Aurinko vaikuttaa ilmastoomme, osa V

 

Viime vuosina tutkijat ovat pohtineet mahdollisuutta, että aurinko voi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Loppujen lopuksi aurinko on planeettamme tärkein lämmönlähde. NRC:n raportti kuitenkin viittaa siihen, että auringon vaihtelun vaikutus on enemmän alueellista kuin globaalia.” https://climate.nasa.gov/news/849/solar-variability-and-terrestrial-climate/

Auringon vaikutus näyttää pidemmällä aikavälillä olevan syklistä, kuva yllä.

Kuvassa Holoseenin ajalta löytyy 30 suurta aurinkominimiä, joita kuvassa on esitetty niiden pituuden mukaan eri kokoisina mustina laatikoina. Tässä kuvassa esitetyt aurinkosyklit ovat Brayn 2500 vuotinen sykli ja Eddyn 1000 vuotinen sykli. Seuraava Grand Solar Minimi on vuoden 2500 paikkeilla. Jäädään odottelemaan – päivitystä. Javier Vinos.

Javier Vinos on tehnyt uran lääketieteessä, mutta kiinnostui ilmastonmuutosaiheesta myöhemmällä iällä. Tuota kuvaa luodessaan hän on käyttänyt Oulun yliopiston tutkijoiden vertaisarvioituja tutkimuksia auringon vaikutuksesta ilmastoon.

Abstrakti
Tässä on katsaus nykyiseen tietämykseen auringon aktiivisuuden pitkän aikavälin käyttäytymisestä usean vuosituhannen ajan, sellaisena kuin se on rekonstruoitu epäsuoralla välityspalvelinmenetelmällä. Auringon aktiivisuuden käsitettä käsitellään yhdessä yleiskatsauksen kanssa erikoisindekseistä, joita käytetään kvantifioimaan vaihtelevan auringon aktiivisuuden eri näkökohtia, erityisesti auringonpilkkujen lukumäärässä. Pitkällä aikavälillä kvantitatiivista tietoa aiemmasta auringon aktiivisuudesta voidaan saada vain käyttämällä menetelmää, joka perustuu epäsuoriin välityksiin, kuten kosmogeenisiin isotoopeihin 14C ja 10Be luonnollisissa kerrostuneissa arkistoissa (esim. puulustoissa tai jääytimissä). Annamme historiallisen yleiskatsauksen proxy-pohjaisen menetelmän kehityksestä menneen aurinkoaktiivisuuden jälleenrakennukseen vuosituhansien aikana sekä kuvauksen nykytilasta. Erityistä huomiota kiinnitetään rekonstruktioiden verifiointiin ja ristikalibrointiin. Väitetään, että tämä kosmogeenisten isotooppien menetelmä muodostaa vankan perustan auringon vaihtelun tutkimuksille menneisyydessä pitkällä aikavälillä (sadoista vuosituhansiin) holoseenin aikana. Erillinen osio on omistettu menneisyyden voimakkaiden aurinkoenergiahiukkasten (SEP) tapahtumien rekonstruktioille, jotka viittaavat siihen, että nykyinen keskimääräinen SEP-virta on pitkälti yhdenmukainen pidemmän aikavälin arvioiden kanssa ja että erittäin voimakkaiden tapahtumien esiintyminen on epätodennäköistä. Lopuksi tehdään yhteenveto auringon magneettisen aktiivisuuden pitkän aikavälin kehityksen pääpiirteistä, mukaan lukien tilastot suurista minimi- ja maksimien esiintymisestä, ja keskustellaan niiden mahdollisista vaikutuksista erityisesti aurinko-/tähtiendynamoteoriaan.”

https://link.springer.com/article/10.1007/s41116-017-0006-9

A history of solar activity over millennia
• Ilya G. Usoskin

https://www.oulu.fi/en/researchers/ilya-usoskin

Viimeisin päivitys Usoskinin tutkimuksiin keväältä 2023.

https://link.springer.com/article/10.1007/s41116-023-00036-z#Fig16

Vuotuinen auringonpilkkujen määrä vuodesta 1955 alkaen ISN:n (v2-punainen käyrä) ilmoittamana ja rekonstruoituna neutronimonitorien mittaamien kosmisten säteilytietojen perusteella (musta katkokäyrä, jossa on 1σ epävarmuustekijät – Usoskin et al. 2021b)”

Päivityksen mukaan auringon aktiivisuus on säilyny korkealla tasolla aina vuoteen 2008 asti.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu