Kasvihuoneilmiö perustuu infrapunasäteilyn absorptioon ilmakehässä

Vesihöyry (H2O) ja hiilidioksidi (CO2) vastaavat käytännössä kasvihuoneilmiöstä, muilla kasvihuonekaasuilla alailmakehässä on vain pieni vaikutus kasvihuoneilmiöön.

Vesihöyryn osuus kasvihuoneilmiöstä on yli 90 %.

Kun CO2 osuus kasvihuoneilmiöstä jää pieneksi on kehitelty teoriaa, että CO2:n lisääminen ilmakehässä aiheuttaa vesihöyryn lisääntymistä ilmakehässä, mikä vahvistaa CO2:n säteilypakotetta 2 – 3 kertaisena. Puhutaan CO2:n takaisinkytkennästä.

Toinen teoria edellisen kuvatun teorian lisäksi on teoria ns. kuumasta pisteestä (Hot Spot) yläilmakehästä, jonka aiheuttaisi lisääntynyt CO2. Sellaista ei ole löydetty.

Alailmakehässä on todettu hiilidioksilla olevan negatiivinen takaisinkytkentä vesihöyryyn, eli päinvastoin kuin edellä kuvattiin.

Eli nyt on pudonnut molemmilta mainituilta teorioilta pohja pois.

Mitä jää jäljelle.

Auringon toiminta vaikuttaa ilmakehän vesihöyryn määrään.

Auringon lämmittämä meri ja ilmakehä nostaa enemmän myös hiilidioksidia ilmakehään, ihmisen toiminta sen sijaan lisää vain häviävän pienen määrän CO2:ta luonnon omaan hiilenkiertoon verrattuna, jopa hyönteiset tuottavat enemmän CO2:ta ilmakehään kuin ihminen.

Johtopäätös

Ihmiskunnan vihersiirtymällä ei ole pienintäkään vaikutusta ilmastoon.

Vihersiirtymän perustelut ja motivaatio sen suorittamiseksi täytyy hakea muualta kuin ilmastosyistä.

Ihmisen toiminnalla on ilmastovaikutusta, mutta ei hiilidioksidin kautta, vaan sulfaatien, pölyn ja muiden aerosolien kautta vaikutukset voivat olla merkittäviä.

”Säteilyn kulku ilmakehässä riippuu esimerkiksi eri kaasujen pitoisuuksista ja pilvisyydestä. Ilmakehän kaasut ja aerosolit (pilvipisarat, pöly jne.) imevät eli absorboivat, emittoivat, sirottavat tai läpäisevät säteilyä. Väliaineen vaikutus riippuu voimakkaasti säteilyn aallonpituudesta. Kuvassa 4 näkyy ilmakehän kaasuabsorption vaikutus auringonsäteilyyn eri aallonpituuksilla maanpinnalla (Kuva 4(a)) ja 11 km korkeudella (Kuva 4(b)). Merkittävimmät absorboijat ovat otsoni (O3), vesihöyry (H2O) ja hiilidioksidi (CO2). Myös muut ilmakehän kaasut osallistuvat absorptioon. Alueita, joilla ilmakehä ei juurikaan absorboi säteilyä, kutsutaan ilmakehän ikkunaalueiksi. Ilmakehän merkittävimmät ikkuna-alueet sijaitsevat aallonpituuksilla 0,4 1,1 µm, 3,5 – 3,9 µm, 8,5 – 9,5 µm ja 10,5 – 13 µm (Karlsson 1997).”

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20987/satellii.pdf?sequence=1

”ERF (efektiivinen säteilypakote) laski, koska ihmisen aiheuttamat päästöt lisäävät ilmakehän sulfaattipitoisuutta. Sulfaatti on erittäin hygroskooppista. Siksi tapahtui enemmän takaisinsirontaa johtuen RH:n (suhteellisen kosteuden) aliverkon mittakaavan vaihteluista. Lopuksi, kuten vertailu satelliittitietoihin paljasti, uusi parametrointi paransi mallin suorituskykyä maalla ja erityisesti alueilla, joilla on korkea antropogeeninen aerosoli, mutta huonontaa sitä merellä. Todennäköisimmin siksi, että sulfaattipäästöt ja niiden muodostuminen esiasteista ymmärretään ja esitetään mallissa paremmin kuin merisuolapäästöt (ks. taulukko 7.1 Boucher et al. (2013)). Lisäksi mineraalipölyn virtauksella maan pinnalta ilmakehään pitää sisällään suuria epävarmuustekijöitä. Tämä saattaa selittää, miksi uusi parametrointi heikentää mallin suorituskykyä huomattavasti Pohjois-Atlantilla, johon Saharasta tulevat pölypilarit vaikuttavat.”

http://research.uni-leipzig.de/climate/petersik_paul__bachelorarbeit__2017.pdf

 

 

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu