Lääkäri infraäänitutkimuksesta: se on vain mittausprotokolla

 

DR. Stephan Kaula: Kommentti LUBW-tutkimuksesta

Saksalaiselta infraääneen perehtyneeltä lääkäriltä kovaa kritiikkiä äskettäin julkaistuun infraäänitutkimukseen. Ei se ole mikään tutkimus, eikä mikään tieteellinen käsitys. Mittausprotokolla vain ja sen tulkinnat kyseessä.

”Baden-Württembergin osavaltion ympäristöinstituutin raportti” Matalataajuinen melu mukaan lukien tuulivoimaloiden ja muiden lähteiden infraäänisäteily ”on oikeastaan ​​vain mittausprotokolla ja sen tulkinnat, eikä se ole tutkimus eikä tieteellinen käsitys. Kumpaakaan ei ole nimetty vastuullista kirjoittajaa eikä ”toimittajaa”, heidän koulutuksensa ja asiantuntijaryhmänsä puuttuvat. Siitä huolimatta Saksan viranomaiset ja poliitikot ovat lainanneet tätä raporttia ”LUBW-tutkimukseksi”, ja sitä käytetään myös tuomioistuimessa ”todisteena” tuulivoimalan aiheuttaman infraäänisäteilyn vaarattomuudesta. Joten koko maa ja monen miljardin dollarin tuulivoiman suunnittelu luottivat harhaanjohtavaan tutkimukseen.”

DR. Kaula

EDIT:

VTT:n kannalta, heidän infraäänitutkimuksensa tuli onnettomaan aikaan julkisuuteen, koska Noise & Health -lehdessä tuodaan uutta tutkimusta esille samaan aikaan. Ei jää tämän tutkimuksen mukaan epäselväksi, että vaikuttaako tuulivoimaloiden infraääni ihmisen terveyteen negatiivisesti. No vaikuttaahan se.

”DISCUSSION
This study shows a strong negative effect of exposure to high level of infrasound (above 100dBz) on the contractility of cardiac tissues in-vitro. This finding is unique, as it is the first evidence to demonstrate such a direct effect of infrasound on
the cardiac function in humans. The measured effect of almost 9% decrease in contraction force for every 10 dBz above 100 dBz is relevant, especially when considering that
this effect was observed after only one hour of exposure.
Interpreting the significance of this finding in an everyday
environment requires some clarification regarding the
physical character of infrasound and its effects on the whole body protecting the human heart. Infrasound is the extension of the audio spectrum, when the frequency falls below 20 Hz. As a result, it shares much with the audible spectrum, but with some unique characteristics. The very long wavelength (considering the acoustic velocity of 343m/s at 20° dry air see-level, there is a wavelength of more than 17.5 m) compared to the audible sound, enables infrasound, by means of reflection; refraction and diffraction, to pass through and around different obstacles, such as buildings and terrains. The long wavelength also allows infrasound to maintain energy, remaining relatively stable after traveling long distances. For the same reason, common noise barriers are usually ineffective against it. It is also the same reason why it is usually not a simple procedure to locate infrasound sources, even when many individuals, who describe a feeling of a drum in their entire body, easily perceive it.
It is also common for infrasound to generate high energetic
standing waves in enclosed spaces, when the space dimensions are multiples of the half wavelength of some externally or internally presented infrasound signal, increasing the infrasound level further by condensing its energy by means of resonance.[17] This kind of resonance, also known as Helmholtz resonance, sometimes leads to infrasound increasing inside of residential rooms with open windows, or through ventilation ducts and affecting people by
reaching levels up to 25dBz higher than the measured level
outside.[18] It also partially explains why some people may
complain about infrasound without even being in the direct vicinity of its sources, with other individuals not perceiving effects at all, and why the complaints are often about indoor disturbance instead of outdoor.[4] For example, while some
outdoor measurements may read a level of 80 dB, at the same time in a nearby living room 100 db can be present.
The human body itself does not shield against infrasound. In contrast, it may emphasize it by mean of resonance, as it has been shown that the upper human torso tends to resonate between 5 and 250 Hz.[19-20]
An area needing clarification is the ambiguity inherent in the
measuring methods presently used regarding audible noise and infrasound. While most legislation and regulations specify the maximum tolerated noise level using the A weighting system, it is important to define the nature of this system. The A-weighted acoustic measuring method is
specifically designed to diminish the inaudible part of the acoustic spectrum. As a result, an exposure to a high-level 100 dBz infrasound signal with a frequency of 16 Hz would measure merely 45dB(A), deeming it acceptable according to many of the present-day noise regulations. Figure 6 clarifies this weighting system.
Epidemiological studies regarding infrasound are usually difficult to conduct and are often inefficient. People under infrasound exposure may not notice it as infrasound, since it is not usually audible or perceptible, which may lead them not to participate in such studies. The ability to sense or hear infrasound is extremely subjective, exaggerating its unpleasant presence by some individuals.[11] In contrast to
epidemiological studies, laboratory research has been conducted extensively regarding infrasound, especially during the 1970s and 1980s in the Soviet Union with many interesting results, which need to be discussed here.

https://www.unimedizin-mainz.de/typo3temp/secure_downloads/39593/0/2f769255d1120a41e6129364dc2f9aeba95f6cf2/NAH_28_19R5__Chaban_Vahl.pdf

KESKUSTELU
Tämä tutkimus osoittaa voimakkaan negatiivisen vaikutuksen altistumisesta korkealle infraäänelle (yli 100 dBz) sydämen kudosten supistuvuudelle in vitro. Tämä havainto on ainutlaatuinen, koska se on ensimmäinen näyttö, joka osoittaa infraäänen välittömän vaikutuksen
ihmisten sydämen toimintaan. Mitattu vaikutus supistumisvoiman laskusta lähes 9% jokaisella 10 dBz:llä yli 100 dBz on merkityksellinen, etenkin kun otetaan huomioon, että
tämä vaikutus havaittiin vain tunnin altistuksen jälkeen.
Tämän havainnon merkityksen tulkitseminen joka päivän ympäristössä vaatii joitain selvennyksiä
infaäänen fyysinen luonteen osalta ja sen vaikutuksista koko kehoon suojaavat ihmisen sydäntä. Infraääni on äänispektrin laajennus, kun taajuus laskee alle 20 Hz. Seurauksena on, että sillä on paljon yhteistä kuultavan spektrin kanssa, mutta jollakin ainutlaatuisilla ominaisuuksilla. Erittäin pitkä aallonpituus (kun otetaan huomioon akustinen nopeus 343m/s 20 °:n kuivassa ilmanalassa merenpinnan tasolla, aallonpituus on yli 17,5 m) kuultaviin ääniin verrattuna, mahdollistaa infraäänen heijastuksen; taittumisen ja diffraktion, joka kulkee erilaisten esteiden, kuten rakennusten ja maastojen, läpi ja niiden ympärillä. Pitkä aallonpituus sallii myös infraäänen ylläpitää energiaa, pysyen suhteellisen vakaana pitkien matkojen jälkeen. Samasta syystä yleiset meluesteet ovat yleensä tehottomia sitä vastaan. Se on myös sama syy siihen, miksi infraäänen löytäminen ei yleensä ole yksinkertainen menetelmä, vaikka monet yksilöt, jotka kuvaavat rummun tunnetta koko kehossaan, havaitsevat sen helposti.
On myös yleistä, että infraääni tuottaa korkean energian
seisovat aallot suljetuissa tiloissa, kun avaruusmitat ovat kerrannaisia ​​jonkin ulkoisesti tai sisäisesti esitetyn infraäänisignaalin puoliaallonpituudesta, lisäämällä infraääntä kondensoimalla sen energiaa resonanssin avulla. [17] Tällainen resonanssi, joka tunnetaan myös nimellä Helmholtz-resonanssi, johtaa joskus infraäänen lisääntymiseen avoimien ikkunoiden asuinhuoneiden sisällä tai tuuletuskanavien kautta ja vaikuttavan ihmisiin
saavuttaa tasot jopa 25 dBz korkeammalle kuin mitattu taso ulkopuolella.[18] Se selittää myös osittain miksi jotkut ihmiset voivat
valittaa infraäänestä edes olematta lähteiden välittömässä läheisyydessä, koska muut ihmiset eivät havaitse vaikutuksia ollenkaan, ja miksi valitukset koskevat usein sisätiloissa tapahtuvia häiriöitä, eikä ulkona.[4] Esimerkiksi vaikka jotkut ulkomittaukset voivat näyttää 80 dB:n tason, samaan aikaan viereisessä olohuoneessa voi olla 100 db.
Ihmiskeho itsessään ei suojaa infraääntä vastaan. Sitä vastoin se voi korostaa sitä resonanssilla, koska on osoitettu, että ihmisen ylävartalo pyrkii resonoimaan välillä 5–250 Hz. [19-20]
Selventämistä vaativa alue on epäselvyys, joka liittyy niihin
mittausmenetelmiin, joita tällä hetkellä käytetään äänien ja infraäänien suhteen. Vaikka useimmissa laeissa ja määräyksissä määritetään suurin sallittu melutaso A-painotusjärjestelmää käyttämällä, on tärkeää määritellä tämän järjestelmän luonne. A-painotettu akustinen mittausmenetelmä on
erityisesti suunniteltu vähentämään akustisen spektrin kuulumatonta osaa. Seurauksena altistuminen korkean tason 100 dBz:n infraäänisignaalille, jonka taajuus on 16 Hz, mittaa vain 45 dB(A), katsoen sen olevan hyväksyttävä monien nykyisten melumääräysten mukaan. Kuvio 6 selventää tätä painotusjärjestelmää.
Infraääntä koskevia epidemiologisia tutkimuksia on yleensä vaikea suorittaa ja ne ovat usein tehottomia. Infraäänelle altistuvat ihmiset eivät ehkä huomaa sitä infraäänenä, koska se ei yleensä ole kuultavissa tai havaittavissa, mikä voi johtaa siihen, että he eivät osallistu tällaisiin tutkimuksiin. Kyky havaita tai kuulla infraääntä on erittäin subjektiivinen, liioittelemalla joidenkin yksilöiden epämiellyttävää oloa. [11] Toisin kuin epidemiologisissa tutkimuksissa, infraääntä varten on tehty laajasti laboratoriotutkimusta, etenkin 1970- ja 1980-luvuilla Neuvostoliitossa, monia mielenkiintoisia tuloksia, joista on keskusteltava täällä.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu