Uusi uhka idästä
Israelin ohjuspuolustus on uusien haasteiden edessä Yhdysvaltain osin vetäydyttyä alueelta ja shiia vs. sunni sekä Saudi Arabia vs Iran -konfliktien saadessa uusia muotoja. Uusin uhka Israelille ovat Iranin kehittämät ”kamikatze” droonit sekä Iranin Irakiin siirtämät risteilyohjukset joita molempia on käytetty Saudi Arabian öljyntuotantoon tehdyissä iskuissa ja jotka iskut epävakauttivat öljyntuotantoa ja markkinoita jopa globaalissa mittakaavassa.
Iranilaisohjusten siirto Irakiin ja niiden sekä droonien menestyksekäs käyttö saudijalostamoja vastaan on asettanut IDF:n hälytystilaan ja myös Israelin turvallisuuskabinetti on kokoontunut asian tiimoilta. Keskeisenä teemana on ollut puolustuksen keskittyminen vaikeasti havaittavia matalalla lentäviä risteilyohjuksia ja drooneja vastaan.
Eri iranalaisten, läntisten ja irakilaisten lähteiden mukaan Iran on sijoittanut risteilyohjuksiaan Irakiin tulevien eskalaatioiden varalle. Kymmenien ohjusten siirto Irakiin on nähtävissä myös varoituksena USA:lle ja Israelille näiden harkitessa hyökkäyksiään Syyriassa ja Irakissa olevia Iranin vallankumouskaartin joukkoja vastaan. Ohjusten kantaman oletetaan vaihtelevan 200-700 kilometriin jolloin niin Tel Aviv kuin Riadkin olisivat niiden kantaman sisäpuolella etelä- tai länsi-Irakista laukaistaessa.
Maailman johtavana pidetty Israelin armeijan (IDF) ohjuspuolustusjärjestelmä käsittää neljä kerrosta: Iron Dome järjestelmä kehitettiin erityisesti Hamasin Gazasta ampumia lyhyen kantaman raketteja vastaan, David Sling puolestaan on tarkoitettu keskipitkän matkan rakettien torjuntaan ja ylimpänä kerroksena ovat Arrow-2 ja Arrow-3 ohjukset ballistisia ohjuksia ja sateliitteja vastaan.
Israelin nykyisessä ohjuspuolustusjärjestelmässä on vielä kehitystyötä jäljellä. Iron Domen torjuntaprosentiksi lasketaan 59% – 75% eli järjestelmä ei ole aukoton eikä myöskään alueellisesti kattava/riittävä keskitettyjä raketti-iskuja vastaan. David Sling puolestaan vielä puutteellinen ja tämä tuli esiin 23.7.2018 kun kaksi David Sling torjuntaohjusta laukaistiin venäläisvalmisteista SS-21 Scarab taktista ballistista ohjusta vastaan. Syyrian armeija oli laukaissut SS-21 ohjuksen kapinallisjoukkoja vastaan, Israelin ilmapuolustus laski virheellisesti ohjuksen olleen suunnattu pohjois-Israeliin ja torjuntakin epäonnistui. Myös Arrow-3 ohjuksen testauksissa on ilmennyt ongelmia.
Nyt Israel on kehittänyt uuden järjestelmän saudien öljykenttiä vastaan käytetyille risteilyohjuksille: Israel Aerospace industries (IAI) yhtiön jalostama Barak-8ER järjestelmä on nyt käyttöönottovaiheessa. Kyseessä on aiemman Barak-8 ohjuksen pidemmän – 150 km – kantaman versio aiemman 70 km kantaneen version sijaan. Pystyyn laukaistava ohjus omaa 360 asteen peiton, aiempaa nopeamman reagointikyvyn, lyhyemmän minimieteäisyyden, hyvän operoitavuuden ja korkean immuniteetin elektroniselle häirinnälle. Ohjus on osa Barak MX järjestelmää jossa tutkat havitsevat aiempaa tarkemmin matalalla lentäviä kohteita
Saudi Arabian öljylaitoksiin tehdyissä iskuissa käytetyt risteilyohjukset olivat iranilaista Qudas 1 -tyyppiä. Sekä risteilyohjukset että ”kamikaze” -droonit ohittivat traditionaisen Patriot ohjuspuolustuksen paljastaen näin Patriotin heikon kohdan. Tilannetta pyritään nopeasti korjaamaan asentamalla Raytheonin kehittämä Howler vasta-drooni järjestelmä Patriotiin. Uudistus parantaa puolustusta matalalla ja hitaasti lentäviä kohteita vastaan.
Aiemmin Israelin ohjuspuolustuksesta:
Lähteet mm: i24News , Breaking Defense
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel -verkkojulkaisussa
Israelin puolustuksessa kyse on siitä, kummalla osapuolella näitä ohjuksia on enemmän.
Jos Jom Kippur- ja kuuden päivän sodat käytäisiin nykypäivänä, eri puolilta ympäri Israelia ammutut ohjukset jauhaisivat maan keskeiset teollisuuslaitokset ja asutuskeskukset taivaan tuuliin, huolimatta siitä, millainen puolustus Israelilla olisi. Se ei vain ehtisi valmistaa torjuntaohjuksia samaa vauhtia kuin niitä ammuttaisiin sitä ympäröivistä valtioista. Israelin elämää helpottaa suunnattomasti se, ettei sen tarvitse tällä hetkellä varautua akuuttiin sotaan kuin Irania vastaan.
Iranissakin sille on vastusta yllin kyllin, vaikka Israel varustautuukin USA:n tähtitieteellisen ”puolustus” budjetin varoilla. Iranilaiset tiedemiehet ovat osoittautuneet yhtä nerokkaiksi kuin juutalaiset kollegansa, koska ovat kyenneet kehittelemään huipputeknologiaa huomattavasti pienemmin voimavaroin kuin Israelilaiset. Tosin USA:n ”suosiollisella” avustuksella. Ovathan he tarjonneet huipputeknologiaa Iranin lautaselle antamalla viimeistä huutoa olevien tiedustelulennokkien pudota Iranin hallitsemille alueille. Eiköhän myös Iranin teknologia ole alkuperältään siten yhdysvaltalaista ja siinä voi olla myös yksi syy siihen, miksi Patriot-järjestelmä ei ole tunnistanut vihollisia.
Ilmoita asiaton viesti
Määrällä on tosiaankin merkitystä, siksipä uhka Iranin suunnasta täydentyy uhalla pohjoisesta eli Hizbollahin taholta. Hizbollahilla arvioidaan olevan noin 100 000-130 000 rakettia ja ohjusta ja näistä kehittyneimpiä versioita muutama sata. On selvää että Libanonista, Irakista ja/tai Iranista ammutut kehittyneet risteily- ym ohjukset aiheuttaisivat vakavia aineellisia ja siviilituhoja Israeliin varsinkin kun niitä ammuttaisiin keskitetysti ryppäissä. Lähivuosina voittajasta ei tosin ole epäselvyyttä sillä vaikkapa uusiin Saksasta hankittuihin ja modifioituihin Israelin laivaston sukellusveneisiin on sijoitettavissa ydinkärjellä varustetut ohjukset.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä täydennyksenä ettei Israelin puolustus massiivista ohjushyökkäystä vastaan voi tukeutua vain torjuntaohjusjärjestelmiin. Siksipä viime vuosina erityistä panostusta (rahaa, henkilöitä, tutkimusinstituutteja…) on suunnattu sekä cyberhyökkäys- että -puolustusvalmiuksiin. Osana tätä on kehittää yhä tehokkaampia keinoja tulevien ohjusten häirintään etteivät osuisi kohteisiinsa ja samalla omien ohjusten ”häiriökestävyyteen” jotta nämä olisivat tehokkaita torjuntatyössään.
Ilmoita asiaton viesti