Kenraali Vehviläisen viesti on vaarallinen

Natoon ei pidä liittyä. Suomi pystyy puolustautumaan yksin. Nato-jäsenyys vain tukisi Putinin propagandaa. Näitä näkemyksiä olemme saaneet lukea kerta toisensa jälkeen evp-kenraali Aarno Vehviläisen blogeista.

Suomessa on toki sananvapaus, ja sitä vaalikaamme. Mutta sananvapauteen kuuluu myös se, että jos toistuvasti kuulemme arvovaltaiselta taholta kansallisen turvallisuuden vaarantavaa puppua, sitä saa ja pitää kritisoida.

Vehviläinen pyrkii lietsomaan suomalaisiin hämmennystä ja sekoittamaan rivejä tilanteessa, jossa kansan yhtenäisyys olisi poikkeuksellisen tärkeää, jotta pääsemme länsimaisten demokratioiden puolustusliittoon ja sen turvatakuiden suojiin. Kenraalin haave on, että Nato-ratifiointi pitkittyisi ja asia tulisi uuden eduskunnan käsiteltäväksi – ja silloin toivottavasti enemmistö vastustaisi jäsenyyttä.

Vehviläinen on veneen keikuttaja par excellence.

On helppo yhtyä Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen (28.11.), jonka mukaan Suomen pitää mahdollisimman nopeasti päästä puolustusliiton jäseneksi, ja Naton ovenraossa odottelu lisää riskiä, että kärsivällisyys alkaa suomalaisilta loppua. Tällaisessa tilanteessa on pohjattoman vastenmielistä ja epäisänmaallista, että suomalainen kenraali työntää herkeämättä kapuloita rattaisiin.

Vehviläinen ei ole mikä tahansa riviupseeri. Hän on entinen Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori ja Itäisen maanpuolustusalueen esikuntapäällikkö. Ei siis ihme, että hänen bloginsa ovat saaneet innokkaita kannattajia.

Tässä leikitään nyt liian suurilla panoksilla. Sellainenkin kauhukuva on periaatteessa mahdollinen, että Suomen Nato-hakemus jää pitkäksi aikaa välitilaan, Ukrainan rauhanneuvottelut ehtivät alkaa ja Suomen Nato-jäsenyydestä tulee pelinappula neuvotteluihin.

Suurin virhe tietty tehtiin vuosia sitten, kun Natoon ei ymmärretty liittyä hyvän sään aikana – vaikka kaltaiseni turpoamatööritkin tajusivat liittoutumisen tarpeen. Mutta järkyttävintä on, jos vieläkään ei ole opittu mitään vaan yhä edelleen pyöritellään jälkisuomettunutta jargonia, jonka taustalla kummittelee ajatus raakalaismaisen diktaattorin legitiimeistä etupiireistä.

Kiusallista on myös muiden kenraalien hiljaisuus. Jos joku arvovaltainen opettaja laukoisi kuukausi toisensa perään koulumaailmaa koskevia typeryyksiä, muut opettajat kyllä hoitaisivat kritiikkipuolen – ja onhan tällaista nähtykin.

Vieläkin odottelemme sitä kenraalikollegaa, joka kertoisi julkisesti ja mieluiten kohta kohdalta, mikä Vehviläisen ajattelussa mättää. Nyt kritisointi on liiaksi meidän harrastelijoiden harteilla.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu