Euroopan ilmastovaihtelut ovat olleet luonnollisia

Antropogeenistä pitkäaikaista vaikutusta Euroopan lämpötiloihin tällä tutkimuksella ei selvitetty eikä kiistetty. Pian julkaistava tutkimus tuo esille Atlantin valtameren vaikutuksen Euroopan lämpötiloihin. Auringon vaikutus ilmastoon on pääasiassa epäsuora ja vaikuttaa lähinnä Atlantin monivuotisten kiertojen kautta.

This contribution investigates the role of key natural drivers for European temperature variability, namely the Atlantic Multidecadal Oscillation (AMO), the North Atlantic Oscillation (NAO) and solar activity changes. We calculated Pearson correlation coefficients r for AMO, NAO and sunspots compared to monthly temperature data of 39 European countries for the period 1901–2015 in order to search for ‘fingerprints’ of the natural drivers. A cross correlation window of 11 months was chosen for AMO, NAO and of 120 months for SILSO to account for possible time lags or phase shifts. The r coefficients were mapped out across Europe on a monthly basis to document regional and seasonal changes of the correlation strength. The NAO dominates European temperature variability during the winter months, with strongest relationship in February. The AMO modulates temperatures in March to November, with best correlations occurring in summer, but also in April. Regions of strongest AMO and NAO impacts shift across the continent from month to month, forming systematic patterns. Direct correlation of the solar 11-year Schwabe cycle with temperatures was identified only in some countries in certain multidecadal intervals during February, March, June and September. Previous studies have suggested a significant solar influence on the AMO and NAO. It is likely that the greatest impact of solar activity on European temperatures is of a non-linear, indirect nature by way of interaction with Atlantic cycles.”

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1364682620301115

Tässä tutkimuksessa tutkitaan keskeisten luonnollisten tekijöiden merkitystä Euroopan lämpötilan vaihtelulle, nimittäin Atlantin multidecadaalinen värähtely (AMO), Pohjois-Atlantin värähtely (NAO) ja aurinkoaktiivisuuden muutokset. Laskimme Pearson-korrelaatiokertoimet r AMO:lle, NAO:lle ja auringonpilkuille verrattuna 39 Euroopan maan kuukausittaisiin lämpötilatietoihin kaudelle 1901–2015 etsimään luonnollisten ajurien ”sormenjälkiä”. AMO:lle, NAO:lle valittiin 11 kuukauden ja SILSO:lle 120 kuukauden ristikorrelaatioikkuna mahdollisten aikaviiveiden tai vaihesiirtojen huomioon ottamiseksi. R-kertoimet kartoitettiin koko Euroopassa kuukausittain korrelaatiovahvuuden alueellisten ja kausivaihteluiden dokumentoimiseksi. NAO hallitsee Euroopan lämpötilavaihtelua talvikuukausina, vahvin suhde helmikuussa. AMO moduloi lämpötiloja maaliskuusta marraskuuhun, ja parhaat korrelaatiot tapahtuvat kesällä, mutta myös huhtikuussa. Alueet, joilla on voimakkaimmat AMO:n ja NAO:n vaikutukset, siirtyvät mantereelta kuukausittain, muodostaen systemaattiset mallit. Auringon 11-vuotisen Schwabe-syklin suora korrelaatio lämpötilojen kanssa havaittiin vain joissakin maissa tietyissä multidecadaaliväleissä helmikuun, maaliskuun, kesäkuun ja syyskuun aikana. Aikaisemmat tutkimukset ovat ehdottaneet merkittävää aurinkovaikutusta AMO:hon ja NAO:hon.
On todennäköistä, että aurinkoaktiivisuuden suurin vaikutus Euroopan lämpötiloihin on epälineaarinen, epäsuora luonne vuorovaikutuksessa Atlantin kiertojen kanssa.”

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu