Aurinko vaikuttaa ilmastoomme, osa IV

Ilmastotavotteita etsimässä!

http://klima-fakten.net/?p=3145&lang=en

Ilmastokeskustelua hallitsee ylivoimaisesti keskustelu CO2:n vaikutuksesta, jolla on lähtevää infrapunasäteilyä (OLR) kuvaavien säteilynsiirtoyhtälöiden mukaan tietty vaikutus maapallon säteilybudjettiin. On kuitenkin muitakin tekijöitä, jotka on otettava huomioon. Tulevalla energiavuolla, SW-auringon säteilyn voimakkuudella, on tietysti ratkaiseva merkitys. Auringosta tulevan energian todellinen määrä, ”aurinkovakio” on osoittautunut erittäin vakaaksi, mutta globaali albedo, joka määrittää, kuinka paljon aurinkovirtaa pääsee ilmakehään, on erittäin tärkeä säätöparametri. Maan albedon dilemma on ollut se, ettei ole olemassa ”mukavaa teoriaa” sen määrittämiseksi yksinkertaisesta (mahdollisesti ihmisen aiheuttamasta) syystä. Päinvastoin, siihen liittyy monia tällä hetkellä huonosti ymmärrettäviä tekijöitä, joista osa on, mutta toiset eivät ole ihmisen hallinnassa: Erilaisia pilviä eri korkeuksissa, heijastavat ja sirottavat aerosolit, pilvien muodostumiseen vaikuttavat vaikutukset, kuten kosmiset säteet ja magneettikentät, pinnan ja ilmakehän ominaisuudet lumipeitteen, kaupungistumisen, maatalouden, ilmansaasteiden jne. seurauksena, lämpötilan mahdolliset takaisinkytkentävaikutukset vesihöyryn kautta. Kattavan teorian puuttuessa maan albedon vaikutus on pitkään laiminlyöty tai jätetty huomiotta valtavirran keskustelussa. Mutta on toinenkin lähestymistapa. Satelliittimittaukset.

Kun suomalainen ilmastotutkija oli väärässä, kuten hänelle ilmoitin ennen kuin blogikirjoitukseni samasta aiheesta poistettiin.

Kirjoituksessani kerroin viitaten NASAn kirjoituksiin, että auringolla olisi voinut olla vaikutusta myöskin globaaliin lämpötilaan viime vuosisadalla (huom. konditionaali). Suomalainen ilmastotutkija tarttui tähän kohtaan ja reagointi johti blogin poistoon ilmeisesti doktrinin vastaisena. (KirjauduAnton Laakso #3952357 4.8.2023 10:12Ilmoita asiaton viestiVastaus kommenttiin: #3952344Aro nyt on kyllä taas hieman hankala saada kiinni, mistä keksit näitä väitteitä. Tuota ei löydy laittamastasi linkistä vaan päinvastoin siinä sanotaan (kuten itsekin lainasit): ”NRC:n raportti kuitenkin viittaa siihen, että auringon vaihtelun vaikutus on enemmän alueellista kuin globaalia”Sen sijaan tuo tähän kommenttiin poimimasi teksti on tästä: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1364682612000417 joka on muuta kuin NASAn kanta asiaan. Eikä nuo kyseisen lakaikkeauseen edeltävä väitettäkään ainakaan lisää vakuuttavuutta kun nyt 10 vuotta myöhemmin tiedämme, miten hyvin nuo ennustukset pitivät paikkansa.”Eli kysymys kuuluu, että oliko blogissa valheellista, perätöntä tai muuta haitallista tietoa, minkä vuoksi se piti poistaa.” Tässä blogissa siis on.

No kaikki norjalaisten tutkijoidenkaan (Jan-Erik Solheim, Kjell Stordahl ja Ole Humlum) ennusteet eivät pitäneet 100 %:sti paikkaansa. Mutta on aikalailla edesvastuutonta suomalaiselta ilmastotutkijalta ryhtyä vihjailemaan, että norjalainen astrofyysikan professori (Jan-Erik Solheim) levittää valheellista, perätöntä tai muuta haitallista tietoa vertaisarvioidussa tutkimuksessa. Viittasin siis tähän alla olevaan tutkimukseen.

Viime vuosina tutkijat ovat pohtineet mahdollisuutta, että aurinko voi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Loppujen lopuksi aurinko on planeettamme tärkein lämmönlähde. NRC:n raportti kuitenkin viittaa siihen, että auringon vaihtelun vaikutus on enemmän alueellista kuin globaalia.” https://climate.nasa.gov/news/849/solar-variability-and-terrestrial-climate/

Asian voisi kääntää myös toisinpäin, eli on naiivia olettaa CO2:n pakotuksen olevan ainoa globaaliin ilmastoon vaikuttava tekijä, jolla esim. meret lämpenee. Auringon vaikutus ilmastoon on jätetty huomioimatta kokonaan ja se on ollut suuri virhe ilmaston mallinnuksissa. Paikallinen auringon pakotus muuttuu myös globaaliksi pakotukseksi viiveellä, kuten tulemme tutkimuksesta jäljempänä näkemään (Science). Tulemme näkemään myös jäljempänä videolla astrofyysikko Nir Shavivin tuoreen esitelmän kosmisista säteistä ja auringon aktiivisuuden vaikutuksista ilmastoon, joita on nyt todennettu ns. luonnollisten Forbush decreases (FDs) tapahtumien kautta, mutta ei ole missään ilmastomalleissa huomioitu.

On yhä ilmeisempää, että aurinkosäteilyn pakottaminen käynnistää jatkuvan yhdistettyjen vuorovaikutusten spektrin koko maapallon osalta, maalla, valtamerellä ja ilmakehässä usealla aikavälillä, joilla on erilaiset ja toisiinsa liittyvät alueelliset riippuvuudet. Maan ja valtamerien, päiväntasaajan ja napojen sekä pinnan ja ilmakehän differentiaalinen lämmitys ohjaavat näitä reaktioita; prosessit ovat prosesseja, joilla ilmasto reagoi muihin säteilypakottimiin, mukaan lukien kasvattamalla kasvihuonekaasupitoisuuksia, vaikkakin eri suuruudella, ajoituksella ja alueellisilla yksityiskohdilla.” https://journals.ametsoc.org/view/journals/clim/22/2/2008jcli2453.1.xml

Tarkastellaan ensin kahta NASAn tutkijoiden kirjoitusta.

Oheisissa kirjoituksissa NASAn tutkijat todellakin ehdottavat auringolla olevan vaikutusta viime vuosisatojen globaaliin lämpenemiseen, joten ehdotukseni auringon vaikutuksesta ilmastoon ei ollut tuulesta temmattu (keksitty), kuten suomalainen ilmastotutkija vihjaili (moderaattorille).

https://ui.adsabs.harvard.edu/abs/2014ASPC..484…36F/abstract

Abstrakti

Centennial Gleissberg Cycle (CGC) on 90–100 vuoden vaihtelu, joka havaitaan auringossa, aurinkotuulessa, maassa ja koko heliosfäärissä. CGC ilmaistaan 11 vuoden auringonpilkkusyklin amplitudin systemaattisena vaihteluna. CGC:n todellisuus herätti keskustelua, mutta erittäin heikko aurinkotuuli, joka tapahtui äskettäisen siirtymisen aikana auringon syklistä 23:sta 24:ään, jota seurasi matalan syklin 24 auringonpilkkujen enimmäismäärä, tukee vahvasti ajatusta. Tässä artikkelissa osoitamme vahvat yhtäläisyydet 1700-, 1800-, 1900- ja 2000-luvun alussa havaittujen CGC-minimien välillä. Nämä yhtäläisyydet tukevat käsitystä, että koemme nyt tyypillisen CGC-minimiaurinkotuulen, joka eroaa merkittävästi aiemmin avaruuskaudella havaitusta aurinkotuulesta. Ehdotamme, että nykyinen CGC-minimi saattaa olla osallisena tässä konferenssissa raportoitujen odottamattomien havaintojen tuottamisessa heliosfäärin rajalla.”

https://ui.adsabs.harvard.edu/abs/2016AGUFMSH43D2593R/abstract

Viimeisin pitkä ja syvä auringon vaihtelun minimi ja pikät minimit 1800- ja 1900-luvuilla (1810-1830 ja 1900-1920) ovat yhdenmukaisia Centennial Gleissberg Cycle (CGC) -minimien kanssa, amplitudin 90-100 vuoden vaihtelu auringossa, aurinkotuulessa ja maapallolla havaitusta 11 vuoden auringonpilkkusyklistä. CGC on tunnistettu TSI:ssä, jota on rekonstruoitu yli kolmen vuosisadan ajan. Maan ilmastoreaktio pitkäaikaiseen alhaiseen auringon säteilyvoimakkuuteen sisältää lämmön siirtymisen syvään valtamereen yli vuosikymmenen viiveellä. CGC-minimit, joskus sattumanvaraisesti yhdistettynä vulkaaniseen pakotteeseen, liittyvät ääreviin sääolosuhteisiin. Siten 1800-luvun CGC-minimi, joka esiintyi tulivuorenpurkausten kanssa, johti erityisen kylmiin oloihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Länsi-Euroopassa (”vuosi ilman kesää”). Rekonstruoidun auringon pakotuksen sekä mallinnetun ja rekonstruoidun maan lämpötiladatan avulla tunnistamme maapallon ilmastovasteen ajoituksen ja spatiaalisen kuvion, jonka avulla auringon pakote voidaan erottaa muista ilmastopakotteista. Eli auringon kokonaissäteily (TSI) muuttuu vain vähän (0,1 %) auringon 11-vuoden syklien aikana, joka riittää vaikuttamaan maan pintalämpötiloihin, kuten jäljempänä viitataan. Tarkastellaan tutkimuksia vielä lisää, seuraavaksi vuorossa Naturen julkaisu! Sedimentin syklisyyteen kirjatut auringon aktiivisuuden vaihtelut ovat saattaneet säädellä maapallon ilmastoa varhaisessa paleoproterotsoikassa, kuten nykyäänkin. Sen lisäksi, että auringon kokonaissäteilyvoimakkuus vaihtelee auringon syklien aikana, joka moduloi suoraan maan pintalämpötilaa61, auringon pakottamisen ehdotetaan vaikuttavan nykyajan ilmastoon useiden eri reittien kautta, mukaan lukien auringon ultraviolettisäteily (UV) vaikuttaa keski-ilmakehän lämpö- ja koostumusrakenteeseen62, aurinkoenergiahiukkaset, jotka tuhoavat ilmakehän otsonia63, ja galaktiset kosmiset säteet, jotka muuttavat pilvipeitettä muuttamalla ilmakehän ionisaatiota64. Niiden suhteellinen panos ja yksityiskohtaiset mekanismit ovat kuitenkin edelleen kiistanalaisia65.

https://www.nature.com/articles/s43247-022-00378-w#Fig1

Ja Science lehden julkaisusta selviää paikallisuuden kontra globaalin ilmastonmuutoksen riippuvuus.

https://www.science.org/doi/10.1126/science.1065680

Auringon yhtämittainen vaikutus Pohjois-Atlantin ilmastoon holoseenin aikana.

Pohjois-Atlantin holoseeni-ilmaston näkyvä piirre on sarja muutoksia valtameren pinnan hydrografiassa aikana jolloin ajelehtivat jäät ja viileämpiä pintavesiä pohjoisilta ja Labradorin meriltä ohjautui toistuvasti etelään ja itään virraten joka kerta syvälle lämpimämpiin vesiin subpolaarisessa kierrossa (1, 2).

Noiden melko dramaattisten tapahtumien esiintymistä vakaalla interglasiaalilla on ollut vaikea selittää. Aikaisempi työ (3) ehdotti, että Pohjois-Atlantin ajojään matalaresoluutioinen tietue varhaisella holoseenilla saattoi liittyä auringon energiantuotokseen. Tällaisen voimakkaan ilmastovasteen todennäköisyydestä auringon vaihtelulle on keskusteltu pitkään, koska pakotteen suuruus on pieni. Tuoreen ilmakehän yleiskierron (GCM) mallinnuksen tulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että vain ~0,1 prosentin lasku auringon aktiivisuudessa 11 vuoden auringonpilkkusyklin aikana voi luoda merkittävän pintasignaalin ilmakehän dynaamisen vasteen stratosfäärin otsonin ja lämpötilan muutoksien kautta (4, 5). Tässä vertaamme ajojään korkearesoluutioisia mittauksia kolmessa Pohjois-Atlantin syvänmeren ytimessä auringon säteilyvoimakkuuden proksimuutoksiin koko holoseenikauden ajalta.

Viimeisin ajojääsykli korreloi laajasti niin kutsuttujen ”pienen jääkauden” (LIA) ja ”keskiajan lämpimän jakson” (MWP) kanssa (kuva 2). Vaikka näiden kahden tapahtuman alueellisesta laajuudesta ja tarkasta iästä keskustellaan edelleen, tietomme tukevat aiempia ehdotuksia, joiden mukaan molemmat ovat saattaneet olla osittain tai kokonaan yhteydessä auringon säteilyn muutoksiin (34). Suuret 2σ-virheet kalibroiduissa iässä (tyypillisesti välillä ±100 ja ±150 vuotta; taulukko 1) kuitenkin estävät kaiken suoran vertailun ajojääindekseihimme tai subtrooppisiin Pohjois-Atlantin lämpötilamittauksiin selvästi vuosikymmeniä kestäneiden Wolfen, Spörerin, Maunderin ja Daltonin aurinkominimejä koskien (35). Auringon ja ilmaston yhteydet, joihin tietueemme viittaavat, ovat hallitsevia viimeisten 12 000 vuoden ajalta, joten näyttää kuitenkin lähes varmalta, että hyvin dokumentoitu yhteys Maunderin aurinkominimin ja LIA:n kylmimpien vuosikymmenten välillä ei voinut olla sattumaa.

Eli kyllä auringolla valtava vaikutus on globaaliin ilmastoon, kuten seuraavalla tuoreella videolla todetaan. Aurinko on vain jätetty ilmastomalleissa kokonaan huomioimatta. Videolta selviää myös se, että miksi on naiivia olettaa auringon vaikutuksen ilmastoon jääneen kokonaan pois 1990 -luvulla auringon aktiivisuuden laskiessa.

https://youtube.com/watch?v=5yH0jocRiZQ&feature=share7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu