Ilmastonmuutoksen teorian ja käytännön väliseen suhteeseen pitää saada uutta ymmärrystä

On todettu aikaisempien lämpimien kausien, Minoan, Rooman ja keskiajan kausien olleen nykyisen lämpökauden kaltaisia.

Aikaisemmin vaan hiilidioksidia ei ole nostettu esiin, kuten nyt. Todennäköisesti aikaisempinakin lämpiminä kausina on ilmakehän hiilidioksidi ollut koholla, kuten nytkin. Jääytimistä ei vaan ole sitä hiilidioksidin vaihtelua saatu esille.

Toinen asia liittyy tietoon stratosfäärin vesihöyrypitoisuudesta, johon merenpinnan lämpötila vaikuttaa sitä lisäävästi. Toisaalta kohonnut hiilidioksidipitoisuus alentaa stratosfäärin vesihöyrypitoisuutta.

https://link.springer.com/article/10.1007/s00382-020-05260-z

”Siksi SST-vaikutus SWV:hen vastustaa CO2-vaikutusta ja johtaa enemmän vesihöyryyn stratosfäärissä.”

Staratosfääri on nyt viilentynyt korkeamman hiilidioksidipitoisuuden seurauksena, eli stratosfääri viilenee kun troposfääri lämpenee.

Troposfäärin vesihöyrypitoisuus pitäisi nousta Clausiuksen–Clapeyronin yhtälön mukaan 7 % lämpötilan nousteessa 1 °C:lla. Käytännössä sademäärät lisääntyvät alle puolet tästä.

Kukaan ei ole pystynyt kumoamaan hiilidioksidin positiivisia vaikutuksia kasvillisuuteen, kasvien fotosynteesi lisääntyy ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyessä.

Hiilidioksidin osalta on myös kiinnitetty huomiota ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoihin, jolloin hiilidioksidia päästettiin ilmoille normaalia paljon enemmän, mitään piikkiä hiilidioksidipitoisuudessa tai lämpenemisessä ei ollut kuitenkaan havaittavissa. Nyt meillä on Ukrainan sota, josta havainnot hiilidioksidin ja lämpenemisen osalta varmasti kiinnostaa tutkijoita.

EDIT: Eläkkeelle jäänyt ilmakehätieteen professori on löytänyt yhtäläisyyksiä tulivuortenpurkausten ja ihmistoiminnan aiheuttamien päästöjen välillä. Ihmistoiminnan rikkipäästöt eivät uletu stratosfääriin asti, mutta muita yhtäläisyyksiä on löydettävissä.

”Ihmisen aiheuttama ilmastomuutos on todellinen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kasvihuonekaasujen kanssa.
Ilmastomuutokselle on olemassa yksinkertainen vaihtoehtoinen selitys, joka on helposti todistettu oikeaksi, mutta jota kaikki eivät huomioi.
Aina, kun esiintyy suuria tulivuorenpurkauksia, SO2:n megatonnit ohjautuvat stratosfääriin, missä se muuttuu himmentäviksi SO2-aerosoleiksi (pieniksi rikkihappopisaroiksi), jotka jäähdyttävät maan pintaa vuoden tai kahden ajan, aiheuttaen yleensä La Niñan.
Kun nämä aerosolit laskeutuvat, kuten ne kaikki lopulta tekevät, lämpötilat lämpenevät purkausta edeltävälle tasolle tai korkeammalle, yksinkertaisesti puhdistetun ilman takia (mikä antaa auringonpaisteen osua maanpintaan voimakkaammin, aiheuttaen lisääntynyttä lämpenemistä)
Fossiilisten polttoaineiden polttamisen aiheuttamilla antropogeenisillä SO2-aerosolipäästöillä on sama vaikutus: niiden läsnäolosta johtuvat viileämmät lämpötilat ja lämpenemislämpötilat, kun niiden pitoisuutta on tarkoituksella alennettu (Clean Air -ponnistuksilla).
Noin 1975, antropogeeniset SO2-aerosolipäästöt saavuttivat huippunsa ~ 131 megatonnia, ja vuoteen 2014 mennessä Clean Air -ponnistuksista johtuen ne olivat vähentyneet ~ 114 megatonniin. Kuten tulivuoren aerosoleissa, lämpenemistä tulee tapahtumaan puhtaamman ilman takia.
SO2-päästöjen 25 Megaton-vähennyksestä odotettavissa oleva lämpeneminen (plus ~ 0,20 astetta luonnollista palautumista pienen jääkauden jäähdytyksestä) vastaa niin tiukasti keskimääräisten globaalien lämpötilojen poikkeavaa nousua ajanjaksolla, ettei lisälämpenemiselle ole tilaa. kasvihuonekaasujen takia.
Ympäristöliike on siis syyllistynyt aiheettomaan syyttelyyn suurimmasta osasta tapahtuneesta lämpenemisestä, samoin kuin moniin siihen liittyviin ilmastoon liittyviin katastrofeihin!.
Kaikki yllä oleva kumoaa päättömän hölynpölyn siitä, että nousevat CO2-tasot ovat lämpenemisen syy planeetallamme, ja ehdottaa, että SO2-aerosolien järkevällä palauttamisella ilmakehään voitaisiin käyttää kohonneiden lämpötilojen alentamiseen.”

”Garth William Paltridge (born 24 April 1940, Brisbane, Queensland) is a retired Australian atmospheric physicist. He is a Visiting Fellow at the Australian National University and Emeritus Professor and Honorary Research Fellow at the Institute of Antarctic and Southern Oceans Studies (IASOS), University of Tasmania.”