Merelliset alapilvet säätävät maapallon lämpötilaa

 

https://link.springer.com/article/10.1007/s41247-020-00080-5

Ympäristönsuojelijat ja monet ilmastotieteilijät vaativat toimia hiilen talteenoton ja sitomisen biologisten menetelmien parantamiseksi. Markkinatoimijat, jotka näkevät mahdollisuuksia voittoon, ovat käynnistäneet yrityksiä mekaanisen ja kemiallisen hiilidioksidinpoiston (CDR) aloittamiseksi, alaviite 1 etsivät hallituksen tukea menetelmilleen.”

Hiilidioksidista on tehty konna, jota on jahdattava kaikin keinoin. Rahaa tähän ohjataan monelta taholta, jotka kuitenkin lopulta tulevat veronmaksajien maksettavaksi. Eihän tässä mitään, niin on aina toimittu yhteiskunnissa. Ja nyt sitten myös maailmanlaajuisesti, koska hiilidioksidi leviää tasaisesti ilmakehässä.

Hiilidioksidin jahtaaminen sai lopullisen sinettinsä Yhdysvaltain Kongressilta, kun ilmastotutkija James Hansen esitteli kongressille katastrofaalisen antropogeenisen maailman lämpenemisteorian, joka perustuisi ihmisen aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin.

Samaan aikaan James Lovelock esitteli oman hypoteesin maapallon viilentämisestä, joka ei saanut huomiota osakseen kuin vasta nyt. Lovelock oli kiinnittänyt huomionsa merellisiin mataliin pilviin, joilla on maapalloa viilentävä vaikutus. Näitä pilviä voidaan lisätä tuplaamalla kasviplankton. Kasviplankton kun erittää dimetyylisulfidia (DMS), joka ilmakehässä hapettuessaan muodostaa erilaisia sulfaatteja, jotka toimivat pilvipisaroiden ytiminä (CCN).

https://acp.copernicus.org/articles/22/10971/2022/

”1. Esittely
IPCC:n Fifth Assessment Report (2013) tunnusti aerosolit ja pilvet hallitseviksi epävarmuuden lähteiksi ilmastoennusteissa, ja aerosoli-pilvien vuorovaikutukset ovat edelleen haastavia myös kuudennen arviointiraportin malleille (Forster et al., 2021). He huomauttavat, että molemmissa yhdistetyissä mallien välisissä vertailuprojekteissa CMIP3 ja CMIP5 aerosoli-pilvivuorovaikutukset olivat hallitseva mallien välisten erojen lähde, ja suurin osa tästä leviämisestä johtuu valtamerien yläpuolella vallitsevien matalien pilvien parametrien eroista (Dufresne ja Bony, 2008; Vial et al., 2013). Meehl et al. (2020) ja Zelinka et al. (2020) osoittavat, että sama pätee edelleen viimeaikaiseen CMIP6-kokonaisuuteen, ja vaativat lisää tutkimusta aerosoli-pilvivuorovaikutuksista.
Käytettävissä olevan vesihöyryn, pitkäaaltoisen säteilyjäähdytyksen ja jäähdytysnopeuden ja siten ylikyllästymisen määräävän ylävirran nopeuden lisäksi pilvipisaroiden muodostuminen riippuu käytettävissä olevien pilvikondensaatioytimien (CCN) pitoisuudesta (esim. Rosenfeld et al., 2019). Kaksi tärkeintä CCN-pitoisuutta säätelevää tekijää ovat aerosolilukupitoisuus ja aerosolin koko, kun taas hiukkaskoostumuksella voi olla myös vaikutusta hygroskooppisuuden kautta (Bougiatioti et al., 2020). Siksi on tärkeää mallintaa eksplisiittisesti CCN:n pitoisuus, kokojakauma ja koostumus.
Valtamerten yllä pääasiallinen CCN:n lähde on merisumu (koostuu merisuolasta ja orgaanisista lajeista), ja huomattava lisäosuus on myös sekundäärinen orgaaninen aerosoli (SOA), joka muodostuu meressä leviävien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) hapettumistuotteista. McCoy et al., 2015). Mallien on todettu olevan haastavaa tuottaa toissijaisia ​​ja primäärisiä orgaanisia aerosoleja syrjäisillä valtamerialueilla (Hodzic et al., 2020).

VOC-päästöillä meressä on tärkeä rooli meriaerosolin kokojakauman säätelyssä kondensoitumalla ultrapienten hiukkasten päälle ja kasvattamalla ne CCN-kokoon (Burkart et al., 2017; Croft et al., 2019, 2021; Yu ja Li, 2021) . Itse asiassa sekundaarisen meriaerosolin roolin on jopa havaittu hallitsevan primaarisen aerosolin roolia (Mayer et al., 2020). Dimetyylisulfidia (DMS) pidetään tärkeimpänä CCN-lähteenä puhtailla valtamerialueilla, muita ovat alkaanit, alkeenit, aromaatit, terpenoidit ja amiinit, halogenoidut orgaaniset aineet ja hapetetut haihtuvat orgaaniset yhdisteet (OVOC).”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu