Onko Tarja Halonen meidän Donald Trump?

Minä haluaisin pitää Tarja Halosesta. Ihan oikeasti haluaisin.

Hänen puolueensa Sdp on tehnyt historian varrella korvaamattoman arvokasta työtä. Voi sanoa, että koko suomalainen hyvinvointivaltio on pitkälti sen luomus.

Halosen tavoin kannatan kattavaa sosiaaliturvaa ja huolenpitoa vähäosaisista. Ja onhan Halonen itse tehnyt ihailtavan luokkaloikan kalliolaisesta työläiskodista valtakunnan huipulle.

Lasikattojen rikkominen on upeaa sekin. Kun puolet väestöstä on naisia, on vähintään kohtuullista, että myös presidentiksi saatiin lopulta nainen.

Ja sukelletaan nyt vielä yksityisempiinkin vesiin. Olen ymmärtänyt, että Tarjan isä katosi hänen elämästään jo varhain. Se koskettaa – ja kuulostaa tutulta. Oma isäni ei tosin kadonnut, ei fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän.

Jo vain, minulla olisi monet syyt pitää Halosesta, ihailla ja arvostaa, himppasen samastuakin. Mutta miksi, voi miksi hän on tehnyt siitä niin vaikeaa?

Olen nähnyt Halosen lähietäisyydeltä kahdesti. Erityisesti mieleen on jäänyt Porin Suomi-Areenan koulukeskustelu, johon Halonen osallistui. Siinä tutkija kertoi, että kansainvälisillä Pisa-mittareilla tyttöjen osaaminen on pysynyt Suomessa entisellään, mutta poikien tulokset ovat romahtaneet.

Tästä presidentti kiehahti. ”Toisinaan tuntuu, että tekivät tytöt mitä tahansa, ei se ole koskaan oikein kiva juttu”, kuului kärttyinen kommentti.

En ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt tutkijakaan, joka jälkeenpäin ihmetteli Halosen äksyilyä. Onko pelkkä poikien ongelmien mainitseminen jotain niin hirmuista sovinismia, että siitä pitää noin kimmastua? Masentavan mustavalkoiseksi paljastui presidentin maailmankuva.

Mutta sitähän on liikkeellä isompienkin maiden johtajistossa.

Tarja Halosen presidenttiyden pysyvimmäksi perinnöksi jää se, että Suomi ei liittynyt Natoon – silloin kun se kivuttomasti olisi onnistunut.

Se on karu perintö. Jättäydyimme häikäilemättömän ja kansainvälisestä oikeudesta piittaamattoman Venäjän etupiiriin.

Ja Trumphan se tässäkin tulee mieleen, ei voi mitään; Halosen ja Trumpin Nato-allergiassa on jotain samaa. Länsimaisten vapaiden demokratioiden puolustusliitto ei ole heidän juttunsa.

Yhtäläisyydet jatkuvat. Trump on noussut otsikoihin, koska on vähätellyt sotaveteraaneja. Sopii palauttaa mieleen, mitä Halonen teki – tai siis jätti tekemättä – heti virkakautensa aluksi. Presidentti skippasi talvisodan rauhan 60-vuotisjuhlan, koska katsoi, että Chilen sosialistipresidentin virkaanastujaiset toisella puolella maapalloa oli merkittävämpi tilaisuus.

Eipä Halonen muutenkaan näytä arvostavan rivisotilaita tai suorittavaa porrasta. Hän ei ylipäällikkönä vaivautunut opettelemaan aliupseerien arvomerkkejä ja perusteli tätä kopeasti sillä, että seurustelee korkea-arvoisempien sotilaiden kanssa.

Jotenkin trumpahtaa tuokin.

Trump on tullut tunnetuksi naisia halventavista tölväisyistään. Ja mitä tekikään Halonen? Muun muassa nimitteli kokoomuksen miesministereitä ”nulikoiksi”. Kun vaihtaa Halosen Trumpiksi ja miehet naisiksi, voi jo nähdä tviitin:

”As ministers, we have female BIMBOS!!”

Tai otetaan tuoreempi. Hiljattain Halonen analysoi, että Ruotsissa koronatilanne on hoidettu huonommin kuin Suomessa, koska siellä ovat miehet johdossa. Ja sama trumpiksi:

”In Sweden they have a TERRIBLE situation. That’s because their leaders are WOMEN!!”

Kesällä Halonen pohti Suomen pieniä syntyvyyslukuja. Hänen mukaansa Suomeen syntyy niin vähän lapsia siksi, että alle 40-vuotiaat miehet eivät halua ottaa lainkaan vastuuta. Trump-tviittinä siis jotenkin näin:

”There are no babies because woman are SELFISH!!!”

Halosen lausunto oli halpamainen. Voi vain miettiä, kuinka paljon Suomessa on kunnollisia mutta yksinäisiä isäksi haluavia miehiä, jotka vain eivät löydä sopivaa kumppania.

Ei, Halosen puheista tihkuva miesviha ei juuri jää jälkeen Trumpin naisvihasta.

Sitäkin on naurettu, että Trump ei oikein osaa käyttäytyä, kömpelöistä kättelyistä on tullut meemejä. Mutta ehkä sekään ei mennyt aivan putkeen, kun oma valtiovieraileva presidenttimme nyki George W. Bushia kravatista.

Asetelma on kerrassaan hassu. Jos pitäisi nimetä presidentti, jota kotoinen intelligentsia eniten inhoaa, hän olisi epäilemättä Donald Trump. Jos pitäisi nimetä presidentti, jota kotoinen intelligentsia eniten palvoo, hän olisi epäilemättä Tarja Halonen.

Seksistisessä kiukkuilussaan presidentit ovat kuitenkin yllättävän samanlaisia.

Mutta hetkinen, melkein unohtui. Sanoin että olen kaksi kertaa nähnyt Halosen läheltä, kerroin vain yhdestä.

Toinen kerta tulee tässä, siitä on aikaa. Olin Hakaniemessä taaperoikäisen tyttäreni kanssa ja vastaan tuli – Tarja Halonen. Kai olin siinä lapseni kanssa vähän liikuttava näky, hiukan epävarma mutta samalla ylpeä isä.

Halosen katse osui meihin, isään ja tyttäreen, ja hän hymyili lämpimästi. Kyllä, lämpimästi.

Outoa.

ArnoKotro

Lukion opettaja, kolumnisti. Toksinen humanisti. Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj. Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu