin annettua itsenäistymisjulistuksensa (14.5.1948) juutalaisasutusten kimppuun.  Sodan jälkeen aselevossa Jordaniaan liitettiin 24.4.1950  myös se osa Palestiinasta, jota nykyisin sanotaan Länsirannaksi.Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel puolestaan otti haltuunsa Länsirannan.

Palestiinalaispakolaisten fedayeen-joukot jatkoivat sotaa Israelia vastaan Jordaniasta käsin ja  palestiinalaisjärjestöjen kasvava vaikutusvalta oli uhka Jordanian sisäiselle turvallisuudelle. Syyskuussa 1970 käytiin sittemmin mustana syyskuuna tunnettu sisällissota, jossa palestiinalaisten järjestöt karkotettiin Libanoniin. Vaatimuksistaan Länsirannan alueeseen Jordania luopui lopullisesti vuonna 1988. Vuonna 1991 Jordania aloitti neuvottelut Madridissa ja solmi rauhansopimuksen Israelin kanssa 26. lokakuuta 1994.

Jordanian eliitti rakoilee

“This country has become stymied in corruption, in nepotism and in misrule.” (Prinssi Hamzeh bin Hussein)

Pitkäaikaiset ​​halkeamat Jordanian yhteiskunnassa ja Jordanian eliitin keskuudessa vievät pohjaa Lähi-idän alueelliselta ratkaisulta.  Erot maan sosioekonomisessa politiikassa, hallinnossa ja suhtautumisessa viime vuoden Israelin, Arabiemiirikuntien ja kolmen muun arabivaltion välisiin normalisointisopimuksiin sekä kamppailu muslimimaailman johtajuudesta  haastavat kuningas Abdullah II:n asemaa.  

Kuningas Abdullah II:n velipuoli, prinssi Hamzeh bin Hussein, on aiemman kuningas Huseinin ja hänen yhdysvaltalaislähtöisen neljännen vaimonsa kuningatar Noorin vanhin poika.  Nykyinen kuningas poisti Hamzehilta kruununperijän aseman vuonna 2004.  Prinssi Hamzah on liittynyt voimakkaisiin konservatiivisiin heimoihin, joiden johtajat ovat viime vuosikymmenen aikana vaatineet mm korruption loppumista, samoin hänellä on läheiset yhteydet Saudi-Arabian kuningashuonetta lähelläoleviin tahoihin.  

Saudi-Arabia, joka hallinnoi islamin kahta pyhintä kaupunkia, Mekkaa ja Medinaa, on, ainakin BESAn analyysin mukaan, viime vuosina painostanut Jordaniaa uskon kolmannen pyhimmän paikan, Al-Haram ash-Sharifin (Jerusalemin temppelivuoren) ylläpitäjä Jordaniaa jakamaan roolinsa Saudi-Arabian kanssa.  Tämä ajatus tuli esiin myös Valkoisen Talon rauhansuunnitelmassa (”Peace to Prosperity: A Vision to Improve the Lives of the Palestinian and Israeli People”). Yhtälailla Saudi-Arabia painosti Palestiinalaishallintoa neuvotteluihin ryhtymiseksi Israelin kanssa mainitun suunnitelman pohjalta.

Jordanian sisäinen valtataistelu kärjistyi   3.4.2021 kun viranomaiset pidättivät 20 ex-kruununprinssi Hamzahin liittolaista epäiltynä vallankaappaussuunnitelmista.  Samalla prinssi Hamzah määrättiin kotiarestiin palatsiinsa ja hänen yhteyksiään ulkomaalimaan rajoitettiin.  Muiden muassa kaksi Al-Majali-heimon ja poliittisen klaanin merkittävää johtajaa pidätettiin ja Jordanian ja Saudi-Arabian kaksoiskansalaisuuden omaava, entinen ylimmän avustajan kuningas Abdullahin entinen avustaja ja Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salmanin neuvonantaja Bassem Awadallah oli pidätettyjen joukossa.

Epilogi

Vuoden 1970 musta syyskuu – sisällisota Länsirannan arabeja edustavien järjestöjen ja hasemiittihallinnon välillä – vaikuttanee edelleen Lähi-idän rauhanprosessin stagnaatioon.  Perinteiselle kansainvälisen yhteisön ajamalle “Kahden-valtion” -mallille on usein esitetty vaihtoehdoksi ns. Jordania -optiota, joka tarkoittaa Länsirannan arabialueiden liittämistä Jordaniaan jonkinasteisen autonomian omaavana provinssina.  Jordanian nykyhallinto ei ole ollut option kannalla pelätessään sen heikentävän asemaansa. Yksityisesti monet jordanialaiset pelkäävät, että Saudi-Arabia voisi tukea  pyrkimyksiä ratkaista Israelin ja Palestiinan konflikti muuttamalla valtakunta palestiinalaisvaltioksi, joka sisältäisi miehitetyn Länsirannan ne osat, joita Israel ei liittäisi. (Alueellisesta ratkaisusta ja Jordanian optiosta lisää mm Op-Ed: Alueellinen ratkaisu Israel-Palestiina -konfliktiin  ja  Palestinians Put Jordanian Option on the Table  ).

Mielestäni Jordanian kuningashuoneen kannattaisi jo unohtaa musta syyskuu – niin PLO, Fatah kuin Hamaskin ovat muuttuneet siitä mitä ne olivat 1970-luvulla.  Palestiinalaisten joukossa on merkittävä määrä mm yrittäjiä jotka näkevät vakaat olot ja yhteistyön mm Israelin kanssa mielekkäämmäksi kuin retorisen vihanpidon ja näennäiset väkivallanteot sitä vastaan.  Mielestäni Jordanian kannattaisi asemoitua samaan Irania vastustavaan rintamaan Saudi-Arabian ym kanssa, vaikuttaa Palestiinalaishallintoon neuvottelujen aloittamiseen Israelin kanssa nykyistä pysyvämmistä ratkaisuista tai tarvittaessa tehdä nämä ratkaisut ilman Palestiinalaishallinnon nykyjohtoa sekä edesauttaa joko itsenäisen tai autonomisen Palestiinan rakennustyötä asukkaidensa parhaaksi.  Näin Lähi-idän konflikti saataisiin päätökseen edes Länsirannan osalta. 

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.