Robottiautot – ja pöh!

Olenkohan ainoa, joka kummeksuu hehkutusta kuskittomista autoista? Siis niistä täysin autonomisista ajopeleistä, jotka kuulemma kohta valloittavat tiet.

Tai siis piti jo valloittaa.

Vuonna 2013 tulevaisuudentutkija Risto Linturi opasti, ettei nuorten enää kannata opiskella rekkakuskiksi, koska rekat ajavat pian itsekseen. Aika vastuuton neuvo. Seuraavana vuonna Etlan tutkija pamautti samaan henkeen Ylen pääuutisissa, että 20 vuoden päästä ei ole rekka- eikä taksikuskeja.

Viisi vuotta sitten Helsingin Sanomat uutisoi, että vuonna 2030 liikenne hoituu näppärästi: painetaan vain puhelimen nappia, ja kuskiton auto kurvaa paikalle. Jutun kuvituksena oli toimistolta näyttävä henkilöauto, ja kuvateksti maalaili, että pian henkilöautot ovat ”liikkuvia olohuoneita ja kahviloita”. Selkä menosuuntaan mennään, eikä tietä tarvitse edes vilkaista.

Samalla kuulemma muuttuu tyystin Helsingin kaupunkirakenne. Autot ovat nimittäin vuonna 2030 yhteiskäytössä eikä parkkipaikkoja tarvita.

Ja intoutuipa Mikael Jungnerkin julistamaan neljä vuotta sitten, että vuonna 2020 (!) voimme tilata kuskittoman taksin, joka vie kolmella eurolla minne vain.

Melkoisia ovat visioveikkojen houreet.

Eikä tämä nyt edes ole jälkiviisautta, koska heti tuoreeltaan olen pitänyt ennusteita aivan höhlinä ja sanonut sen ääneenkin.

Kritiikki ei tosin ole koskaan saanut ymmärrystä. Ensin on huomautettu, että johan niitä nyt on olemassa itsekseen ajavia autoja, Jenkeissäkin se ja se auto on ajanut niin ja niin monta kilometriä ihan itsekseen.

Sen jälkeen puhe aina kääntyykin siihen muka ainoaan ongelmaan: kenet robottiauto valitsee liiskattavaksi silloin, kun onnettomuudessa pitää ajaa jonkun yli.

Tuo on pelkkä kuriositeetti, jossa jumittelu vie huomion pääasiasta. Vaikka tekniikka yltäisi periaatteessa vaikka mihin, psykologinen este täysin itseajaville autoille tavallisessa liikenteessä on jokseenkin ylittämätön.

Kuinka moni oikeasti haluaa istua mutkaisella hiekkatiellä autossa miettien, mahtaako auto kohta lähteä ohittamaan edellä köröttelevää traktoria?

Sekin näyttää unohtuvan, että aika moni yksinkertaisesti haluaa ajaa autoa sen sijaan että istuisi kädet ristissä pelkäämässä robotin seuraavaa siirtoa. Ja kuinkahan hyvin ne robotit selviävät lumisimmista talvista ja kaikista poikkeustilanteista?

Robottihorinoilla on esikuvansa. Vuoden 1967 Mitä missä milloin -kirja ennusti asiantuntijoiden voimin, että vuonna 2000 autot kulkevat ilman pyöriä, automaattisesti tietenkin ja todennäköisesti maan alla.

Valaisevaa on myös selata vanhoja aikakauslehtiä samoilta ajoilta, kesämökin ullakolta löytyy. Niissäkin maalataan rohkeasti näkymiä vuoteen 2000: Kuussa on kaupunkeja ja töihin liihotetaan lentoautoilla.

Robottiauto on uusi lentoauto.

Kyllä, monenmoista teknistä avustinta on jo olemassa ja ne kehittyvät vauhdilla. On kaistavahtia, automaattijarrutusta, itsenäistä pysäköintiä ja jos mitä sensoria ja tutkaa – ja lisää tulee. Mutta tuosta on julmetun pitkä hyppy siihen, että kuskiton taksi kurvaisi pihaan.

Koska olen irvaillut muiden ennustuksille, heitän tässä reilun pelin hengessä omani: sähkö korvaa vähitellen polttomoottorin, mutta kuskitonta autoa, joka vie minne vain, ei voi tilata kotiovelle ainakaan 30 vuoteen.

Paitsi että olen ihmetellyt robottiautohoureita, olen toki joutunut miettimään sitäkin, mikä niissä niin ärsyttää.

Realismin puute tietysti ja kritiikön usko tekniikan kaikkivoipaisuuteen. Ja siitä päästäänkin arvomaailmojen pariin. Olisi paljon helpompi hypätä mukaan tekniikan palvontaan, jos sen rinnalla näkyisi vastaavaa hurmioitumista yhteiskunnallisista ja sosiaalisista utopioista.

Ehkä robottiautohypetys nyppisi vähemmän, jos kuulisi inhimillisten kuljettajien katoamisesta haaveilun rinnalla yhtä innokasta visiointia siitä, että vuonna 2030 meillä ei enää ole leipäjonoja eikä kodittomia.

Mutta tuossakin taitavat tulla vastaan ne psykologiset esteet.

ArnoKotro

Lukion opettaja, kolumnisti. Toksinen humanisti. Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj. Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu