Ilmastonmuutos ei ole ongelma

Maapallon ilmastojärjestelmän ymmärtäminen on.

Ihmiset ovat kuitenkin tarttuneet härkää sarvista ja ryhtyneet selvittämään ilmastoon liittyviä seikkoja. Vähän kerrallaan!

Mistään helposta asiasta ei siis ole kysymys. Asia koskettaa monia tieteenaloja ja kokonaisuus on liian iso yhden ihmisen tai yhden tieteenalan hallittavaksi, ymmärrys ei riitä vielä. Tekniset apuvälineet ja mittalaitteet tuovat ajan myötä helpotusta selvittelytyöhön. Toistaiseksi mittaushistoria on vielä lyhyt monella osa-alueella, eikä ilmastoa voi käsitellä lyhyissä jaksoissa, tarvitaan vähintäin 30 vuoden jakso, myös mittauksissa.

Nyt kuitenkin aletaan jo saamaan kasaan tietoa eri lähteistä ja mittausdataakin alkaa olemaan kertyneenä monelta vuosikymmeneltä, joten voidaan jo tehdä alustavia johtopäätöksiä.

Johtopäätöksien tekeminen helpottuu huomattavasti seuraavan aurinkominimin aikana. Koska sellainen on tulossa on kuitenkin arvailujen varassa, eikä mitään varmaa tietoa ole vielä tämän hetkisen aurinkosyklin 25 kehityksestä.

Auringon aktiivisuus oli korkealla tasolla 1900-luvulla. Moderni aurinkomaksimi alkoi 1924 ja päättyi 2008, tämän lisäksi oli antropogeeninen pakote. Nyt tiedetään, että tästä yhteenlasketusta säteilypakotteesta kolmasosa on mennyt meriä lämmittämään ja kaksi kolmasosaa ei edes tullut maapallon ilmastosyteemiä lämmittämään, vaan poistui avaruuteen.

http://www.pnas.org/content/pnas/107/43/18354.full.pdf

”Ilmastomuutoksen pysyvyys: (II) Fyysiset prosessit. Ilmastomuutos linkittyy joukkoon ilmiöitä, joilla on vaihtelevat aikataulut (ks. esim. viite 28). Ilmakehä, pilvet ja vesihöyry reagoivat muutaman kuukauden sisällä säteilypakotteen muutoksesta (29). Lämmön siirtymisen ilmakehästä valtameren sekoittumiskerrokseen (vähintään 100 metriä) ajatellaan tapahtuvan aikataulullisesti enintään vuosikymmenen kuluessa (30), kun taas syvän valtameren lämmittämiseen tai jäähdyttämiseen tarvitaan useita vuosisatoja (31), ja suurissa jäätiköissä ja kasvillisuuden peitossa voi tapahtua muutoksia tuhansien vuosien kuluessa (4). Suuri osa energiasta, joka on tullut maapallon ilmastojärjestelmään 1900-luvulla nettosäteilypakotteiden avulla, on siirtynyt meriin (32). Suuri osa energiasta, joka voisi lisääntyä säteilypakotteen vaikutuksesta, ei ole kuitenkaan lainkaan jäänyt ilmastojärjestelmään, vaan on pikemminkin kadonnut avaruuteen, koska maa on jo lämmennyt ja siksi sen on säteiltävä enemmän energiaa. Havaintojen ja mallien mukaan viimeisen puolen vuosisadan säteilystä noin kaksi kolmasosaa säteilypakotteesta (lämmittäminen antropogeenisillä kasvihuonekaasuilla, vähennettynä stratosfäärin ja troposfäärin aerosoleilla, jotka jäähdyttävät), on absorboitunut avaruuteen, kun taas yksi kolmasosa on mennyt valtameriin (33–35).”

 

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu