Maapallolle tulevan säteilyenergian kasvu johtuu pilvistä

Kasvihuonekaasut (GHG), ilmakehän energia tai maankäyttösektorin muutokset eivät vaikuta ilmakehän yläosassa (TOA) mitattuun maan energiaepätasapainoon (EEI) yhtä paljon kuin muutokset pilvipeitteessä. Lisääntynyt säteilyenergia on mennyt meriin.

”Kaiken valtameristä, maasta ja jäästä tulevan energian on mentävä ilmakehän läpi saavuttaakseen TOA:n, ja vuotuisen keskimääräisen TOA-nettosäteilyn keskihajonta on noin kolminkertainen ilmakehän energiatrendiin verrattuna (kuva 4), mikä korostaa, ettei se ole ilmakehän säteily, energia eikä lämpötila niin paljon kuin pilvet, jotka aiheuttavat TOA-vaihtelua (Trenberth (2022) lisätietoja).”

https://iopscience.iop.org/article/10.1088/2752-5295/ac6f74

”Pilvien ja maan säteilyenergiajärjestelmän (CERES) TOA-säteilyn vaihteluista (Loeb ym. 2018) on olemassa hyviä arvioita maaliskuusta 2000 lähtien (kuva 3). Tarkkaa kalibrointia ei tunneta hyvin näytteenottoa koskevien kysymysten, erityisesti pilvien, vuoksi, mutta muutosten uskotaan olevan koko aikasarjassa kohtuullisen luotettavia. Kuvassa 3 nolla on asetettu meriveden lämpötila-arvioiden (OHC) perusteella (Loeb et al 2018).

CERES EEI:ssä (Loeb et al 2021) on ilmeinen trendi, joka on 0,4 W m−2 vuosikymmen−1 maaliskuussa 2000–joulukuussa 2021.”

https://acp.copernicus.org/articles/23/981/2023/

”Matalat kumpupilvet ovat tärkeitä maapallon ilmastolle, koska ne ovat yksi maantieteellisesti levinneimmistä pilvityypeistä ja voivat vaikuttaa maapallon säteilybudjettiin heijastamalla tulevaa säteilyä matalan albedon valtameren pinnan yli.”

Matalat kumpupilvet syntyvät merellä pääasiassa kasviplanktonin erittämän dimetyylisulfidin (DMS) avulla.

Tätä asiaa on tutkinut myös Climate System Research Unit, Finnish Meteorological Institute, Helsinki (FMI).

https://acp.copernicus.org/articles/22/10971/2022/

”1. Esittely
IPCC:n Fifth Assessment Report (2013) tunnusti aerosolit ja pilvet hallitseviksi epävarmuuden lähteiksi ilmastoennusteissa, ja aerosoli-pilvien vuorovaikutukset ovat edelleen haastavia myös kuudennen arviointiraportin malleille (Forster et al., 2021). He huomauttavat, että molemmissa yhdistetyissä mallien välisissä vertailuprojekteissa CMIP3 ja CMIP5 aerosoli-pilvivuorovaikutukset olivat hallitseva mallien välisten erojen lähde, ja suurin osa tästä leviämisestä johtuu valtamerien yläpuolella vallitsevien matalien pilvien parametrien eroista (Dufresne ja Bony, 2008; Vial et al., 2013). Meehl et al. (2020) ja Zelinka et al. (2020) osoittavat, että sama pätee edelleen viimeaikaiseen CMIP6-kokonaisuuteen, ja vaativat lisää tutkimusta aerosoli-pilvivuorovaikutuksista.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu