Rakas Joulupukki, nyt olisi toive!

Joulupukki hyvä, olen koettanut olla kiltisti koko vuoden ja purra hammasta koulumaailman hulluuksien äärellä, vaikka välillä olisin halunnut huutaa ääneen.

En ole huutanut. Siksi uskallan lähestyä sinua lahjatoiveella: koulumme tarvitsee kunnon tilat! Ei, en tarkoita mitään luksusta – auditorioita ja suihkulähteitä – vaan ihan tavallisia luokkia. Sellaisia missä koulutyö onnistuu, tiedäthän: voi opettaa, keskustella, tehdä tehtäviä.

Onhan niitä luokkatiloja koulussamme nytkin, mutta liian vähän, kaikille ei riitä. Niinpä oppilaat ja opiskelijat joutuvat välillä opiskelemaan missä sattuu.

Opettajatkin ovat lujilla. Joku opettaa matematiikkaa kuvataideluokassa siveltimien seassa, toisen oppilaat ahtautuvat kellarikerroksen sohville ja kolmannelle varmaan raivataan kohta tilaa varaston puolelta. Ja on siinä musiikin opettajalla ihmettelemistä, kun edellisellä tunnilla on preparoitu ja biologian opettajalta on jäänyt pässinkivekset pöydälle.

Mutta miksi minä sinulle kirjoitan, parahin pukki? Siksi, että uskon sinuun enemmän kuin Helsingin kaupunkiin.

Koulun johto on koettanut jo vuosikausia selittää kaupungin virkamiehistölle, että lisäsiipi tarvitaan, taloon ei kerta kaikkiaan mahdu ja seinät kaatuvat päälle. Sisäilma on sakeaa, happi loppuu, meteli on kaamea.

Mutta kukaan ei vaivaudu edes vastaamaan. Jospa kaupungin hallinto onkin satuolento?

Vaikka ei se taida olla. Kuulemani mukaan kouluhallinnon visioseminaareissa kokoustaa jatkuvasti ihmisiä, ja palaverien dioissa hehkuu sellaisia sanoja kuin hyvinvointiosaaminen ja hyvinvointiprosessien jalkauttaminen.

Kuitenkaan rahaa ei käytetä siihen, mikä sitä hyvinvointia toisi. Tai tarkemmin: poistaisi pahoinvointia.

Tässä on nyt isosta yhteiskunnallisesta ilmiöstä kyse, nimittäin priorisoinnista. Meidänkin koulussa ovat rakennusluvat ja suunnitelmat valmiina, mutta rahaa rakentamiseen ei vauraalta Helsingiltä löydy. Sen sijaan köyhällä valtiolla riitti rahaa vaikka miten silloin, kun lukiosta haluttiin kaikin puolin maksuton opiskeluvälineitä myöten.

Minustakin on kivaa, että nuorille jaetaan ilmaiset läppärit. Vielä kivempaa olisi, jos nuorilla olisi kelvolliset opiskelutilat.

Niin, rakas Joulupukki, ehkä voisit antaa päättäjillemme lahjaksi viisautta ymmärtää tärkeysjärjestyksiä? Tai edes omia tekstejä. Strategiapapereissa kun lukee, että Helsingistä halutaan ”maailman paras paikka oppia”.

Se ei voi onnistua, jos edes perusasioita ei hoideta kuntoon.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu