Jaa että kasvamaan…?

Terveisiä Porin SuomiAreenasta! Lämpöä piisaa ja kivasti kipunoi myös yhteiskunnallinen keskustelu. Tänään kävin kuuntelemassa muun muassa asevelvollisuuspaneelia, kuinka ollakaan.

Mikäpä sitä oli seuratessa, enimmäkseen kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.), Varusmiesliiton pj. Elina Riutta ja prikaatikenraali Manu Tuominen puhuivat ihan järkeviä. Erityisesti ilahdutti, että keskustelua käytiin paljolti tasa-arvoteeman ympärillä.

Muistan nimittäin hyvin, millainen oli vastaanotto varsinkin 1990-luvulla, kun koetin tuoda armeijakeskusteluun tasa-arvokulmaa. Silloin – ja toki paljon myöhemminkin – sain kuulla, että tasa-arvo ei nyt vain kuulu maanpuolustuskeskusteluun.

Nyt se näyttää kuuluvan ja on jopa keskeinen teema. Nuorille sukupolville kun on outo ajatus, että naiset ja miehet eivät olisi lain edessä yhdenvertaisia.

Mutta on myös pienen kritiikin paikka. Pikkurisu tulee siitä, miten keskustelijat suhtautuivat varusmiesten taloudellisen tilanteen kohentamiseen, nykyiset päivärahathan eivät riitä varsinkaan yksin asuvalle, kun pitäisi maksaa kotivakuutusta, ruokaa, puhelinlaskua, paikallisbussin lippua ja voisihan sitä joskus leffassakin käydä.

Kumman laimea oli keskustelijoiden halu korjata tilannetta. Olisihan se kuulemma kiva juttu, jos päivärahat olisivat isommat, mutta korotuksiin ei oikein taida olla rahaa…

Eikö todella? Päivärahoihin menee nyt noin 45 miljoonaa. Puolustusmenot, joista päivärahat maksetaan, ovat tänä vuonna noin 6,2 miljardia euroa. Päivärahat vievät armeijan budjetista siis vaivaiset 0,7 prosenttia – ja varusmiehet ovat ainakin juhlapuheissa koko puolustuksen selkäranka.

Rahaa siis olisi, vaan ei halua.

Sitten on vielä sen vähän isomman risun paikka, ja sen ojennan kenraali Tuomiselle. Koska itse keskustelun aikana asiaan ei tullut selvyyttä, kävin kysäisemässä kenraalilta tilaisuuden jälkeen, mitä hänen mielestään pitäisi tehdä niille miehille, jotka eivät selvästikään asepalvelukseen sovi.

En oikein saanut vastausta, eikä siinä mitään, kysymys on tietysti vaikea. Huolestuttavampaa sen sijaan oli kuulla kenraalin suusta, että aina tietty määrä miehistä lähetetään palveluksesta pariksi vuodeksi ”kotiin kasvamaan”, olkoonkin että vain neljännes heistä enää palaa palvelukseen.

Kotiin kasvamaan? Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki, Tuomas 19 v. Hän on ollut aina lukijatyyppi ja inhonnut urheilua. Luonteeltaan hän on yksin viihtyvä, ujokin, ja pitää mielellään muihin vähän etäisyyttä. Tuomas rakastaa hiljaisuutta ja mietiskelyä, josta on saanut mielenrauhaa. Erityisen innostunut hän on filosofiasta, ja hän haaveilee pääsevänsä opiskelemaan psykologiaa ja teoreettista filosofiaa yliopistoon.

Armeijaan hän ei sovellu eikä motivoidu, jo pelkkä ajatus alokastuvan pukukoppitunnelmasta ja jätkämäisen seksistisestä ja rasistisesta huumorista on puistattava, samoin militaristista maskuliinisuutta tihkuva ilmapiiri, onhan Tuomas jo 14-vuotiaana lukenut Mahatma Gandhin ja Immanuel Kantin pasifistisia kirjoituksia.

Ja nyt siis hänen pitäisi mennä ”kotiin kasvamaan”?

On vastenmielistä, että yhä edelleen, 2020-luvulla, armeijan piirissä korkeinta johtoa myöten viljellään alentavaa ja halveksivaa kieltä ihmisistä, jotka nyt vain sattuvat olemaan persoonallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia kuin ahtaasti määritelty kulttuurinen normimies.

Voimme luoda nykyistä paremman maanpuolustusmallin – ja sitähän tänäänkin keskustelussa tavoiteltiin – vain jos ymmärrämme ihmisten olevan yhdenvertaisia ja unohdamme keskenkasvuisuusretoriikan varsinkin, jos täysikasvuisuuden kriteerit ovat niin päättömät kuin tänään kuulin.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu