Nyt kiltteys kuuseen

Opettajat menivät lakkoon, eikä ihme. Sen sijaan se vähän ihmetytti, millaista keskustelua ennen lakkoa käytiin. Yllättävän monet opettajat toivoivat, ettei lakkoa tulisi. Lakosta on ylimääräistä haittaa oppilaille ja opiskelijoille.

Lakon edellä monessa koulussa kävi melkoinen tohina, kun opettajat puursivat muun työnsä päälle tehtäväpaketteja lakon ajaksi. Moni laati verkkoon ajastettuja tehtäviä, jottei normaali opiskelurytmi kärsi. Nuo tehtävät opettajat sitten tarkistavat lakon loputtua.

Ylityönä, ilmaiseksi.

Tietyssä mielessä arvostettavaa tietysti. Mutta noinkohan se menee miesvaltaisillakin aloilla? Että kun paperimiehet menevät lakkoon, he omalla ajallaan puskevat koneista tolkuttomasti paperia ennen ja jälkeen, ettei tuotantomääriin tule notkahdusta?

Tuskinpa. Monissa miesvaltaisissa ammateissa lakkoillaan tiuhaan ja hanskat tippuvat lakon ajaksi maahan asti. Opetusalalla sen sijaan yritetään minimoida vahingot ja pahimmillaan tehdään viikon työt ilman palkkaa. Tai sitten tullaan normaalisti töihin. Kun toimin lakkovahtina, sain välillä osakseni syvää paheksuntaa.

Hirveästi en enää ihmettele, että naisten yli on kävelty palkkaneuvotteluissa vuosikymmenet.

Kyllä tässä jotain feminististä röyhkeyskoulua tarvittaisiin. Varsinkin varhaiskasvatuksen ja peruskoulun alaluokkien opettajien palkat ovat niin kehnot, ettei niillä tahdo ainakaan Helsingissä pärjätä, kun pitäisi se vuokrakin maksaa.

Niin, kyllä, vuokra. Eivät kaikki opettajat tule keskiluokkaisista perheistä, jolloin on ehkä välttynyt opintolainalta vanhempien taloudellisen tuen ansiosta ja on voinut ajatella, että jossain vaiheessa tulee se perintökin, jolla kuittaa asuntolainoja. Myös köyhistä oloista ponnistavien pitää tulla palkallaan toimeen.

Opettajien työmäärä on sekin kaiken aikaa kasvanut, kun varsinaisen opetustyön päälle on sysätty monenmoista sälää, silppua ja palaveria, joiden tarkoitusta voi usein vain ihmetellä. Samalla kun muu työ on lisääntynyt, opetusvelvollisuuksiin ei ole saatu huojennuksia.

Jos peruspalkat korjattaisiin kuntoon, opettajien ei tarvitsisi jatkuvasti kasata lukujärjestyksiinsä ylitunteja, joiden alle moni uupuu. Siitä kärsivät oppilaatkin.

Eivät jälkeenjääneet palkat ja työmäärän kasvu edes ole ainoita syitä, miksi kannatan lakkoa. Vähintään yhtä paljon painaa ammatin kehno arvostus.

(Ehkä minun pitäisi lopettaa tähän, menee vähän katkeraksi, mutta jatkan nyt kun aloitin.)

Havahduin opettajantyön halveksuntaan parikymmentä vuotta sitten.

Noihin aikoihin olin julkaissut runokirjan ja toisenkin, ja aihe taisi olla sen verran kiinnostava – lost love and broken heart – että lehdistö innostui. Siinä sivussa media hoksasi myös ammattini, joka jo tuolloin oli, kehtaako sitä sanoakaan, lukion opettaja.

Ainakin joidenkin toimittajien mielestä se oli noloin työ mitä nyt kuvitella saattaa. Ei ollut mieltä ylentävää, kun eräänkin suuren aikakauslehden toimittaja kirjoitti Kotron olevan ”surkea filosofianopettaja”.

Törmäsin toimittajaan sattumalta eräissä kekkereissä. Pakkohan minun oli hänelle vähän ihmetellä titteliä, kun juuri tuolloin koulussamme oli meneillään pieni filosofiabuumi. Moni opiskelija valitsi filosofian jatkokursseja ja menestyivätpä he kirjoituksissakin kivasti.

Toimittaja pahoitteli, että lause tosiaan oli huolimaton. Tarkoitus ei ollut sanoa, että olen surkea opettaja. Sesurkea” viittasi ammattiin.

Samaa henkeä edusti Helsingin Sanomat. Kulttuurisivut lällätteli, että ”Kotro opettaa lapsosille filosofiaa”.

Arvostukset ovat mielenkiintoisia. Jos olisin opettajantyön sijaan pukertanut kuudetta vuotta väitöskirjaa Spinozan conatus-käsitteen uustulkinnoista, kulttuuritoimittaja olisi arvatenkin ollut haltioissaan. Jos tuon ajan käyttää siihen, että koettaa saada nuoria pohtimaan eettisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia ja kiinnostumaan vaikkapa kirjallisuudesta ja filosofiasta, kyseessä on halveksittava ammatti.

Surullisinta on, että opettajan työn vähättely on päässyt tarttumaan jo kouluväkeenkin. Olin mukana lukiouudistusta pohtivassa työryhmässä, ja oli pysäyttävää kuulla ryhmän nokkamieheltä, että ”esimerkiksi filosofia on täysin turha oppiaine” – ja sen myötä siis filosofian opettajan työ totaalisen joutavaa.

Niin, onhan se aivan turhaa opettaa nuorille ajattelun ja argumentoinnin taitoja, valeuutisten erottamista luotettavasta tiedosta ja niin edelleen. Ja kohtaamani halveksunta on taatusti pientä siihen verrattuna, mitä varhaiskasvattajat, siis ne ”tarhatädit”, saavat kuulla.

Menikö uhriutumiseksi? Toivottavasti, se ainakin oli tarkoitus. Toivon tehokkaita lakkoja ja ilmapiirin muutosta.

+10
ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu