Lehdistö on vaiennettu

Otetaan alkuun pieni tietovisa. Mikä on merkittävin yksilönvapauden loukkaus Suomessa? Viiden pisteen vihje: se sattuu olemaan sama kuin Suomen selvin tasa-arvorikkomus.

Sitten kolmen pisteen vihje: lehdistö ei näe asiassa mitään ongelmaa.

Ja yhden pisteen vinkki: se opettaa nuorille, että tytöille ja pojille kuuluu eri laki ja eri velvollisuudet.

Aivan oikein. Kyseessä on nuorille miehille sukupuolen perusteella lätkäisty asevelvollisuus.

Massiivinen vapaudenriisto se on siksi, että asevelvollisuus koskee kaikkia miehiä, osuu parhaisiin nuoruusvuosiin, katkaisee pitkäksi aikaa normaalielämän ja pakottaa nuoret yksilöllisyyttä nujertavaan kasarmikuriin, jossa kaikki on kontrolloitua hiusten pituudesta lähtien.

Vaihtoehdot ovat karut. Pahimmillaan joutuu vankilaan, mutta jos hyvin käy, linnatuomion sijasta jalkaan kytketään liikkumista rajoittava jalkapanta. Tarkkana paranee olla, sillä jos pantamies kävelee sivuun etukäteen sovitulta reitiltä tai nauttii perjantai-iltana pullon olutta, rangaistukseksi voi lävähtää ehdotonta vankeutta.

Toki on olemassa siviilipalvelus. Se tosin vastaa noin 2 000 tunnin yhdyskuntapalvelua, mikä on absurdia, kun törkeistä lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista voi selvitä alle sadan tunnin yhdyskuntapalvelulla.

Räikeän yhdenvertaisuusongelman asevelvollisuudesta taas tekee se, että vapaus viedään jalkovälin perusteella.

Jo se on käsittämätöntä, että sallimme mokoman seksistisen ja eurooppalaisittain ainutlaatuisen sortosysteemin jatkaa kuin ei mitään, mutta länsimaiseen demokratiaan tyystin sopimaton lisäkierre tulee vielä siitä, ettei asiasta käydä avointa julkista keskustelua.

Nimittäin kovin on hiljaista vaikkapa Ylen, MTV:n ja Helsingin Sanomien suunnalla; korkeintaan saamme nähdä hassunhauskoja ”testaa kuinka hyvin tunnet inttislangin” -juttuja tai sitten maireat uutisankkurit kertovat, miten taas astui uusi miespolvi armeijan harmaisiin ja mahtavatko ne sotilaskodin munkit olla yhtä hyviä kuin isän nuoruudessa.

Pieni poikkeus on. Vuosittain saamme hennon valontuikahduksen marraskuun lopun pimeyteen, kun MTS eli maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta julkaisee tutkimuksen, joka mittaa suomalaisten näkemyksiä esimerkiksi juuri asevelvollisuudesta. Tästä sentään näemme joitakin medianostoja, mutta mikään iso ilo se ei ole tiedotusvälineiden hyristessä kritiikitöntä tyytyväisyyttään sukupuoli-apartheidiin pohjaavan asevelvollisuuden kannatusprosentteihin.

Sitä ei sanota, että tietenkin nykymallille löytyy tukea, ihan perinteen vuoksi, kun asiasta joko ollaan hiljaa tai sen käsittely on yksipuolista ja vain virallisen linjan mukaista.

Analyyttisyys puuttuu. Edes niin ilmeinen epäkohta kuin varusmiesten taloudellinen ahdinko – päivärahat ovat vain kolmannes muiden Pohjoismaiden tasosta – ei kiinnosta toimituksia pätkääkään.

Mistä moinen korvia särkevä hiljaisuus? Syitä on monia, ja yhdeksi niistä esitän maanpuolustuskursseja, tuota merkillistä suomalaiskeksintöä, jolle ei oikein löydy maailmalta verrokkia, demokraattisista maista nyt ainakaan.

Puolustusvoimat kutsuu melkein kuukauden mittaisille intensiivisille kursseilleen aivopestäviksi muun eliitin lisäksi mediatalojen avainhenkilöitä, joille muun toiminnan sivussa propagoidaan, ettei nykymuotoiselle asevelvollisuudelle kerta kaikkiaan ole vaihtoehtoja. Näin he sitten ymmärtävät olla kirjoittamatta puolustusvoimien kannalta kiusallisista pikkujutuista, kuten asevelvollisuuden rakenteellisesta epätasa-arvosta.

Olisihan se nyt viimeistään muutaman vuoden päästä pidettävällä jatkokurssilla noloa, jos olisi puraissut ruokkijan kättä; mediavaikuttajalle on sentään avattu kultapossukerhon portit, kiitollinen pitää olla.

Tällainen kansanedustajien ja journalistien manipulointi ei kuulu länsimaiseen demokratiaan ja sananvapauteen, mutta mitäpä pienistä. Perinteet kunniaan.

Maanpuolustuskurssien ylle on onnistuttu nerokkaasti kehittämään kutkuttava salaperäisyyden ja glorian aura, ja on suorastaan liikuttavaa nähdä, miten imarreltua mediaväki on saadessaan mystisen kurssikutsun ja päästessään verkostoitumaan ja veljeilemään poliitikkojen kanssa. Kuulin, että yhteishenki on huikea. En epäile yhtään.

Ja homma toimii. Kun muuan rivitoimittaja yritti kirjoittaa isoon lehteen sukupuolitetun asevelvollisuuden ongelmia käsittelevän artikkelin, yläportaan maanpuolustuskurssitettu reservireiska painosti leikkaamaan jutusta kärjen pois. Itse annoin pitkän haastattelun erääseen lehteen, mutta sitä ei koskaan julkaistu, koska mukana oli asevelvollisuuskritiikkiä.

Hämmästyttävästi jopa vähän vaihtoehtoisemmat aviisit, sellaiset kuin Voima tai Kansan Uutiset, jotka muuten näkevät syrjintää kaikkialla minne katseen nyt vain kääntää, ovat hyvin vaisuja, kun kyse on maan selvimmästä tasa-arvo-ongelmasta.

Eduskunnan ja median ohjailu on kaiken kaikkiaan hoidettu niin hienosti, että tässähän pitää oikein nostaa malja puolustusvoimille – uskomaton suoritus vapaassa demokratiassa. Onneksi olkoon, te teitte sen!

ArnoKotro

Lukion opettaja, kolumnisti Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj. Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu