Länsi-Saharan konflikti eskaloitumassa

Länsi-Sahara on Afrikan viimeisimpiä siirtomaita. Se on ollut tämän päivän hiljainen konflikti vuosikymmenien ajan, mutta Marokko aloitti 13. marraskuuta 2020 sotilasoperaation rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan Guergueratissa, lähellä Mauritanian rajaa; se syytti Polisariota Marokon ja Mauretanian välisen liikenteen tukkimisesta. 14. marraskuuta SADR julisti sodan Marokolle. Toiminnallaan Marokko rikkoi 15 vuotta kestäneen sodan päättäneen vuoden 1991 tulitaukosopimuksen Länsi-Saharan vapautusliikkeen Polisario kanssa. 

Sahrawi  -kulttuuri on sekoitus berberi-, afrikkalaisia ja arabialaisia elementtejä. Sahrawit koostuvat monista heimoista ja puhuvat suurelta osin arabian Hassaniya-murretta. Sahraweita on ~ 570 000 – Länsi-Saharassa asuu edelleen noin 160 000 sahrawia, ~ 250 000 sahrawia asuu Algeriassa, näistä lähes 100 000 on pakolaisleireillä ja loput ovat hajautuneet naapurimaiden, Euroopan tai jopa Kuuban diasporaksi.

Länsi-Sahara on taistellut yli 40 vuoden ajan kansainvälisen oikeuden mukaisesta itsemääräämisoikeudestaan. Tämän ajan alueen alkuperäiskansa – sahrawit – ovat asuneet maantieteellisesti hajallaan, konflikti on edelleen ratkaisematta ja Länsi-Sahara on edelleen miehitetty. Rabat hallitsee noin kolme neljäsosaa Länsi-Saharasta, Atlantin rannikolla sijaitsevasta valtavasta autiomaasta, mukaan lukien sen fosfaattikerrostumat ja tuottoisa valtamerikalastus. Polisario hallitsee loput.

 

Polisario

Polisario, Länsi-Saharan vapauttamisen kansallinen rintama, perustettiin vuonna 1973 vaatimaan itsenäisyyttä Espanjasta, joka hallitsi aluetta lähes sata vuotta. Vuonna 1974 Espanja myönsi alueelle autonomian ja ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen suvereniteetista. Kansanäänestys ei koskaan toteutunut.

Opiskelijaliikkeestä alkaneen Polisario-liikkeen tavoitteena oli lopettaa espanjalainen siirtomaavalta alueella; tämä tavoite saavutettiin, mutta samalla naapurit – Marokko ja Mauritania – valloittivat alueen, jolla Polisario halusi autonomiaa ja mahdollista itsenäisyyttä. Polisario julisti Saharan demokraattisen tasavallan (SADR), joka syntyi Bir Lehloussa, Länsi-Saharassa, 27. helmikuuta 1976. Sota puhkesi.

 

Länsi-Saharan separatistien paraati 40 vuotta jatkuneen konfliktin kunniaksi (ME / Massina Benlakehal)

Konflikti

Aiemmassa sodassa Marokon ilmavoimat pommittivat Länsi-Saharaa napalmeilla ja fosforipommilla, ja suuri osa Länsi-Saharan alkuperäiskansalaisista pakeni aavikon yli Algeriaan. Mauritania vetäytyi alueelta kesällä 1979 allekirjoittettuaan niin sanotun Argelin sopimuksen. Sopimuksessa tunnustetaan Sahrawin kansan oikeus itsehallintoon, kun taas Mauritania luopuu kaikista alueellisista vaatimuksista Länsi-Saharassa. Marokon armeija otti Mauritanian hallitseman alueen, mutta Mauritania tunnusti SADR: n 27. helmikuuta 1984.

Vuoden 1991 YK: n avustama rauhansopimus päätti 15 vuoden taistelut Marokon ja Länsi-Saharan Polisarion välillä. Rauhansopimus sisälsi lupauksen järjestää itsenäisyyttä koskeva kansanäänestys. Marokko on järjestelmällisesti estänyt rauhansopimuksen ehdot. YK: n rauhanturvaoperaatio Länsi-Saharassa, MINURSO, ei ole onnistunut puuttumaan rauhansopimuksen rikkomuksiin.

 

Visio: Sahravia 2026

 

Miehitys vs. itsenäisyys

Marokko on miehittänyt Länsi-Saharaa laittomasti vuodesta 1975. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Länsi-Saharalla on oikeus itsenäisyyteen. Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman raportin mukaan ei ole historiallista näyttöä siitä, että Marokko hallitsisi aluetta. Marokko rikkoo edelleen ihmisoikeuksia Länsi-Saharassa. Sahraweja syrjitään laajalti työssä ja koulutuksessa. Omien kansallisten symbolien esittäminen miehitetyillä alueilla on ehdottomasti kielletty ja kaikki itsenäisyyttä edistävät toimet estetään.

Algeria on tukenut Länsi-Saharan itsenäisyyttä vuodesta 1975 Espanjan joukkojen vetäytymisestä ja tunnustanut SADR: n itsenäisyyden vuonna 1976. SADR on Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) jäsen ja vuodesta 1982 lähtien OAU on tukenut sahrawilien oikeutta itsehallintoon. Marokko erosi OAU:sta vuonna 1984 koska järjestö tunnusti Länsi-Saharan jäsenyyden. Vuonna 2002 Afrikan unioni korvasi OAU:n.

EU tukee YK: n linjaa, joka puolestaan puoltaa oikeudenmukaista ja kestävää ratkaisua, joka turvaa Sahrawin kansan itsemääräämisoikeuden. EU: lla on kuitenkin muun muassa Marokon kanssa kalastussopimus, joka koskee Länsi-Saharan kalavaroja sahrawien etujen vastaisesti. Länsi-Saharaa koskeva kiista on myös voimakkaasti taloudellista. Rikkaiden kalavesien lisäksi Länsi-Saharalla on laajat fosfaattivarannot ja rautamalmiesiintymät.

YK: n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt yli 100 päätöslauselmaa tämän tueksi. Vuodesta 2017 lähtien 84 YK: n jäsenvaltiota oli tunnustanut SADR: n riippumattomuuden, mutta 44 niistä on joko jäädyttänyt tai peruuttanut tunnustamisen. Useat valtiot, jotka eivät tunnusta SADR: n itsenäisyyttä, pitävät Polisarioa alueen ihmisten laillisena edustajana, mutta eivät itsenäisen valtion pakolaishallituksena.

Marokko pitää Polisarioa separatistiliikkeenä ja SADR: ää nukkehallintona, jota Algeria käyttää Marokkoa vastaan. Marokko pitää Länsi-Saharaa sen historiallisena osana, mutta Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman raportin mukaan on historiallista näyttöä siitä, että Marokko ei ole koskaan hallinnut aluetta. Tämän seurauksena alueen valloitus oli ristiriidassa siirtomaa-valtioiden vuonna 1960 antaman suvereniteettilausuman kanssa. Myös marokkolaisten keskuudessa on syntynyt asiasta protestiliike. Marokko on onnistuneesti jäädyttänyt mielenosoitukset sensuroimalla Internetiä, estämällä toimittajien työtä ja levittämällä väärää tietoa.

 

Epilogi

Kansainvälisen tuomioistuimen kannan vastaisesti Länsi-Sahara on edelleen miehitetty alue Marokon jateaessa sen luonnonvarojen hyödyntämistä. Marokko on myös siirtänyt 350 000 siviiliä ja 20 000 sotilasta Länsi-Saharaan huolimatta aseellisia konflikteja säätelevästä kansainvälisestä humanitaarisesta laista, joka kieltää miehittävän valtion siirtämästä siviiliväestöään miehitetylle alueelleen. Arviolta 20 000 ihmistä on kuollut laittoman miehityksen ja sodan seurauksena. Tuhansien Sahrawien katoaminen Marokon toimesta on edelleen selittämätöntä ja rankaisematonta.

Taistelut Länsi-Saharan vapautusliikkeen Polisario ja Marokon välillä päättyivät jo vuonna 1991, mutta se on alkanut uudelleen, kun Marokko aloitti sotilasoperaation rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan Guergueratissa marraskuussa 2020. Jää nähtäväksi johtaako tämänkertainen konflikti eskaloituvaan väkivaltaan vai viimeinkin oikeutettuun rauhaan ja itsenäiseen tai edes autonomiseen Länsi-Saharaan.

arirusila

Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila - http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston - http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu