Haavisto hyvä, Stubb parempi

Presidentti Mauno Koivisto fundeerasi joskus, että jos emme tiedä miten käy, olettakaamme että käy hyvin.

Mutta kun selvisi, että presidentinvaalien toisella kierroksella ovat Pekka Haavisto ja Alexander Stubb, me tiedämme että käy hyvin. Sen verran hyviä ehdokkaita molemmat ovat.

Näissä vaaleissa voittaja on Suomi.

Otetaan nyt ensin Haavisto. Vahva ja vakuuttava kokemus ulkopolitiikasta ja rauhanneuvotteluista. Hienot ja humaanit, ihmisoikeusetiikkaan ankkuroituvat arvot. Laajat verkostot. Yhdellä sanalla: presidenttiainesta.

Silti ääneni menee Stubbille.

Se on tavallaan vähän outoa. Kallion punaviheriöllä asuvana ja humanismiin hurahtaneena filosofian opettajana olen huomannut, että tuttavapiirini selvä enemmistö äänestää Haavistoa. Jos nyt valittaisiin sosiaali- ja terveysministeriä tai vaikka opetusministeriä, varmasti äänestäisin Haavistoa minäkin.

Mutta nyt valitaan presidenttiä. Ja presidentin tonttia on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Maailma on päässyt nyrjähtämään vaaralliseen asentoon, ja presidentiltä vaaditaan nyt vahvaa näkemystä ja kykyä itsenäiseen ja analyyttiseen turvallisuuspoliittiseen ajatteluun – ei riitä, että menee joukon mukana.

Seuraavaksi päästään tietty Nato-kysymykseen. Stubb ymmärsi ja uskalsi kannattaa liittymistä läntiseen puolustusyhteisöön jo silloin, kun näkemys oli – vaikeasti ymmärrettävistä syistä – erittäin epäsuosittu. Kuvaavaa on, että edellisissä presidentinvaaleissa kaikki ehdokkaat Nils Torvaldsia lukuun ottamatta vastustivat Nato-jäsenyyttä.

Jos Stubbista tulee presidentti, se tarkoittaa raikasta uutta aikaa ja viimeistä kunnon irtiottoa jälkisuomettuneisuuden möhnästä.

Kyse ei tietenkään ole pelkästään Natosta. Mutta Stubbin Nato-linjaukset osoittavat, että hän ei ole ilmapiirin vietävissä vaan ajattelee isoista kansallisista kysymyksistä vastuullisesti omilla aivoillaan. Samaan aikaan kun hän oli oikeassa, hän ei nälvinyt niitä, jotka eivät olleet.

Niin, se Stubbin persoona? Itse olen tavannut Stubbin vain kerran, kun kauan sitten puhuimme radiossa turvallisuuspolitiikasta. Paljon en keskustelusta muista, mutta sen kyllä, että hän kohtasi kalliolaisen filosofian tuntiopettajan silmien tasolta – tasaveroisena keskustelukumppanina, niin studiossa kuin sen ulkopuolellakin.

Eikä silloin ollut edes vaaleja tulossa.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu