Ylen outo kysely

Taas piti oikein hieraista silmiään. Yle on kysynyt kansalaisilta, pitäisikö nykyinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus korvata kaikille yhteisellä oppiaineella, ”jossa tutustutaan maailman uskontoihin”.

https://yle.fi/uutiset/3-11143116

Kysymyksen muotoilu on erikoinen. Eiväthän katsomukselliset teemat ja elämänfilosofiset pohdinnat ole lähtökohtaisesti uskonnollisia.

Niinpä hyvä katsomusopetuskin on jotain muuta kuin uskontojen esittelyä. Sen lähtökohtana eivät ole uskonnot vaan lasten ja nuorten elämä. Siinä pohditaan, mikä muokkaa maailmankatsomusta: kasvatus, kaverit, nuorisokulttuurit, media, muoti, musiikki, some, elokuvat, mainokset, videopelit… Siinä mietitään, miten median lainalaisuudet ja ihmismielen mekanismit voivat vinouttaa kuvaamme maailmasta. Siinä käsitellään nuoren identiteetin rakentumista, ulkonäköpaineita, erilaisia ihmiskuvia ja vaikkapa seksuaalista yhdenvertaisuutta.

Erityisen tärkeää on pohtia, millaiset asiat tekevät elämän merkitykselliseksi ja mitä olisi viisasta elontaipaleellaan tavoitella. Katsomustunneilla keskustellaan ekologisesti kestävästä elämäntavasta ja arvioidaan kulutuskulttuurin mielekkyyttä, tarkastellaan ihmisoikeuksia ja eläinoikeusetiikkaa, opetellaan erottamaan luotettavaa tietoa valeuutisista ja niin edespäin.

Ja kyllä, katsomusopetukseen pitää olla myös yleissivistävää ja kaikkien on syytä ymmärtää, mistä suurissa maailmanuskonnoissa on kyse.

Mutta uskonnot ovat vain pieni osa katsomuskenttää. Kun mietimme nykypäivän suomalaisia nuoria, esimerkiksi uusliberalismi, someyhteisöt ja ympäristöliike muovaavat maailmankatsomusta ja toimintaa keskimäärin enemmän kuin uskonnot.

Uskontojen merkitys vähenee vauhdilla. Kun Suomen Kulttuurirahasto ja e2 Tutkimus taannoin selvittivät, mikä suomalaisille on pyhää, viimeiseksi jäivät kirkko ja uskonnot vain 15 %:n osuudella.

https://e2.fi/publication/68

Jos kaksi suomalaista käy kahvilakeskustelua siitä, onko kansalaistottelemattomuus oikein, tuoko raha onnea tai mitä onnellisuus ylisummaan on, he tuskin puhuvat uskonnosta. Onkin omituista, että heti kun mennään koulun portista sisään, arvo- ja moraalipohdinnat pitäisi vääntää uskontokysymyksiksi.

Jokainen voi miettiä, kuinka viisasta on arvioida vaikkapa punavihreiden tai arvokonservatiivisten somekuplien vaikutusta nuorten arvoihin uskontolähtöisesti. Mitähän buddhalaisuus mahtaa asiasta sanoa?

Ei eettistä kasvatustakaan ole syytä ankkuroida uskontoihin. Tuskin opettaja kieltää Aatua kiusaamasta Eetua siksi että Jeesus ei salli sitä, tai kehottaa miettimään ilmastonmuutokseen liittyviä eettisiä valintoja Tooran pohjalta.

Sopii pohtia sitäkin, kuinka puuduttavaa olisi istua peruskoulussa yhdeksän luokkaa kuuntelemassa vuosi toisensa perään samojen uskontojen esittelyä. Alkaisi epäilemättä tulla korvistakin.

Turhan usein unohtuu, että meillä on tällä hetkellä olemassa hieno oppilaslähtöinen ja eri oppiaineita yhdistelevä katsomusaine, elämänkatsomustieto. Sen suosio on myös vahvassa kasvussa, vaikka jostain kumman syystä oppiaine onkin kielletty kirkkoon kuuluvilta.

Elämänkatsomustieto on valitettavasti uhanalainen laji. Jos siirtyisimme yhteiseen oppiaineeseen, siitä helposti tulisi, kuten Ylen kyselykin viitoittaa, uskontoihin tutustumista – siis hyvän katsomusopetuksen irvikuva.

ArnoKotro

Lukion opettaja, kolumnisti Opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj. Näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä edusta työnantajieni kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu