Orpo ei puhu totta

Hallitus on korostanut varsinkin pääministerinsä Petteri Orpon suulla, että Suomessa ei hyväksytä minkäänlaista syrjintää. Varmuuden vuoksi viesti taotaan päähämme terhakkaalla toistolla, hallitus kun sitoutuu ”tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen”.

Kun sama asia pitää sanoa kolmeen kertaan, mielessä käy jo kommunistinen Itä-Saksa ja sen virallinen nimi: Saksan demokraattinen kansantasavalta. Kolmesti pitää sanoa juuri se, mikä puuttuu. DDR:stä demokratia, Suomesta tasa-arvo.

Hallituksen tiedonanto painottaa heti toisessa virkkeessä, että Suomessa jokainen voi luottaa sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Tuohan on pelkkää puppua. Itse satun olemaan ammatiltani lukion opettaja ja tapaan siis jatkuvasti kutsuntaiässä olevia nuoria. Siinä on tasa-arvoisen Suomen nuorilla ihmettelemistä, kun valtiovalta jakaa heidät sukupuolensa perusteella tiukasti kahteen leiriin: toiset komennetaan pitkään palkattomaan palvelukseen, toiset saavat tehdä mitä huvittaa. Valtiovallan kaavailemat yhteiset kutsunnat tekevät eriarvoisen kohtelun jatkossa vielä entistäkin havainnollisemmaksi.

On siis järjenvastaista väittää, että tytöt ja pojat olisivat lain edessä yhdenvertaisia.

Vasta-argumentit jäävät ontoiksi. Usein saamme kuulla, että miesten inttipakko ei ole syrjintää, koska naiset joutuvat synnyttämään. Väite on virheellinen: ei laissa ole pykälää, joka velvoittaisi naiset lapsentekoon. Ja jos synnyttäminen ja asepalvelus väkisin halutaan rinnastaa, siitähän loogisesti seuraa, että armeijasta ja siviilipalveluksesta kieltäytyvää miestä pitää kohdella kuin naista, joka ei halua lapsia – eli ei anneta minkäänlaista rangaistusta. Tämä taas ei synnytysargumentin esittäjille käy.

Sitäkin kuulee, että sukupuolia eri tavoin kohteleva asevelvollisuuslaki ei ole syrjintää, koska onhan meillä esimerkiksi lakeja, jotka asettavat ihmiset eri asemaan iän perusteella, eikä tätä pidetä syrjintänä. 18-vuotias saa äänestää, 17-vuotias ei.

Eipä kestä katsetta tämäkään ajatuksenjuoksu. Äänioikeuden kanssa tilanne korjaantuu, kun 17-vuotias pääsee äänestämään vuoden kuluttua – ja vastaavasti se äänioikeutettu 18-vuotias ei ole saanut aiemmin äänestää. Näitä nuoria kohdellaan elämänsä varrella yhdenvertaisesti, eikä mikään syntyperäinen ominaisuus johda epätasa-arvoon lain edessä. Jotta sukupuolitettu asevelvollisuuslaki olisi vastaavalla tavalla syrjimätön, kaikkien nuorten pitäisi jossain vaiheessa muuttua naisista miehiksi.

Mutta turhaahan tämä logiikan perään huutelu taitaa olla, kun kyse on politiikasta ja ideologisesta sokeudesta.

Silti jatkan huutelua. Nimittäin se, että asevelvollisuuslaki asettaa pojat ja tytöt eri asemaan, on laajakantoisen vahingollista. Nuorille syötetään kädestä pitäen ja hyvin konkreettisesti ajatus, että naiset ja miehet eivät ole – eikä pidäkään olla – yhdenvertaisia lain edessä.

Kun tällainen syrjinnälle suopea asenne hyväksytään armeijan yhteydessä, nuori miettii, miksei saman tien laajemminkin: ei kai miehiä ja naisia työelämässäkään tarvitse kohdella tasa-arvoisesti? Ja edelleen: jos sukupuoli on käypä syrjinnän peruste, miksei sitten ihonvärikin?

Jos hallitus oikeasti haluaa vastustaa rasismia ja seksismiä, luulisi että se ihan ensimmäiseksi kävisi kaikkein seksistisimmän lainkohdan kimppuun ja purkaisi rakenteellisen syrjinnän.

Mutta ei, hiiskahdustakaan ei kuulu siltä rintamalta.