Hiilinielut kasvavat lähes eksponentiaalisesti

Kummallista on kun tavallisia asioita ei ymmärretä ja aika monella on kuitenkin matemaattisia opintoja takanaan. Eksponentiaalinen kasvu tarkoittaa moninkertaistumista ja logaritmiseen kasvuun tuplaaminen lisää edellisen tuplaamisen määrän kasvua samalla määrällä, eli 2, 4, 8,16 jne. Eli 2:sta 4:ään lisää kasvua saman määrän kuin 1:stä 2:een jne.

Emme kyenneet muutama vuosikymmen sitten ennustamaan, että yli 50 % nopeasti kasvavista hiilidioksidipäästöistämme katoaisi ilmakehästä ilman viivettä tai että poistunut jae voisi itse asiassa kasvaa eksponentiaalisesti kasvavista päästöistä huolimatta, mutta meillä on kuitenkin suuri luottamus että 15–40 % jää ilmakehään 1000 vuodeksi tästä eteenpäin. On selvää, että aliarvioimme valtavasti hiilinielujen kykyä käsitellä päästöjämme, joten emme voi luottaa kaukaisiin tulevaisuuden ennusteisiin. Ongelmana on, että käsittelemme tilannetta, jolla ei ole ennakkotapausta, ja siksi tieteestä saatavat vastaukset sisältävät valtavan epävarmuuden, jota ei voida kunnolla rajoittaa todisteilla.

Published by Critical Science Press ISBN: 978-84-125867-0-1 (Hardcover)”

Täytyykö muistuttaa, että hiilidioksidin suhde maapallon lämpenemiseen on logaritminen, eli mikäli maapallo lämpenee 0,5 °C ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noustessa 280 ppm:stä 560 ppm:ään, vaatii seuraava 0,5 °C lämpeneminen hiilidioksidipitoisuuden tuplaamista 560 ppm:stä 1120 ppm:ään jne.

Tämän hetkinen pitoisuus on 420 ppm.

Hiilinielut ovat kasvaneet lähes eksponentiaalisesti, eli 2 × 2 = 4 ja 4 × 4 = 16 jne.

Kirjoitin ”lähes”, eli ei aivan eksponentiaalista kasvua.

Yhteenveto: hiilinielut kasvavat lähes eksponentiaalisesti.

Otan tähän vielä lyhyen lainauksen fyysikko Freeman Dysonilta, joka eli Albert Einsteinin aikana ja peri tämän työhuoneen Princetonin yliopistossa.

http://www.acamedia.info/sciences/sciliterature/globalw/residence.htm

Freeman Dyson:

”Voit saada karkean arvion hiilidioksidimolekyylin eliniästä ilmakehässä jakamalla ilmakehän hiilen kokonaismassan massalla, joka fotosynteesissä imeytyy maakasvillisuuteen vuosittain. En tiedä tarkkoja lukuja. Karkeasti, ilmakehän kokonaishiili on kahdeksansataa gigatonia ja fotosynteesi absorboi seitsemänkymmentä gigatonnia hiiltä vuodessa, antaa eliniän noin kaksitoista vuotta. Tämä on keskimääräinen aika, jonka hiilidioksidimolekyyli viettää ilmakehässä ennen kuin maakasvi absorboi sen. Käytin tätä elinikää arvioidakseni, kuinka kauan kestää, ennen kuin maakasvillisuuden suuri muutos tuottaa suuren muutoksen ilmakehässä.

Tämä laskelma jättää kokonaan valtameren huomiotta. Todellisuudessa hiilidioksidin virtaus valtameriin on noin kaksi kertaa suurempi kuin virtaama maakasvillisuuteen. Joten hiilidioksidimolekyylin elinikä ilmakehässä on oikeastaan ​​vain noin viisi vuotta. Kahden hyppyn välillä maakasvillisuuteen keskimääräinen molekyyli hyppää kahdesti mereen ja ulos merestä.

Jätin arvioidessani valtameren huomiotta, koska harkitsin vain maankäyttöä eikä valtameren hallintaa keinona hallita ilmakehän hiilidioksidia. On mahdollista, että merienhoito voi osoittautua teknisesti tehokkaammaksi, mutta maankäyttö on poliittisesti helpompaa, koska kukin maa omistaa oman maansa.”

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu