Suomen ei pidä jäädä Ruotsin panttivangiksi

Suomen turvallisuuspoliittinen lähihistoria on melkoinen virhearviointien ketju. Kohtalokkain munaus oli tietenkin se, ettei Natoon liitytty ajoissa.

Kohtalokkain mutta ei ainoa. Sen lisäksi tehtiin hölmö päätös luopua jalkaväkimiinoista. Ja horistiin ”Nato-optiosta” ja ”aktiivisesta vakauspolitiikasta”. Monet esimerkiksi täällä Uuden Suomen blogosfäärissä kyllä ymmärsivät liturgian ontoksi, mutta maan johto jatkoi unissakävelyä Ukrainan sotaan asti.

Käsittämätöntä oli sekin, että 2010-luvun alussa puolustusbudjettia leikattiin kovalla kädellä kun ei ilmeisesti huomattu, että seinänaapurina on aggressiivinen ja arvaamaton maa. Venäjähän oli jo tuolloin hyökännyt Tšetšeniaan ja Georgiaan ja pommittanut Groznyin raunioiksi.

Näissä turvalllisuuspolitiikan virheissä ei ilmeisesti ole tarpeeksi, koska nyt vikatikkejä halutaan lisää.

Iso virhe nimittäin tehdään, jos Suomelle tarjoutuu mahdollisuus liittyä Natoon ilman Ruotsia, mutta emme tilaisuuteen tarttuisi.

Perusteet ovat kuuluneet, että Ruotsin kanssa on sovittu että yhdessä mennään, eikä omalla puolustuksellamme edes ele ”syvyyttä” ilman Ruotsia. Jälkimmäistä ovat korostaneet varsinkin presidentti Niinistö ja ulkoministeri Haavisto.

Perustelut eivät oikein vakuuta. Ensinnäkään Ruotsin kanssa ei ole mitään sitovaa sopimusta siitä, että menemme yhtä jalkaa Natoon, näin on vain puhuttu ja haluttu. Mutta kansallinen turvallisuus on prioriteettilistalla tietenkin korkeammalla kuin kaunis käytös.

Tekipä sitä paitsi Ruotsi meille aikoinaan oharit hakiessaan EU-jäsenyyttä siitä edes kertomatta, ja anteeksi on sekin annettu.

Entä se puolustuksen syvyys? Tuokin argumentti ontuu. Ensinnäkin koko Natoon liittymisen ydin on siinä, että jäsenyys vahvassa puolustusliitossa nostaisi Venäjän kynnyksen hyökätä Suomeen ylittämättömän korkeaksi.

Puolustus ei tarvitse syvyyttä jos puolustussotaa ei tarvitse käydä.

Toiseksi: jos nyt nyt niin ihmeellisesti kävisi, että Nato-Suomi joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, seuraisiko Ruotsi asiaa passiivisena sivusta vain koska ei olisi Naton jäsen? Ei varmasti. Ilman muuta tekisimme silloinkin Ruotsin kanssa yhteistyötä.

Hämmentävää on myös retoriikan, ja logiikan, muutos. Kun viime presidentinvaaleissa – joissa jätin äänestämättä ehdokkaiden yleisen Nato-vastaisuuden vuoksi – kysyttiin, pitäisikö Suomen liittyä Natoon jos Ruotsi liittyy, kaikilta ehdokkailta tuli sama vastaus. Ennen kuin toimittaja oli saanut kysymystään loppuun, jokainen julisti tomerasti: Suomi tekee turvallisuuspoliittiset päätökset ihan itsenäisesti, Ruotsin valinnoista riippumatta.

Mutta nyt siis pitäisikin elintärkeä jäsenyys puolustusliitossa kytkeä Ruotsiin?

Kannattaa katsoa karttaa aina välillä. Olemme meren rajaama niemi Venäjän kainalossa, ja vieläpä aika lähihistoriassa olleet sen osa. Pienen maan asema raadollisen maailmanpolitiikan pyörteissä on niin suojaton, että tarpeen vaatiessa pitää joskus rikkoa vähän pöytätapoja ja herrasmiessopimuksia, jos sillä turvataan oma olemassaolo.

Siispä Suomi Natoon ja äkkiä, oli Ruotsi mukana tai ei. Eihän tässä edes jätetä kaveria pulaan, Ruotsi kun pärjää sijaintinsa ansiosta kyllä.

ArnoKotro
Helsinki

Lukion opettaja, kolumnisti.

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu