Luonnontieteiden aloilta tietoa poliitikoille ja toimittajille

Olisiko maailman tilanne toinen, jos Ruotsin pääministeri Olof Palme olisi ehdottanut luonnontieteiden opiskelua IPCC:n tulevalle pitkäaikaiselle pääsihteerille, sen sijaan, että lähdettiin YK:n poliitikkojen voimalla syyllistämään ihmistä hiilidioksidin vapauttamisesta ilmakehään fossiilisia polttoaineita polttamalla.

Vieläkään ei ole myöhäistä aloittaa luonnontieteiden aloilta tiedonhankintaa hiilidioksidin kulusta eri ekosysteemien välillä. Ihminen on pieni tekijä hiilen lisääjänä luonnon omaan hiilenkiertoon.

”Johdanto
Liuenneet orgaaniset aineet (DOM) meressä ovat suuri pelkistetyn hiilen (662 GtC) allas, joka liittyy ilmakehän hiilidioksidiin fotosynteesin ja hengityksen biologisten prosessien kautta1. Mikro-organismit ovat runsaimmat meren orgaanisen aineen tuottajat ja kuluttajat, ja bakteereilla on hallitseva rooli DOM:n2 kulutuksessa ja muutoksessa.
DOM:n kemiallinen koostumus ja biologinen reaktiivisuus muuttuvat mikrobien käytön ja käsittelyn aikana, jolloin tuloksena on pieniä liuenneita molekyylejä (<10 kDa), jotka ovat erittäin vastustuskykyisiä mikrobien muutoksille ja kulutukselle3. Tämän kestävän DOM:n mikrobien tuotanto edistää merkittävästi hiilen sitomista meressä, prosessia, jota äskettäin kutsuttiin mikrobihiilipumpuksi3,4.”

https://www.nature.com/articles/ncomms7711

”Maailman valtamerten alkutuotanto kilpailee maaperän kanssa42. Valtamerten auringon valaisemat pintavedet ovat erittäin tuottavia, ja suurin osa fotosynteesissä sitoutuneesta hiilestä remineralisoituu ylempien valtamerten bakteerien ja muiden mikro-organismien toimesta43. Pieni osa bakteerien käyttämästä orgaanisesta hiilestä pakenee nopeaa remineralisaatiota ja näkyy hitaasti kiertävänä säiliönä liuenneita molekyylejä, jotka ovat kemiallisesti monimutkaisia. Mikrobihiilipumppukonsepti viittaa siihen, että labiilin DOM:n ”peräkkäinen ja ehkä toistuva käsittely” johtaa kestävän DOM:n3,4 muodostumiseen. Tämän tutkimuksen tulokset korostavat, että eksometaboliiteilla, joita bakteerit vapauttavat suoraan labiilien substraattien käytön aikana, voi olla luontaisia ​​ominaisuuksia, jotka tekevät niistä vastustuskykyisiä hajoamiselle. Meren DOM:iin kerääntyvien kemiallisesti monimutkaisten ja hitaasti kiertävien metaboliittien bakteerituotanto tapahtuu paljon lyhyemmässä ajassa kuin valtamerten sekoittuminen44. Näin ollen näiden pysyvien molekyylien tuotannon odotetaan heijastavan tarkasti alkutuotannon muutoksia, ja meribakteerien hiilen sitomisen tehokkuus mikrobi-hiilipumpussa voi olla samansuuruinen kuin hiukkasvirta syvänmeren sedimentteihin45. DOM:n huomiotta jättäminen nopeasti reagoivana hiilivarastona vääristää mallilaskelmia valtameren kapasiteetista ilmakehän CO2:n sitomiseksi. Systeemisiä lähestymistapoja tarvitaan ymmärtämään monimutkaisia ​​biologisia vuorovaikutuksia, jotka säätelevät hiilen sitoutumista, remineralisaatiota ja sitoutumista valtameressä. Epätasapaino hiilen sitoutumisen ja uudelleenmineralisoitumisen biologisten prosessien välillä on hallinnut hiilen sitomista ja muokannut ilmakehän koostumusta läpi elämän maapallolla. Bakteerit ovat näiden prosessien avaintekijöitä, ja näyttää siltä, ​​että niillä on myös tärkeä rooli hiilen sitomisessa tuottamalla erilaisia ​​ja monimutkaisia ​​liuenneita molekyylejä, jotka voivat säilyä vuosituhansia.”