Lakossa ollaan – ja syystä

Niinhän tässä sitten kävi, että meidän yksityiskoulujen opettajien piti mennä lakkoon. Tai piti ja piti, olisimmehan me voineet kaapia muruset neuvottelupöydästä ja jatkaa kiltisti töissä.

Mutta emme me oikein voineet. Samaan aikaan kun hinnat ovat nousseet kohisten ja opettajien työmäärä kasvanut rutkasti, palkat laahaavat. Ja kun säännöllisen työajan palkat varsinkin nuorilla opettajilla ovat mitä ovat – rapiat kolme tonnia brutto – hyvin monet joutuvat jatkuvasti pitämään ylitunteja.

Se ei ole terve tilanne, ja seuraukset vasta epäterveet ovatkin. Yhä useampi opettaja väsyy ja uupuu. Julkisuudessakin kuultujen burnout-tarinoiden jälkeen aina vain harvempi ylipäätään haluaa opettajaksi. Yliopistoväki tietää kertoa, että monella alalla aineenopettajiksi hakevia on vähemmän kuin aloituspaikkoja.

Näyttää siltä, että olemme Ruotsin tiellä. Siellähän koko koulujärjestelmä on alkanut pahan kerran rapautua, kun kouluihin ei yksinkertaisesti löydy kelpoisia opettajia.

Onneksi meillä sentään jotain tapahtuu. Kuntapuolen opettajat saivat ansaitsemansa palkkaohjelman, joka korjaa naisvaltaisen opetusalan palkkakuoppaa tulevina vuosina. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi koskea myös yksityiskouluja, samaa työtähän tässä tehdään, mutta nyt näyttää se kaikki järki olevan kadoksissa.

Hetkinen, yksityiskouluja? Tässä kohtaa on tarpeen selventää, että kyseessä eivät ole yksityiskoulut suuren maailman malliin. Meikäläisissä yksityiskouluissa ei peritä lukuvuosimaksuja ja toiminta rahoitetaan julkisista varoista aivan samaan tapaan kuin kaupungin koulujen, mitä nyt rahaa tulee pikkasen vähemmän.

Mutta pienemmillä resursseilla on pärjätty, koska yksityiskouluissa arkea voidaan pyörittää tehokkaammin ja kevyemmällä byrokratialla, hallintohömppää on vähemmän.

Koska koulut poikkeavat niin paljon vaikkapa englantilaisista private schooleista, olen miettinyt, että väärien mielikuvien välttämiseksi ja muutenkin osuvampaa olisi puhua itsenäisistä kouluista. Toki ongelmaksi tulisi se, että Itsenäisten koulujen liiton lyhenne IKL toisi vielä hurjempia mielikuvia…

Leikki sikseen, palataan lakkoon. Tällä erää se kestää vain pari päivää, ja moni ehkä kysyy, mitä hyötyä sellaisesta on, eikö tuo ole lakkona pelkästään symbolinen?

No onhan tämä. Ja symboloikoon vaikka sitä, ettemme vielä halua aiheuttaa kohtuuttomasti harmia ja edelleen toivomme, että neuvottelupöydissä järki ja oikeudenmukaisuus voittavat.

Mutta se vaatii, että palkankorotukset eivät enää olisi pelkästään symbolisia.