Luonnon omat puskurit pitävät ihmisen toiminnan aisoissa!

Aika pitkään on päättäjät pidetty siinä uskossa, että ihminen pystyisi jotakin muuttamaan niin, että ilmasto lämpenee.

Hiilidioksidin (CO2) avulla ihminen olisi kykenevä muuttamaan ilmastoa.

Kun tarina alkoi kehkeytymään, todettiin hiilidioksidin olevan liian pienitehoinen, jotta se yksin pystyisi mitään muuttamaan, tarvittiin hiilidioksidille positiivinen takaisinkytkentä paljon voimakkaammasta kasvihuonekaasusta, vesihöyrystä (H2O), jotta vaikutus olisi tuntuva ja että päättäjät saadaan mukaan kertomukseen.

Asiat etenivät kuin vettä vaan, USAn silloinen ulkoministeri ilmoitti, että ilmastonmuutos on sellainen asia, että hänkin ymmärtää. Tuskin ymmärtää, totesi Richard Lindzen.

Näin oli sitten koko maailma (läntinen) ilmastomuutoskertomuksen takana, joitakin epäilijöitä lukuunottamatta.

Tutkijat alkoivat kuitenkin penkoa asiaa, ja kyllä melko pian tuli tutkimuksia esille, joissa todettiin, että kertomusta ihmisen vaikutuksesta ilmastoon ja hiilidioksidin roolia siinä oli liioiteltu reippaasti.

Tarina piti kuitenkin kutinsa, eikä tutkijat tulleet johtopäätöksineen julkisuuteen.

Kunnes alkoi selviämään mikrobien rooli hiilenkierrossa, ensin meriekosysteemissä, sitten maaperässä ja jäätiköissä.

Mikrobit reagoivat lämpöön ja onkin luonnollista, että lämpimämpi merivesi tuottaa enemmän hiilidioksidia ilmakehään, kun samaan aikaan kasviplanktonin kasvu hidastuu lämpimässä merivedessä.

Päästiin kiinni merten osalta tapahtumiin, jotka johtavat liukoisen orgaanisen hiilen varastointiin altaisiin syvemmälle valtameriin, jotka olisivat pysyvästi tuhansia vuosia poissa ilmakehästä. Tämän hiilialtaan muodostumisessa ovat mukana kasviplankton ja meribakteerit yhdessä. Oli löydetty luonnollinen puskuri, joka säätää ilmakehän hiilidioksipitoisuutta.

”Johdanto
Liuenneet orgaaniset aineet (DOM) meressä ovat suuri pelkistetyn hiilen (662 GtC) allas, joka liittyy ilmakehän hiilidioksidiin fotosynteesin ja hengityksen biologisten prosessien kautta1. Mikro-organismit ovat runsaimmat meren orgaanisen aineen tuottajat ja kuluttajat, ja bakteereilla on hallitseva rooli DOM:n2 kulutuksessa ja muutoksessa.
DOM:n kemiallinen koostumus ja biologinen reaktiivisuus muuttuvat mikrobien käytön ja käsittelyn aikana, jolloin tuloksena on pieniä liuenneita molekyylejä (<10 kDa), jotka ovat erittäin vastustuskykyisiä mikrobien muutoksille ja kulutukselle3. Tämän kestävän DOM:n mikrobien tuotanto edistää merkittävästi hiilen sitomista meressä, prosessia, jota äskettäin kutsuttiin mikrobihiilipumpuksi3,4.”

https://www.nature.com/articles/ncomms7711

[Maailman valtamerten alkutuotanto kilpailee maaperän kanssa42. Valtamerten auringon valaisemat pintavedet ovat erittäin tuottavia, ja suurin osa fotosynteesissä sitoutuneesta hiilestä remineralisoituu ylempien valtamerten bakteerien ja muiden mikro-organismien toimesta43. Pieni osa bakteerien käyttämästä orgaanisesta hiilestä pakenee nopeaa remineralisaatiota ja näkyy hitaasti kiertävänä säiliönä liuenneita molekyylejä, jotka ovat kemiallisesti monimutkaisia. Mikrobihiilipumppukonsepti viittaa siihen, että labiilin DOM:n ”peräkkäinen ja ehkä toistuva käsittely” johtaa kestävän DOM:n3,4 muodostumiseen. Tämän tutkimuksen tulokset korostavat, että eksometaboliiteilla, joita bakteerit vapauttavat suoraan labiilien substraattien käytön aikana, voi olla luontaisia ​​ominaisuuksia, jotka tekevät niistä vastustuskykyisiä hajoamiselle. Meren DOM:iin kerääntyvien kemiallisesti monimutkaisten ja hitaasti kiertävien metaboliittien bakteerituotanto tapahtuu paljon lyhyemmässä ajassa kuin valtamerten sekoittuminen44. Näin ollen näiden pysyvien molekyylien tuotannon odotetaan heijastavan tarkasti alkutuotannon muutoksia, ja meribakteerien hiilen sitomisen tehokkuus mikrobi-hiilipumpussa voi olla samansuuruinen kuin hiukkasvirta syvänmeren sedimentteihin45. DOM:n huomiotta jättäminen nopeasti reagoivana hiilivarastona vääristää mallilaskelmia valtameren kapasiteetista ilmakehän CO2:n sitomiseksi. Systeemisiä lähestymistapoja tarvitaan ymmärtämään monimutkaisia ​​biologisia vuorovaikutuksia, jotka säätelevät hiilen sitoutumista, remineralisaatiota ja sitoutumista valtameressä. Epätasapaino hiilen sitoutumisen ja uudelleenmineralisoitumisen biologisten prosessien välillä on hallinnut hiilen sitomista ja muokannut ilmakehän koostumusta läpi elämän maapallolla. Bakteerit ovat näiden prosessien avaintekijöitä, ja näyttää siltä, ​​että niillä on myös tärkeä rooli hiilen sitomisessa tuottamalla erilaisia ​​ja monimutkaisia ​​liuenneita molekyylejä, jotka voivat säilyä vuosituhansia.]

 

 

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu