Asioita ja tapahtumia pitää osata selittää ja perustella

Viime vuosina on ihmismieltä hämmennetty enemmän erinäisillä asioilla ja tahtumilla kuin vuosikymmeniin.

Tietysti meidän näkövinkkelistä, tapahtumat ovat tulleet lähemmäksi Eurooppaan, maailmalla ei ole ehkä kriisien, sotien, nälänhädän, sairauksien jne. suhteen niin kovin dramaattista muutosta tapahtunut. Meidän epäonneksemme on kriisipesäkkeitä noussut nyt myös Euroopassa.

Asiat ovat olleet nähtävissä kuitenkin ennakkoon, Venäjän kehitys Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jne.

Nyt eletään epävarmuuden keskellä, moni joutuu miettimään jo ensi talvesta selviytymistä. Suomessa on kotitarveviljely nostanut päätään samaan aikaan kun maanviljelijät odottavat sopivien toukokelien tuloa. Maa on ollut jäässä ja kasvillisuus on lämmön ja paikoin sateiden puuttuessa horroksessa. Pölyttäjätkin ovat osin vielä suojapaikoissaan odottamassa lämpötilojen nousua.

Mutta kesä tulee kuten aina aikaisemminkin, paitsi joskus suurten tulivuortenpurkausten jälkeen, jolloin kesää ei välttämättä tullut lainkaan. Näistä tapahtumista nykyihminen ei tiedä paljoakaan, kun viimeksi kesä jäi tulematta 1800-luvulla Tamboran purkauksen jälkeen, vuonna 1816.

Sodistakaan ei nykyihminen tiedä, kun suuri osa maailman väestöstä on syntynyt rauhan aikana. Sotia on käyty jossakin Afrikassa tai Balkanilla Jugoslavian hajoamisen jälkeen jne. Ja Lähi-Idässä nyt soditaan jatkuvasti.

Amerikka veti joukkonsa Afganistanista, eikä sekaannu Ukrainan sotaan, muuten kuin avustamalla ukrainalaisia selviytymään venäläisten aloittamasta brutaaliasta hyökkäyssodasta.

Suomalaiset muistelevat selviytymistä Suomeen kohdistuneesta hyökkäyssodasta, jonka Neuvostoliitto aloitti ns. Mainilan laukauksilla.

Nyt on sitten ollut Natoon mieli ja toivotaan, ettei enää jouduta koskaa yksin sotaan ylivoimaista vihollista vastaan.

Ilmastonmuutosagenda nyt sitten ajoi pienen ihmisen ahtaalle, kun meistä johtuen kuulemma ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet ovat olleet jatkuvasti nousussa, ns. esiteollisesta ajasta lähtien. Usein jää kuitenkin mainitsematta, että lämpö nostaa hiilidioksidia ilmakehään, eikä välttämättä ihmisen polttamat fossiiliset polttoaineet niinkään paljoa.

Luonnossa hiilidioksidia käyttää kasvit fotosynteesin avulla, ja on useinkin fotosynteesin estymisellä suurempi selittävä merkitys, että miksi hiilidioksidia kertyy ilmakehään.

Nimittäin merten syvyyksistä päiväntasaajalla voi tulla isojakin hiilidioksidipulsseja pintaan, joita kasviplanktonien pitäisi olla valmiina käyttämään. Kasviplanktonin fotosynteesi voi jäädä toteutumatta ravinnon puutteeseen, usein voi kasviplanktonilla olla puutetta myös yksittäisestä ravinteesta, raudan puutteesta, jolloin fotosynteesi estyy. Rautaa merelle tulee maalta tuulten mukana, ja avaruudesta.

Merten lämpeneminen pinnalta voi estää meriä sekoittumasta, jolloin ravinteet jäävät merenpohjaan. Todennäköisesti nämäkin tapahtumat ovat luonnonmukaisia tapahtumia, joihin ihmisellä ei ole ollut mitään roolia.

 

 

 

 

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu