Ilmastopalapelin kokoaminen

Ruotsalainen Bert Bolin oli meteorologi ja oli osaltaan 10 vuotta IPCC:n toimintaa käynnistämässä. Ranskalainen meteorologi Marcel Leroux edellytti IPCC:n hylkäämistä, jotta tiede voisi kehittyä.

Ilmastotiede on kovasti keskittynyt CO2:n ympärille, osin historiallisista syistä johtuen. Ilmakehän hiilidioksidilla nähtiin olevan rooli jääkausien kehittymisessä, Milankovichin syklit kun eivät yksin riitäneet viemään maapalloa jääkauteen, eikä jääkaudesta pois. Tätä asiaa pohti Svante Arrhenius,  ja kemisti kun oli kiinnostui hän myös hiilidioksidin roolista ilmastonmuutoksen aiheuttajana.

Englantilainen Guy Callendar, insinööri (höyry), oli ilmastontutkijana sitä mieltä, ettei tiede tuolloin pystynyt vielä selvittämään pilvien vaikutusta ilmastoon. ”Callendar admitted that the actual climate change would depend on interactions involving changes of cloud cover and other processes that no scientist of the time could reliably calculate.”

Callendarin ajasta on jo aikaa vierähtänyt ja nykyään pystytään jo satelliittien avulla selvittämään asioita, pilviinkin liittyen.

https://www.researchgate.net/publication/274768295_A_net_decrease_in_the_Earth’s_cloud_aerosol_and_surface_340_nm_reflectivity_during_the_past_33_yr_1979-2011

Abstract. Measured upwelling radiances from Nimbus-7 SBUV (Solar Backscatter Ultraviolet) and seven NOAA SBUV/2 instruments have been used to calculate the 340 nm Lambertian equivalent reflectivity (LER) of the Earth from 1979 to 2011 after applying a common calibration. The 340 nm LER is highly correlated with cloud and aerosol cover because of the low surface reflectivity of the land and oceans (typically 2 to 6 RU, reflectivity units, where 1 RU = 0.01 = 1.0 %) relative to the much higher reflectivity of clouds plus nonabsorbing aerosols (typically 10 to 90 RU).”

”Lyhytaaltoinen energiatasekaavio perustuu Trenberth et al. (2009). Mustat numerot ovat Trenberthiltä. Punaiset numerot ovat peräisin pilven ja aerosolin heijastuskyvyn häiriintymisestä 3,6% Trenberthin oletetusta arvosta 21,76 RU – 20,98 RU. Tuloksena on pinnan absorboiman energian kasvu 1,4%. Kaikki muut parametrit pidetään vakioina.

”LER:n lasku on yhdenmukainen Maan pintaan saapuvan pinta-auringonsäteilyn lisääntymisen kanssa, jota havaittiin myös maailmanlaajuisessa pintasäteilyverkossa vuodesta 1990 lähtien (Wild et al., 2005; Pinker et al., 2005).”

https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs40641-015-0027-1.pdf

”Oletetun fyysisen selityksen saaminen johtaa uusiin tutkimuksiin, jotka vastaavat toiseen haasteeseen osoittaa, että fyysinen mekanismi toimii mallikokonaisuudessa. Tämä edellyttää joko perusteellista diagnostiikkaa tai mallikokeilua tai molempia. Diagnostiikkaa varten nykyiset malliarkistot ovat usein riittämättömiä tai puutteellisia. Pilvien osalta esimerkkejä välttämättömästä diagnostiikasta ovat parametrointikohtaiset määrät, kuten taipumukset yksittäisiin prosesseihin, jotka liittyvät laajamittaiseen pilvimikrofysiikkaan ja makrofysiikkaan, matala konvektio, syvä konvektio, turbulenssi ja suuren mittakaavan dynamiikka [27]. Suora mallikokeilu on tehokkaampi tapa osoittaa, kuvaako syntyvän rajoituksen oletettu fyysinen perusta oikein olennaisen fysiikan, joka on kokonaisuuden käyttäytymisen taustalla. Esimerkiksi, jos fyysinen selitys sisältää vain yhden prosessin parametroinnin, nykyiset ilmasto- ja ilmastonmuutossimulaatiot voidaan suorittaa muutoksilla kyseiseen parametrointiin. Vaikka yksittäistä prosessia ei voidakaan eristää, jonkinlainen tuki fyysiselle mekanismille voisi tulla testaamalla todennäköisesti mukana olevia prosesseja, kuten pilvifysiikka, konvektio, turbulenssi tai säteily. Testaus voi edellyttää kiinteiden parametrien [21, 26] häiritsemistä tai kokonaisen parametrisoitumisen korvaamista yhdessä mallissa [49, 55]. Koordinoidut monimallikokeet, kuten pilvipalaute- mallien välisen vertailuprojektin [3] järjestämät kokeet, poistavat käytöstä tai muuttavat erilaisia ​​mallikomponentteja, kuten konvektio- tai pilvisäteilyefektien parametrointia [10, 11]. Koska ne ottavat mallin suuremman rakenteellisen monimuotoisuuden, tällaiset kokeet ovat mahdollisesti arvokkaampia kuin ne, joihin liittyy häiriöitä yhteen malliin. Viime kädessä kaikki mallikokeilut ovat vakuuttavia vain yhdistettynä samanaikaisesti fyysiseen mekanismiin, joka selittää, kuinka mallin muutokset vaikuttavat samalla tavalla kuin ennustimen ja ennusteen intermallien vaihtelut. Uskottava fyysinen selitys on ylivoimaisesti tärkein kriteeri syntyvälle rajoitukselle. Kuitenkin, kun fyysinen selitys on kehitetty vain osittain, voidaan ottaa huomioon myös seuraavat kaksi toissijaista kriteeriä siinä mielessä, että jos ne täyttyvät, ne tekevät todennäköisemmäksi pakottavan fyysisen selityksen olemassaolon.

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu