Ilmastosta käynnissä väärän tiedon ujuttaminen mediaan

Kokeillaan jospa virukset tuhoaisivat hetrotroofisia bakteereita, jotka tuottavat hiilidioksidia (CO2) merestä ilmakehään.

Kun näin on, ihminen on ottamassa käyttöön viruksia, jotka käyvät hiilidioksidia tuottavien bakteereiden kimppuun, jotta ilmastonmuutosta voidaan torjua suuressa mittakaavassa.

”Vaikka useimpien dsDNA-virusten oli havaittu saastuttavan bakteereja ja arkkeja, joita on runsaasti valtamerissä, tämä uusi analyysi havaitsi, että RNA-virukset tartuttavat enimmäkseen sieniä ja mikrobien eukaryootteja ja vähemmässä määrin selkärangattomia. Vain pieni osa meren RNA-viruksista saastuttaa bakteereja.”

Hiilidioksidia hengittävien bakteerien torjuminen merestä vaikuttaisi olevan hätävarjelun liioittelua, nimittäin merten mikrobit pystyvät itse perättäisten transformaatioiden avulla muokkaamaan liukoisia orgaanisia yhdisteitä kestävämmäksi liukoisiksi orgaaniseksi yhdisteiksi, joita bakteerit eivät pysty syömään, ja jotka pysyvät meressä pitkään ja ovat siten poissa hiilenkierrosta.

https://www.nature.com/articles/s41598-020-69930-y
”Johtopäätökset
Aiemmin eri vesiympäristöistä peräisin olevan liukoisen orgaanisen aineen (DOM) analyysi on osoittanut, että DOM:n monimuotoisuus lisääntyy ajan myötä8,46. Tämän seurauksena DOM muuttuu kestävämmäksi, koska yksittäisiä yhdisteitä on läsnä katoavan pieninä pitoisuuksina ja koska tietyt yhdisteet näyttävät vastustuskykyisiltä mikrobien hajottamista vastaan5,8,47. DOM:n lisääntyvä monimuotoisuus ja vastustuskyky johtuu mikro-organismien toistuvasta ja peräkkäisestä DOM:n käsittelystä vuosien ja vuosituhansien aikana4. Toistaiseksi on kuitenkin harvoin tutkittu vaikutusta, joka mikrobien transformaatioilla on DOM:iin heti sen päästessä vesikerrokseen. Tietomme osoittavat suoraan, että DOM:n vapautuessa monipuolinen joukko uusia molekyylejä muodostuu välittömästi mikrobien hajottamisen, transformaation ja rekombinaation seurauksena oligotrofisissa pintavesissä. Samaan aikaan näyttää siltä, ​​​​että uusien DOM-molekyylien orgaaninen fosfori ja typpi ovat jo loppuneet tuntien kuluessa DOM:n vapautumisesta. Yhdessä nämä muutokset merkitsevät ensimmäistä askelta, joka lopulta johtaa vastustuskykyisen DOM:n muodostumiseen. Tämän vastustuskykyisen DOM:n vienti on johtanut ~ 662 Gt liuenneen orgaanisen hiilen kertymiseen syvään valtamereen1. Näin ollen DOM:n välitön monipuolistuminen, jota jo tapahtuu pintavesissä, johtaa hiilen sitomiseen syvään valtamereen vuosituhansien ajaksi, mikä osittain mitätöi ihmisen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.”

Eli tämän ajan ongelma ei ole mitään, mitä luonto ei olisi pystynyt käsittelemään aikaisemmin. Me vain luulemme, että näin olisi.

Logiikkavirheitä on tehty kaiken aikaa ilmastokysymyksissä, siihen eivät ole syyllistyneet vain ymmärtämättömät poliitiikot, vaan myös tiede ja hännystelijät tekevät alkeellisia logiikkavirheitä jatkuvasti.

Ihmisen osuus hiilenkierrosta on 4 %, mistä ei kannata olla huolestunut.

Tieteen osalta olisi järkevää sallia kilpaileva paradigma nykyiselle omaksutulle paradigmalle, että ihminen on syyllinen ilmastonmuutoksesta (IPCC).

Merten mikrobit ja kasviplankton pystyvät selviytymään ihmisen tuottamasta hiilidioksidista (4 %) helposti.

http://www.pnas.org/content/109/6/1842

”Hiilipumppu asettaa viime kädessä rajan hiilidioksidin (CO2) vaihdolle valtameren ja ilmakehän välillä (4). Volkin ja Hoffertin (4) pääasiallisen paperin ilmoitettu tavoite oli ”kehittää kvantitatiivinen sanasto” ilmakehän CO2-pitoisuuksien malleille. He päättelivät, että valtameren hiilipumpussa oli kolme pääkomponenttia: pehmytkudos [mitattu hiukkasmaisena orgaanisena hiilenä (POC)], karbonaatti [mitattu hiukkasmaisena epäorgaanisena hiilenä (PIC)] ja liukoisuus (mitattu DIC:nä). Kaksi ensimmäistä ovat peräisin fotosynteesin ja vastaavasti kalkkeutumisen biologisista prosesseista, ja niitä kutsutaan yhteisesti biologiseksi hiilipumpuksi (BCP). Kolmas komponentti on ilmentymä laajamittaisesta termohaliinista valtameren kiertokulkua sekä lämpötilasta ja suolapitoisuudesta riippuvaisia ​​muutoksia CO2:n liukoisuudessa (4).

Meren hiilenkierron abioottiset mallit, joista puuttuu BCP, eivät pysty toistamaan havaittuja DIC-jakaumia maailmanlaajuisessa valtameressä eivätkä näin ollen ennusta tarkasti valtameren roolia maailmanlaajuisessa hiilen sitomisessa.”